keskiviikko 28. lokakuuta 2015

MINUNKIN KIRJOJANI SAA NYT ÄÄNIKIRJOINA YLEISISTÄ KIRJASTOISTA



Jos näkövammaisten ja lukurajoitteisten kirjastoa voi jostain kiittää, niin
sen uudesta palvelusta. Daisy-seedeitä lähetetään tavallisiin kirjastoihin
niistä lainattaviksi. Porin kirjasto/Satakunnan maakuntakirjastoon näkyy
ilmaantuneen useita meikäläisen kirjoittamia kirjoja tuossa daisy-muodossa.
Pyytämällä voit saada oman lähikirjastosi tilaamaan näitä niin ikään.
Tietysti voit tilauttaa sinne mitä tahansa näkövammaiskirjaston daisyja,
mutta minä ilahduin nimen omaan omien "lasteni" läsnäolosta
maakuntakirjastossamme.

Kirjani muuten löytyvät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta daisy-levyinä
näkövammaisten kirjastosta. Sanatehtäväkirjat Tuhat sanaa piilossa ja Senat
sakaisin sekä tietovisakirja Satakunta Tiiraa on painettu pistekirjoiksi.
Halssin haavat ja haaveet sekä Vastuun ja toivon vuosisata puuttuvat. Ne
ovatkin paikallishistoriikkeja, joten ymmärrän hyvin äänitttämättömyyden.
Mutta kolmetoista siis on. Pyytäkääpä ja lainatkaapa, vaikka laatutakuuta ei
ole minun asiani antaa. Lukutavasta kiittelen Tuomo Holopaista, joka lukee
Yön pienet laulajat-kirjani tosi tyylikkäästi.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

perjantai 23. lokakuuta 2015

KIRJOITUSNARKOMAANI?



Se Pekka Jaakola epäili minun olevan luettuaan tuoreimman blogitekstini.
Vastasin Ylivieskan miehelle näin:

Kyllä Pekka taitaa asiaa puhua tuon kirjoitusnarkomanian suhteen. Ei sitä
meikäläinen oikein saa aikaansa kulumaan, ellei mitään kirjoitettavaa ole
edes tiedossa. Aina se ei ole kirja, myös lehtijutut ja nämä
blogipläjäyksetkin
rytmittävät päivää. Joskus väsyn ja kirjoitan, joskus itken ja kirjoitan,
innoitus yllättää harvoin mutta aina sitä janoaa.

Ennustuksesi Pekka on sama kuin Sir Elwoodin hiljaiset värit-nimisellä
yhtyeellä kappaleessa Hämärän taa. Minulle varmaan käy niin kuin siinä
sanotaan: "enkä osaa lopettaa ennen kuin mies tai kynä katkeaa." Joskus on
kysytty, mitä pidän parhaana kirjanani. Vastaus on aina sama: en ole vielä
kirjoittanut sitä. Voi olla, etten koskaan kirjoitakaan. Kun näet lukee
todella hyvien kauno- ja tietokirjailijoiden opuksia, ei enää kovin suurella
äänellä korosta omaa kirjailijuutta. Tulen aina olemaan askelen pari
jäljessä heitä, joiden tekstejä kehtaa sanoa taiteeksi. Silti kirjoitan.
Kirjoitan, koska muuten en osaa ollakaan.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

OURA JA YYTERIN KOLMONEN

OURA JA YYTERIN KOLMONEN

Kiinnostaneeko ketään, mitä täällä Tiiratorpassa tänäisillä täpinöillä
touhutaan. Ai ei kiinnosta. No kerronpa sitten, että mies, jonka blogia
luet, taitaa yhä kuusikymppisenä luulla liikoja itsestään. Montenegro-kirjan
piti olla jo viimeinen painotuote, jonka tekoon herra sekaantui. Niin piti
olla satakieli-kirjan, oravannahka-opuksen, senat sakaisin-sepustuksen,
Ilmari-iloittelun... heiheihei Hanski, lopeta jo, menee haisevan itsekehun
puolelle. Toisaalta, niin väsynyt olen kaikkien kuudentoista lapseni
synnytyksen jälkeen ollut, että päätös jättää kirjakekkerit nuoremmille on
joka kerta ollut aidosti vakava.

Tauti pahenee vanhemmiten. Olen luvannut osasyyllistyä kahteen
kirjahankkeeseen. Merikarvialainen, Lapualla asuva Juha Mäntylä ehdotti
kesällä, että kirjoittaisimme yhdessä teoksen Ouran saaristosta. Selkämeren
pohjoisosassa, ulkomeren reunassa sijaitseva kolmen sadan pikkusaaren
muodostelma on erikoisuudessaan kirjansa ansainnut; oopperahan siitä jo Arvo
Salotse laadittu on.

Ensin naurahdin, kun liikemies ja puoliammattilainen valokuvaaja Manu
Toivonen ehdotti vielä yhtä kirjaa Yyteristä. Valittaisiin eri näkökulma
kuin kahdessa edellisessä lomaparatiisia käsittelevässä kirjassani on.
Suostuin ehdotukseen samalta pohjalta, jolta Montenegro-kirja kootaan.
Montenegroon otti Juha Haavisto kuvat, Yyteriin ottaa Manu Toivonen.
Osuuteni molempiin on lähinnä kuvatekstit. Parikymmentä sivua
yleistekstiäkin tosin lupasin.

Huh huh mikä urakka. Saas nähhä kuin äijän käy.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

lauantai 17. lokakuuta 2015

ANNIKSEEN HISSI, NOORMARKKUUN KIRJASTO



Porin porvarienemmistöinen kaupunginvaltuusto ei monta hyvää
investointipäätöstä ole tehnyt. Enimmäkseen se on kunnostautunut koulujen ja
muiden kaikille yhteisten laitosten lakkauttajana. Meno on ollut yksityistä
ja siksi käyttäjälle kallista palvelutoimintaa suosivaa.

Istuin valtuustossa, kun se viime vuosituhannen viime töikseen lakkautti
kolme kivaa koulua ja kuusi sivukirjastoa. Tietenkin vastustin sellaista
typeryyttä, niin myös melkein mutta vain melkein puolet muista
valtuutetuista. Nyt on sen sijaan välähtänyt hieman valoa päätöksenteon
pimeyteen. Isompi ilon aihe on toissapäivänä avattu Noormarkun kirjasto- ja
kulttuuritalo. Rahallisesti pienempi mutta esteettömyyden kannalta tosi
tärkeä juttu on kulttuuritalo Annankatu kuuteen saatu hissi. Nyt pyörätuolin
käyttäjät ja muut huonojalkaiset pääsevät toiseenkin kerrokseen. Siellä on
paljon toimintoja konserteista näytelmiin ja performansseihin. Yli 300
nuorta harrastaa asioita Anniksella. Osa heistäkin on vammaisia ja esitysten
seuraajissahan heitä on vielä enemmän.

Noormarkun kirjasto tuli liitoksen vuoksi käyttöä vaille jääneeseen
kunnantaloon. Kaikille avoimena, käytännössä ilmaisena palveluna kirjasto on
parasta, mitä kunta voi asukkailleen antaa. Kirjaston sivistyksellinen
merkitys on toki mittaamaton ja kelpaa se yhdessäolokeskukseksikin. Kirjojen
maailma avautuu sukupolvesta toiseen periaatteessa jokaiselle.
Informaatioteknologinen kehitys on Noormarkussakin otettu hyötykäyttöön.
Kirjastossa saa ajella tiedon valtateitä kohti tulevaa. Olen harvoin kokenut
niin suurta iloa kuin istuessani Hanna Hildenin takana ja Satu Hatanpään
vieressä kirjastoavausta seuraamassa. Tyylikkäät daamit ovat kokoomuslaisia
ja silti tavalliselle rahvaalle annettujen palvelujen ystäviä. Eivät kaikki
kokoomuslaiset siis kyykytä köyhää eivätkä riistä raihnaiselta.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

tiistai 13. lokakuuta 2015

HARJAVALLAN IHME



Sain viime torstaina kertoa luonnosta ja luontosuhteestani Harjavallan
kymppiluokalle. Paikalla oli yli kaksi sataa eri-ikäistä ihmistä. Aivan
koululaisia he eivät olleet, vaikka toiminnan nimestä voisi niin päätellä.
Nuorimmat lienevät nähneet nelisenkymmentä kesää kokeneimpien pureksiessa jo
yhdeksättä vuosikymmentään.

Kaksisataa kuulijaa _ siis 9000 asukkaan kaupungissa. Mitä ihmettä pappi ja
ex-kansanedustaja Raimo Vuoristo on tehnyt näin suuren suosion hyväksi? Ei
ohjelma näet sen kummempi ole kuin alkuvirsi, rukous, esitelmä, opeteltava
laulu ja loppuhartaus. Aluksi nautitaan kahvit ja lopuksi työttömien
valmistama, halpa ja herkullinen ruoka. Mikään tällainen ei selitä
jättisuosiota. Eri puolilla Suomea järjestetään hyvinkin samantapaista
toimintaa vailla erityisempää menestystä.

Puhettani kuunneltiin hipi hiljaa. Pidettyäni sen tepastelin pariin pöytään
haistelemaan ilmapiiriä. Selitys paljastui. Avoin ilo ja vilpitön ytstävyys
olivat läsnä niissä pöydissä. Ihmiset tuntuivat tarvitsevan toisiaan. Olen
todella harvoin poistunut jostain yhtä hyvällä mielellä kuin Harjavallan
kymppiluokalta. Sain iloa, toivoa ja luottamusta annoksen, jolla pärjää
vähintään talven yli, kenties halki elämän.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

lauantai 10. lokakuuta 2015

KOLKUTTAAKO MINISTERIN OMATUNTO?


Arkkipiispa sanoo hallituksen kehitysapuleikkausten edustavan ajattelua,
jossa rikkaat pitävät kiinni aarteistaan antamatta mitään köyhille ja
nälkäisille. Sivallus on oikean suuntainen. Herrasmiehenä ei Kari Mäkinen
vienyt kritiikkiä niin pitkälle kuin se kristinuskon eettisten periaatteiden
nojalla olisi mahdollista, jopa suotavaa. Köyhää, kärsivää ja onnetonta näet
piiskaa hallituksen sisäpolitiikkakin. Vanhuspalvelujen hoitajamitoitusta
vähennetään, eläkeläisten asumistukea leikataan, sellainen hallintalaki
säädetään, joka vaikeuttaa harmaan talouden valvontaa. Alexander Stubb (kok)
valehteli, että EU vaatii tuollaisen veronkiertoa helpottavan lain.

Kun rikkaille kaadetaan kaksin käsin ja huono-osainen saa kuulla ikävän
uutisen toisensa perään, ei lähimmäisyydestä näy häivääkään. Suoraan
Vapahtajamme tahdon ja neuvojen vastaisestihan ministerimme toimivat. Kirkko
ei ole poliittinen toimija. Tehtävänsä mukaisesti sen tulee kuitenkin
puolustaa heikkoa ja vaatia vahvalta oikeudenmukaisuutta. Lempeiden
muistutusten sijasta jämerämpi sanansaarna saattaisi herättää edes jonkun
ministerin omantunnon horroksesta.

Hannes Tiira


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

PUHE JA PUNAISET LUMPEET



Tiiratorpan yökyöpeli on kerrassaan tykästynyt radio puheen öiseen
ohjelmatarjontaan. Lähettävät näet puheohjelmien helmiä vuosikymmenten
varrelta. Viime yön teema oli luonto eikä sitä kardinaalimunausta tehty,
että luontoilta olisi loistanut poissaolollaan. Vielä kerran saimme kuulla
vanhoja kunnon Neuvosia, Vuokkkoja, Vuolantoja, Helmisiä, Mikkoloita ja
Dahlströmejä. Heistä kaksi viimeksi mainittua on jo kätketty sen maan
poveen, jonka niityt, metsät ja vedet he niin hyvin tunsivat.

Luontoilta on koko olemassaolonsa ajan eli vuodesta 1975 pelannut
periaatteella kuuntelijat kysyvät, viisaat vastaavat. Viime yön ohjelma oli
vuodelta 1984. Minun ja äänensävyistä päätellen vastaajien mielestä paras
kysymys koski punaista suomenlummetta. Silloinen pastori, nykyään rovasti
Ari Suutarla oli nähnyt sellaisen viel lasna ollessaan, tosin, jos oikein
ymmärsin, prässättynä herbariossa. Suomenlumpeen punainen muoto on kovasti
harvinainen ja löytöseutu Parkano aivan poikkeuksellinen. Niin lännestä ei
punaisia lumpeita ollut löydetty vuosikymmeniin. Liekö löytynyt sittemmin.
Seppo Vuokko lupasi selvittää asiaa. Itse olisin nähnyt punaisen lumpeen
Hirvensalmen Kissakoskella, jos siellä olleen lammen kaltaalla seistessäni
olisin ollut näkevä. Kasvupaikka on tunnettu matkailunähtävyys.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

perjantai 2. lokakuuta 2015

KURJAA KOULUSSA



Suru-uutisia kuuluu taas Yhdysvalloista. Nuori mies lopetti lyhyeen useiden
toveriensa elämän. Jokelan ja Kauhajoen tappajien tavoin hän riehui
hillittömän raivon vallassa ampuen jokaista, joka tulilinjalle jäi.

Yhtä mahdotonta kuin tarpeetonta on eläytyä kauhun hetkiin
tapahtumapaikalla. Yöuni menee jos niin teet, herkimmillä mielen tasapaino.
Pahitteeksi ei sen sijaan olisi uhrata jokin ajatus näille äärimmäiseen
tekoon päätyville pojille. Mitä liikkuu kouluampujan mielessä ennen hänen
ainoaksi kokemaansa ratkaisua? Peränpitäjä suosittelee matkaoppaaksi
kouluampujan sielunmaisemaan kirjaa nimeltä 19 minuuttia. Jodi Picoultin
romaani on yksi vavahduttavimmista lukuelämyksistäni.

Toki hyväksymättä väkivaltaa pidän ampujia vain osasyyllisinä tekoihinsa. He
ovat poikkeuksetta luokan epäsuosituimpia oppilaita, koulukiusauksen
kohteita ja ystävättömiä yksinäisiä. Tytöt ihastuvat urheilusankareihin,
kitaravirtuooseihin, joku älykkäämpi luokan priimuspoikaan. Kouluampuja taas
on harvoin edes söpö tai komea. Häntä ei välttämättä kiusata, sillä hän voi
olla myös se harmaa hiirulainen reunarivin kolmantena, se, jota ei erota
seinäpapereista.

Pistää vihaksi, että ajan henki suosii menestyjää. Suomessa hallitustasolta
asti palkitaan yrittteliäs innovaattori samalla kun huonompiosaista
syyllistetään jopa kansantalouden mädättäjäksi. Koulukiusaus jatkuu
aikuismaailmassa köyhien syrjäytyjien kyykytyksenä.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi