tiistai 31. maaliskuuta 2015

EN KULKENUT KUIN YLI KUKKASTEN



Kuljimmeko me nuorina kuin yli kukkasten? Vietimmekö onnen ja lemmen aikaa?

Muiden muassa näitä asioita pohdimme ääneen koulutoverini Markku Tuomen ja
hänen vaimonsa Tanja Erikssonin mökillä Nummi-Pusulassa. Olen tuntenut
Markun kohta 45 vuotta. Kävimme samaa Munkkiniemen yhteiskoulua ja olimme
hyvät kaverukset jo silloin. Pohjaa muistella yhteistä nuoruutta löytyy
siis.

Saunan lauteilla istuessa ja sen jälkeen grillattuja kanankoipia kera
eriväristen juomien särpiessä muistui mieleen monia mukavia hetkiä.
Varsinkin Markku niitä löysi lokeroistaan, osasipa sanoiksikin
huippuhetkensä pukea. Tosin hän oli "vain" talkkarien lapsi, mikä on
Munkkiniemessä sama kuin ei yhtään mitään, mutta meitä kavereita pojalla
riitti. Tytötkin tykkäsivät ja lukiossa alkoi matematiikka kiinnostaa.
Kenties vielä enemmän jalkapallo, joka onkin seurannut miestä harrastuksena
halki elämän.

Omat nuoruusmuistoni ja erityisesti kokemukset Munkkiniemestä ovat
tummanpuhuvampaa luettavaa. Tekisin vääryyttä todellisuudelle, jos sanoisin
nauttineeni nuoruudesta. Kärsimystä se pikemminkin sokkopojalle toi. Tämä ei
johtunut näön jatkuvasta heikkenemisestä, eipä edes syvenemisestä täydeksi
sokeudeksi 20-vuotiaana. Syyt piilevät osin luonteessani, osin koulutoverien
asenteissa. Ei yksinhuoltaja-opettajan poika tuossa pääjohtajien,
kauppaneuvosten ja ministerien täplittämässä kultahammaskaupunginosassa
paljon painanut. Äitini tosin oli opettajana sangen arvostettu. Hyvin monet
koulutoverit näkivät minussa äitini jatkeen, samoin opettajat. Kun äiti luki
minulle läksykirjat, häntä pidettiin suurena sankarina. Niinpä niillä
kympeillä, joita todistukseni kyllä täyttyivät, ei ollut aivan samaa arvoa
kuin kokonaan itsenäisesti ansaituilla arvosanoilla.

Toden totta: oppikoulun kolmannen luokan kevättodistuksesta aina
ylioppilastodistukseen saakka lukuaineiden keskiarvoni oli tasan kymmenen.
Valitettavasti vain annoin sen näkyä ja kuulua liian leveästi. Sanalla
sanoen minusta tuli leuhka pyrkyri, jota luokkatoverit inhosivat. Altista
ainesta koulukiusaukselle olin myös. Muutamaa ystävää lukuun ottamatta
kaikki kiusasivat minua. Tytöt joko pelkäsivät tai pitivät ulkopuolisena.
Ette arvaa, montako itkua itkin ja moniko lakana kastui kyynelien lisäksi
erääseen toiseen nesteeseen tahtoessani Munkan hienoja namutyttöjä vailla
pienintäkään tilaisuutta tutustua heihin. Sain ensimmäisen tyttöystävän
21-vuotiaana. Hän oli sokea Anne Itä-Helsingistä. Toinen ja viimeinen
tyttöystäväni on vaimoni.

Liian hyvä koulumenestys liittyneenä leuhkuuteen ja katsekontaktin
puutteeseen yksinäistää. Yritin päteä silloin niin suositussa
koulupolitiikassakin. En pärjännyt varsinkin, kun koko ajan jouduin
edustamaan omantuntoni vastaisia ajatuksia. Ei kokoomus voi olla sydämellään
ajattelevan, köyhiä ja heikkoja puolustavan sydämen valinta. Kokoomusnuori
joka tapauksessa olin luullen sillä tavalla pääseväni Munkkiniemen rikkaiden
seurapiiriin.

Tuollaiselle nuorelle ne harvat kaverit ovat kullan arvoisia. Markku Tuomen
lisäksi sellaiseksi osoittautui Eero Järvi. Eeron kanssa liikuttiin enemmän
kuin kenenkään muun. Näiden rinnalle alkoi todellisiksi ystäviksi nousta
ihmisiä vasta päästyäni eroon Munkkiniemestä. Teologisen tiedekunnan
opiskelijat eivät arvostelleet ihmistä kotitaustan tai varallisuuden,
eivätpä edes ulkonäön perusteella. Mahdollisuuteni paranivat, löysin
kristinuskosta vastalääkkeen mammonanpalvonnalle ja vihdoin sen paikan
elämässä, joka on elämisen arvoista. Myös äidistäni irtaannuin varhain
omille teilleni. Hän opetti Munkkiniemessä matematiikkaa
eläkkeellejääntiinsä asti, 42 vuotta.

Häpeänkö siis nuoruuttani? Ehkä vähän. Ennen kaikkea olen valtavan iloinen
ja helpottunut, että se on ohi. Pori on rakas kotini, sosiaalidemokratia
aatteeni ja kristinusko elämäni perusta. Jos vielä oppisin antamaan anteeksi
Juha Tetrille, Anne Pohtamolle ja muille minua koulussa halveksineille,
saisin täyden rauhan mielelleni.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

lauantai 28. maaliskuuta 2015

ON NUORI NEITO VAIN


Maaliskuuta Kari Rydman ℗ 1976 Siboney Oy Author: Aaro Hellaakoski Composer: Kari Rydman Auto-generated by YouTube.
00:02:52
Lisätty 8.11.2014
200 näkymää



Kun jostain oikein vaikutun, on minulla taipumus huutaa tunteeni koko
maailmalle. Siksi tekin joudutte kärsimään näitä linkkejäni. Jos siihen
tänään suostutte, saatte kuulla jotain aivan erityistä: mestarit Uuno Kailas
ja Kari Rydman kohtaavat toisensa runossa "Maaliskuuta." Rydman on sen
säveltänyt Kailaan sanoihin. Kuunnellaan niin kauan kuin maaliskuuta vielä
riittää.


torstai 26. maaliskuuta 2015

JOUKO MÄKI-LOHILUOMA ESIINTYY SYNTTÄREILLÄNI


Dulce est pro patria mori Jouko Mäki-Lohiluoma ℗ Yhden Joukon Yhtiö Released on: 2013-10-01 Artist: Jouko Mäki-Lohiluoma Composer: Jouko Mäki-Lohiluoma Lyricist: Jouko Mäki-Lohiluoma Music…
00:04:22
Lisätty 11.11.2014
118 näkymää



Keskustelin juuri gospel- ja kantrimuusikkona tunnetun Jouko Mäki-Lohiluoman
kanssa. Hänen yhden miehen orkesterinsa on synttäreideni toinen esiintyjä.
Toinen on Joose Ojalan trio. Mäki-Lohiluoma vetää kolmen vartin setin
Yyterin meriravintolassa klo 19 alkaen. Synttäreilleni on kaikilla vapaa
pääsy.

Mäki-Lohiluoma on tullut tunnetuimmaksi hitistään "Transitmies." Enimmäkseen
hän on kyllä laulanut gospelia. Tykkään tyrnevästi miehen letkeistä
sävelistä ja hengellisiä asioita raikkaan ravistelevalla tavalla
pöllyttävistä sanoituksista.
Tässä pläjäys Jouko Mäki-Lohiluoman musiikkia 70- ja 80-ljuvuilta:



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Google+ Hannes Tiira
Youtube: Hannes Tiira
Sähköposti: kirja.hannes@gmail.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

RAHA ON VALTIOIDEN LUOMA ILLUUSIO



Otsikko on poimittu Kuhmon kamarimusiikkijuhlien isäntänäkin tunnetun
sellotaiteilija Seppo Kimasen kirjasta "Kimasen lento." Noin nimettään hän
jatkaa: -Sillä on merkitystä niin kauan kuin ihmiset uskovat siihen.
Osaatkos rahan olemuksen Kimasta kirkkaammin kiteyttää. Ei ole löydetty
todisteita rahantapaisten vaihtovälineiden olemassaolosta ennen
hallinnollisten yhteisöjen syntyä. Raha on paljon nuorempi keksintö kuin
esim. työkalut, alkeelliset astiat ja varsinkin tuli. Varhaisin kaupan muoto
on vaihtokauppa. Vaeltavat ihmisryhmät, joita afrikkalaiset esivanhempamme
muodostivat, eivät tarvinneet rahaa. Kaikille riitti ravintoa ja turvaa he
saivat toinen toisistaan. Koska köyhyys ja rikkaus ovat noissa oloissa
tuntemattomia käsitteitä, ristiriidatkin puuttuivat. Elettiin paratiisissa.

Joku peijakas sen rahan sitten keksi, kun asetuttiin paikoilleen asumaan,
alettiin ottaa haltuun maita ja perustettiin yhteiskuntia. Eriarvoisuus
johtuu joko kokonaan yksityisomistuksesta tai on vähintään voimakkaasti
sidoksissa siihen. Ellei yksityisesti omistettaisi, ei rahaakaan
tarvittaisi. "Maa on meidän yhteinen äitimme, ei sitä saa kukaan omistaa",
sanoivat vanhat intiaanit.

Ollapa noin yhä. Meidän ei ehkä sovi unelmoida rahattomasta maailmasta,
mutta kannattaa sentään muistaa, miten suhteellinen asia se on. Rahalla
spekuloidaan, sillä pelataan ja luodaan valheellisia mielikuvia. Ennen
kaikkea rahalla hallitaan eli käytetään valtaa. Omistava luokka vaalii
parhaiten etuoikeuksiaan uskottelemalla, että rahan vähetessä ja velan
paisuessa on pakko luopua yhteisistä onnen avaimista. Oikeasti rahaa ja
omaisuutta kertyy sitä enemmän harvojen käsiin, mitä pidättyvämmin sitä
jaetaan. On täysin ihmisten vallassa päättää, miten velat hoidetaan ja onko
niitä tarpeen maksaa ollenkaan. Todellisuudessa valtioita ei päästetä
suoritustilaan. Pankkijärjestelmän romahdus kas aiheuttaisi länsimaiden
perikadon. Kyse olisi koko kapitalistisen, rahaan ja yksityisomistukseen
perustuvan maailmanjärjestyksen perusteista. Tämä valtava systeemi toimii
niin kauan kuin me uskomme rahaan. Areenalla käytyä, turhankin uskonnollista
keskustelua sivuten totean, ettei kahta Herraa voi palvella: Jumalaa ja
mammonaa. Jumalan palvelemisella tässä tarkoitetaan alttiutta ottaa huomioon
lähimmäinen. Jos isäntämme on mammona, etsimme keinoja hankkia sitä lisää.
Tämä taas voi tapahtua vain toisilta riistämällä, mikä ei ollenkaan ole
Jumalan mieleen. Rahan valtiaat, so. ylikansallisten suuryhtiöiden osakkaat
käärivät valtavia pääomia uskottelemalla meille kaikenlaista. Ja me hölmöt
uskomme. Mammonan orjina tanssimme raha-nimisen jumalan pillien tahdissa.


Blogikirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

LIETTUASTA SAIRAALAAN


Again one fine Finnish performance, that I couldn't find from here. This time all the photos are from my own album (all around Finland), but of course, music isn't. I hope owners of the rights want to…
00:03:07
Lisätty 13.2.2010
56 171 näkymää



Sarjassamme "terapiakirjoittelua Hanskin tapaan" kerron, että rimpuilua ilon
ja pelon kumpuilevassa maastossa tarjoaa elämä minulle näinä päivinä. Vielä
eilen sitä istuttiin kahvilan terassilla Vilnassa. Edessä iso kuppi
espressoa, omenaleivos lautasella, taivaalla Liettuan aurinko ja ympärillä
huoletonten seurueiden riehakas riemu: kas siinä puitteet. Vilnan kevät
hymyili surujensa suistamalle suomalaiselle kuin ei tietäisi tällä painoja
päätä painamassa olleenkaan; ei painoja eikä painajaisia. olisinpa osannut
tarttua hetkeen.

Neris-joen juoksuun eivät huoleni hukkuneet. Jopa matkamme pääkohteessa,
Vilnasta 20 kilometrin päässä olevassa Euroopan maantieteellisessä
keskipisteessä kalvoi pelko sisintä. Paikka on koetettu kaunistaa huumorin
kukkasin. Neuvostovallan aikaisille luonnottomuuksille Pinoccion pitkää
nenää näyttävät patsaat ym. reipas rekvisiitta huvittavat varmaan monia.
Niin varmaan myös 3500 vanhasta televisiosta kasattu röykkiö, jonka
keskellä Lenin-setä pötköttää rikotuin päin. Patsaansa kaadettiin
vallankumouksen melskeissä 1990, telkkarit saatiin liettualaisilta
keräyksellä hieman myöhemmin. Tämä kansa hoitaa sieluaan nauramalla haavat
hauskemmiksi.

Mutta minä en osaa. Tänään klo 13 Hanskia odotetaan saapuvaksi Satakunnan
keskussairaalan keuhko-osastolle. Uniapnean hoito alkaa. Kasvot peitetään
naamarilla, joka pumppaa hengiteltäväkseni lisähappea. Kuuluu olevan hankala
käyttää ja joku on ollut vähällä tukehtuakin sellaiseen. Otetaan myös
erinäisiä kokeita, joista verenpaineen mittaus on kamalin. Jos sieltä taas
kuuluu samanlaisia lukuja kuin viimeksi, saan aivohalvauksen jo pelkästä
tiedosta. Totta puhuen kammoan kauhuun asti tietoa todellisesta
terveydentilastani. Voin aivan hyvin niin kauan, kun julmia lukuja ei
lausuta ääneen minun kuulteni. Kahdeksan tunnin pakollinen tupakoimattomuus,
sairaalan iloton ruoka ja ihmisen hädästä piittaamaton ilmapiiri syventävät
tuskaa.

Että tällaista, freukkarienkin ilmentämää on olo miehellä juuri nyt. -avaa
klikkaamalla linkkiä seuraavan rivin alussa. (jos alkaa mainoksella, napauta
funktionäppäintä f5)


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Google+ Hannes Tiira
Youtube: Hannes Tiira
Sähköposti: kirja.hannes@gmail.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

700 METSÄHANHEA



Havaintojärjestelmä Tiirassa ehti muutaman tunnin olla väärä lajimääritys
Tiiratorpasta. Laitoimme epähuomiossa Ulvilan Vainiolan peltoaukealla
kaakattaneet linnut merihanhien ruutuun. Metsähanhia ne tietysti olivat. Ja
huh huh, kerrassaan 700 kappaletta! Kun noin monen nokan nasahteluun liittyi
102 laulujoutsenen torventoitto, silversoitto suloinen, niin ei alakuloinen,
ollut mieli ensinkään, miks lensinkään aamunkoitto, voitto oli auvoinen.
Sitten alkoi sataa.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

maanantai 9. maaliskuuta 2015

HIENO KEVÄTPÄIVÄ



Saimmepas viettää komean kevätpäivän tänään 9. maaliskuuta. Kuuluu olleen
yhtä hieno laajalti Suomessa, joten toivottavasti monella teistäkin on ollut
tilaisuus ulkoilla. Tiiratorppalaiset retkeilivät Porin pellonlaiteilla.
Tavattiin kevään ensimmäiset kiurut (ministeri Krista Kiurun tosin tapaan
melko usein talvellakin), töyhtöhyypät ja merihanhet. Hyypistä ja leivosista
ovat saapuneet vasta tunnustelijat. Pääjoukkojen tuloon menee vielä aikaaa
ja siitä on sitten kuu kiurusta kesään. Merihanhia on kokoontunut pelloille
jo satoja, samoin laulujoutsenia. Kyhmyjoutsenia löytyy merestä. Pirjohan
kuuli sepelkyyhkyn pihabongauksen yhteydessä tammikuun viimeisenä
viikonvaihteena. Nyt niitä pukkaa etelämmiltä seuduilta jo pienin parvin.
Joku kuuluu kuulleen jo kurjenkin huutelua Porin taivaalta, samoin
merihanhea selvästi myöhemmin saapuva metsähanhi on parkkeerannut Ulvilan
Vainiolaan.

Entä jos tulee takatalvi? Melko varmasti se todella tulee. Onneksi valtaosa
paluumuuttajista tuntee kaikki ilmansuunnat. Reippaasti ne sitten viuhtovat
suotuisammille seuduille, kun ruokapula yllättää. Sellaiseen yllätykseen ei
tuntunut uskovan isäntä, joka selvästi kynti peltoaan Porin kyläsaaressa. En
ole aiemmin kuullut jonkun tekevän sitä työtä Auvon päivänä.

PS: Porin nimikkolintu mustavaris on saapunut niin ikään. Satojen
tummatakkien raakunta ylittää kevyesti liikennemelun Sk:n keskussairaalan
puistossa.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

VIIME PÄIVINÄ LUETTUA



Olen pienestä pitäen halunnut kirjoittaa runoja ja proosaa. Ei se ole oikein
ottanut onnistuakseen. Pettymyksistäkö johtunee, että nykyisin tuppaa
tasokas kaunokirjallisuus jäämään dekkarien, viihteen ja varsinkin
tietokirjojen alle. Siirtelen finlandia-ehdokkaita ja -voittajia taaemmas
rivissä. Sitten kun saan johonkin vihdoin tartutuksi, sen kuuntelu tahtoo
jäädä kesken. Näin kävi jopa Kjell Västölle, vaikka sentään asuimme
toistemme naapurissa pari vuosikymmentä.

Erityisen hankalasti minulle putoavat vaikeatajuiset fiktiot. Castaneda:
ylivoimainen, 'Saramago: jotenkin outo, scifi: ei kiitos. Vanhat turvalliset
Juhani Ahon ja Mika Waltarin johdolla maistuisivat, mutta niitä on tullut jo
luetuksi aika paljon, John Steinbeckiltä kaikki suomennettu. Jotenkin vain
ei pääse sisään näihin nykyisiin kysymyksen asetteluihin.

Lukuvinkkejä sentään annan. Ne tulevat Leo Tolstoin Lapsuus, poikavuodet,
nuoruus-kirjaa lukuun ottamatta tietokirjan saralta. Sain juuri käteeni
räntäviileän pahvikotelon. Ihanaa, siellä asuvat Celian kaikki kahdeksan
Daisy-levyille luettua Tuure Vierroksen kirjaa. Antiikin maailmaan
sijoittuvat historiateokset lähentelevät kaunokirjallisuutta, mutta niissä
on esim. Kaari Utrion teosten tavoin vankka tietopohja. On tehty lujasti
töitä ja käytetty paljon mielikuvitusta, että on saatu väsätyksi nuo kirjat.
Veijo Meren "Huonot tiet, hyvät hevoset . -Suomen suuriruhtinaskunnan
historia 1809 - 1870 olikin poikkeushyvä tällä sektorilla. Saamme tietää
mielenkiintoisia, harvoin jos koskaan kerrottuja asioista tuiki tutuista
miehistä. Tiesittekö mm., että Snellmann oli viiden lapsen yksinhuoltaja?
Saimaan kanavan suunnitteli laivapotkurin keksijän, ensimmäisen
panssarilaivan rakentajan John Erikssonin veli Nils. 1700-luvun kuuluisin
sotapäällikkö, yhtään taistelua häviämätön Alexandr Vasiljevits Suvorov
kierteli Syvävaara-nimisenä, muka itäsuomalaisena talonisäntänä maatamme
tutkien vesireittejä. Hän puhui sujuvaa suomea.

Tolstoin muistelmakirja vie meidät Venäjän ylhäisön, etenkin maalaisaatelin
todellisuuteen 1800-luvulla. Tässä ei ole niin paljon joutavaa filosofointia
kuin Sodassa ja rauhassa ja kuva ajan oloista on Anna Kareninaa
informatiivisempi. Pidin teoksesta, kuten parhaillaan luvun alla olevasta,
Pietarin helmet -nimisestä matka- ja tunnelmakirjan ristisiitoksesta. 17
kohdetta saa valaista suuren naapurimme menneisyyttä ja nykyisyyttä tavalla,
joka avaa korvat kuulemaan Venäjän ääntä. Teos tuoksuukin Pietarilta. Sen
ovat kirjoittaneet Kristiina Rotkirch ja Jelena Hirn, jälkimmäinen
pietaritar itsekin.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Google+ Hannes Tiira
Youtube: Hannes Tiira
Sähköposti: kirja.hannes@gmail.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi