LUKEEKO JOKU?

Blogikirjoituksiani kommentoidaan niin peräti harvoin, että olen ajatellut

luopua tästä toiminnasta. Sinulla, joka kenties luet tämän, on mahdollisuus

saada minut perumaan päätös. Jos vähintään viisi henkilöä ilmoittaa edes

lukeneensa blogiani, jatkan entiseen malliin. Facebook-viestejäni

kommentoidaan paljon.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

NE LAULAVAT VIELÄ

Toki lintujen laulu on vähentynyt sitten alkukesän niin kuin sen kuuluu

tehdäkin. Pesän kotihommat pitävät emot kiireisinä. Kakkospesintöjä taas ei

edellä yhtä riehakas konsertointi kuin kevään ensiyrityksiä. Tähän nähden

tuntui oikein ihanalta kuunnella runon ja suven päivän illan säveliä

mökkkiäni ympäröivästä sekametsästä. Punarinta on rakentanut pesän

pihakoivuun, peippo, pajulintu, sinitintti, laulurastas ja mustapääkerttu

laulavat, huhuaapa sepelkyyhkykin. Merelle on täältä Preiviikin rantakujan

keskipaikkeilta matkaa 800 metriä. Aika monet kahlaajat ja vesilinnut

ylittävät pihapiirin reissuillaan. Mikä mukavinta, ne ääntelevät. Eilisillan

ilon aihe oli pieni valkovikloparvi. Punajalkaviklo, kaikkien sorttien

lokit, telkät, sorsat, hanhet, joutsenet ja koskelot vierailevat

säännöllisesti. Metsän takaa kuuluu kurkien huutelu. Sokean lintumiehen

suruaika ei ole alkanut vielä.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

WANHAN KIRJAN PÄIVILLÄ

Lukekaa allaolevan pohjaksi Ari Suutarlan blogiteksti samasta aiheesta.

Tässä kommentoidaan sitä, mutta mukana on omiakin havaintojani.

Tahdonpa oikaista vanhempaa valtiomiestä, Ari Suutarlaa  omien kirjojeni

osalta. En  myynyt hänelle yhden kirjan sidottua ja nidottua laitosta vaan

kaksi kirjaaa: kovakantinen on nimeltään Yyteristä Reposaareen ja pokkari

Meren ja vuorten Montenegro. Melko erilaisista ympäristöistä on siis

kysymys.

Olemme Wanhan kirjan päivien perjantaiohjelmasta samaa ja kalasopasta eri

mieltä. Keitto osoittautui minun makuuni suolattomaksi. Sen nautittavuutta

olisi ratkaisevasti parantanut kala. Tavallisesti tämä ainesosa sisältyy

kalasoppiin. Minulle tuotuun annokseen ei veden viljaa ollut eksynyt. Tuli

ikävä makkarakojua, joka niin ikään puuttui alueelta.

Ohjelma oli torstai-iltana huomattavasti kiintoisampaa kuin perjantaina.

Maarit Tyrkkö-Huovisen kekkosnauhat ovat ainutlaatuisia. Urkki panee kahteen

otteeseen lauluksi, sanelee myllykirjettä Maaritin nauhurille ja perustelee

saatanan/onnettomia tunareitaan. Esityksensä lopuksi Maarit laulatti meitä

itsensä ja Kekkosen johdolla tyyliin: savivati, kivivati, puuvati, ruukku.

Kävin esityksen ja Suomen tietokirjailijat ry:n  illanvieton välissä

kertomassa Maaritille, että hän haastatteli minua 42 vuotta sitten

Kotilieteen aiheena ylioppilaaksi pääsyni. Pienen miettimisen jälkeen nainen

muisti tapauksen. Saatuaan kuulla, että minulla oli edellisenä iltana ollut

syntymäpäivä hän laulatti ympärillä parveilleilla tutun onnittelulaulun

"paljon onnea vaan."  Joku Raisa tahtoi ottaa meistä kuvan. Käteni

toimittajan vyötäröllä todistaa, ettei asianomainen ole ikääntynyt

päivääkään näinä vuosina. On tavattoman helppo nimetä mieliinjäävin asia

tämän vuoden wanhan kirjan päiviltä.

Ari Suutarla kertoikin oleellisen perjantaiohjelmasta. En minäkään siitä

ihmeemmin vaikuttunut. Arvostukseni Teemu Keskisarjaa kohtaan romahti hänen

laukoessaan mielipiteitä kymmenestä itselleen tärkeästä kirjasta. Hän

luonnehti mm. metsäteollisuusjohtajiamme sivistyneiksi ja avarakatseisiksi

henkilöiksi. Koskematonta luontoa Keskisarja sanoi vihaavansa,

talousmetsässä taas viihtyvänsä. Luonnosta vieraantunut riistokapitalismin

lakeija on tämä sinänsä kiinnostavia historiakirjoja kirjoittanut raharenki.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

JUHANNUSVAHINKO

Maija Salminen kertoi Radio Suomessa, että virolaismiehillä on tapana

näyttää muskelia hyppäämällä juhannuskokon yli. - Se tästä vielä puuttuu,

puuskahti Maija ja minä kyllä yhdyn hänen näkemykseensä. Sattuu niitä

vahinkoja mittumaarina uhoamattakin. Vesillä kuuluu hukkuneen kuusi,

liikenteessä muutama. Yksi hukkuneista on 8-vuotias poika.

Pienen  JUHANNUSVAHINgon koki myös Tiiratorpan isäntä. Aivan mitätöntä

verrattuna edellisiin, mutta alavatsaa toki kirvelee yhä. Nostin

patonkipussia leipälaatikosta, kun sen häntä osui kahvikuppiin.

Vastakeitettyä kahvia täynnä ollut kuppi kaatui, kääntyi ylösalaisin ja

putosi syliini. Viis siitä muuten, mutta satuin olemaan alasti. Joskus

tuntuu kivalta olla naku näillä helteillä. Nyt tästä tavasta koitui se

haitta, että alavatsaan puhkesi palohaava. Kuuma kahvi valui vielä

sukuelimille, muttei ihme kyllä tehnyt tuhojaan siellä. Asiaa ei tosin ole

varmistettu käytännön toimenpitein, ellei virtsaamista katsota sellaiseksi.

Onneksi pompahdin pystyyn kuin  vieteriukko.

Mitä tästä opimme? Ei kannata jättää puoleksisyödyn patongin pussiin

riikinkukon pyrstön mittaista häntää. Varsinkin, jos ollaan sokeita,

kannattaa kahvikuppi ja leipäpussi pitää visusti erossa toisistaan. Tärkein

opetus on kuitenkin lohdullinen: kaikenlaista voi sattua, mutta tämä

sattumus oli pienimmästä päästä. Olen sen jälkeen jo tiskannutkin.

Astiavuori katosi komeasti tiskikaappiin.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SUVIYÖN SUUDELMIA

Oletko pysähtynyt joskus ihastelemaan sanaa, sanaparia tai lausetta. Minulle

ksanapareista kaunein on tuo otsikon ilmaisema. Varsinkin, jos suutelijana

olisi nainen nimeltä Sinikannel, Suvivuo tai Valkolumme, tuntisin kauneuden

ympäröivän minua.

Mutta sitten tuli Jukolan viestin selostus Lappeenrannasta. Sari

Sirkiä-Jarva sanoi saaneensa suviyön suudelmia. Suutelijoina toimivat

hyttyset. :)

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

EN NUKAHTANUT

En nukahtanut toissayönä Jukolan viestin radiolähetyksen ääreen. Näin

vanhemmiten sitä jaksaa valvoa koko yön varsinkin, jos kisa menee

jännittäväksi. Kerran nuorempana, kun kuuntelin Jukolaa  (Yhtään ei ole

jäänyt väliin sitten vuoden 1973), luulin peipon päässeen tirskauttelemaan

radiossa. Ihmettelin vain, miksi se yhtäkkiä muuttuu pajulinnuksi

jatkaakseen vielä lehtokerttuna. Aloin aavistaa, että untahan tämän täytyy

olla. Herättyäni havaitsin nukkuneeni ikkuna auki. Ulkona lauloivat mm.

peippo, pajulintu  ja lehtokerttu.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

LINTUPAIKAT SAAVUTETTAVIKSI - TUKEA LINTUALAN TOIMIJOILLE

Birdlife pyytää ehdotuksia strategiaansa. Sana "strategia" on minun makuuni

turhan sotilaallinen mutta tässä pari näkökohtaa:

Lintupaikkojen saavutettavuus on tärkeä tavoite ikääntyneiden, vammaisten ja

lasten kannalta. Vaikka oma piha tai ainakin lähiympäristö antaa monille

mukavia elämyksiä, ei useimmilla ole mitään mahdollisuutta tavoittaa

kuuluisimpia lintupaikkojamme: Yyteri, Liminka, Siikalahti, Arktikan

staiauspisteet ym. Mikäli saavutettavuutta voidaan parantaa vaarantamatta

herkästi haavoittuvaa luontoa, pitää niin tehdä.

Toiseksi pyydän runsaampaa tukea lintualan popularisointiin. Linnuista

kirjoittaminen, äänitteiden, videoiden ym. av-materiaalin valmistus ja

lintuaiheinen kuvataide menevät keskimäärin huonosti kaupaksi. Kukaan ei

tällä sektorilla kirjoittajana, äänittäjänä eikä taiteilijana elä, joku

valokuvaaja ehkä sentään. Suoranainen taloudellinen apu Birdlifeltä tekisi

terää. Miten esim. apurahajärjestelmä?

Vain unia näkevä Porinhanski

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi