maanantai 29. helmikuuta 2016

JUHA SIPILÄ


Sosiaalisempi kuin sosialistit, kristillisempi kuin kristillisdemokraatit,
vihreämpi kuin vihreät, yrittäjähenkisempi kuin kokoomus. Uskoako näihin
Puolanka-lehden päätoimittajan ylisanoihin Juha Sipilästä? Sanoja on
puolankalaissyntyisen pääministerin hyvä ystävä ja tietysti kepulainen.
Lausunto taas löytyy Risto Uimosen Sipilä-kirjasta, ilmeisestä tilaustyöstä,
jossa ei sen aiheesta pahaa sanaa kirjoiteta. Kokoomuslaisten kehumisen
lomassa Uimonen valottaa Sipilän hyviä puolia tavalla, joka lähentelee
epäuskottavuutta.

Mutta kuitenkin: Minnamaaria ja Juha Sipilän säätiö, ekokylä Kempeleessä,
kotimaista polttoainetta nielevä häkäpönttöauto, lupaus antaa Kempeleen-koti
turvapaikanhakijoille, katumiset kaikkein kovimpien leikkausuhkausten
jälkeen, yhteistyö seurakuntien kanssa, miljonäärin nöyrä vaatimattomuus:
tuo kaikki on todistetusti totta. Tuollaisesta on kaltaiseni punavihreän
kristityn helppo pitää. Onkin aivan ilmeistä, että Sipilää toisin kuin hänen
hallituksensa muita ministereitä leikkaukset hirvittävät. Kristittynä
pääministeri ei saa omantunnon rauhaa joutuessaan esittämään uusliberaaleja
keinoja valtiontalouden tasapainottamiseksi. Uusliberalismihan on
sielunvihollisen keksimä ajattelutapa, aatesuunta, jonka edustajat palvovat
jumalanaan mammonaa. Sen vallassa melkein kaikki kokoomuslaiset ja osa
kepulaisista voi hymyssä suin ottaa köyhältä ja antaa rikkaalle. Juha Sipilä
ei näin voi tehdä, sillä hän tuntee omantunnon tuskia nähdessään lähimmäisen
hädän ja kurjuuden.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

KIINNOSTAVASTI KIUSATUT


Rovaniemen hovioikeus sai käsiteltäväkseen Oulujoen ev.-lut. seurakunnassa
todetun työpaikkakiusaus-jutun. Lapsityön johtajaa syytetään siitä, että hän
on vuosikausia kiusannut yhtä lastenohjaajaa. Kirkkoherraa, joka ei enää
toimi Oulujoella, syytetään liian välinpitämättömästä asenteesta tässä
tapauksessa.


Työpaikkakiusausta esiintyy kaikilla aloilla. Kun sitä havaitaan
seurakunnassa, repivät lehdet ja muu media isoja otsikoita. Kiintoisaa olisi
edes joskus lukea kohu-uutisia lääkäreiden, rehtoreiden,
urheiluvalmentajien, yli-insinöörien poliisien tai toimitusjohtajien
harjoittamasta työpaikkakiusauksesta.

Suomessa on kuutisen sataa ev.-lut. seurakuntaa. Maalliseen oikeusistuimeen
asti on menty käräjöimään yllä selostetun tapauksen lisäksi pari kertaa.
Prosentti on 0,5:n luokkaa. Tuomiokapituleissa käsitellään
työpaikkakiusaustapauksia aina silloin tällöin. Yleistä se ei sielläkään
ole.

Harmittavaa tässä on se, että yksipuolisen uutisoinnin seurauksena ihmiset
saavat väärän kuvan yleisestä menosta seurakunnissa. Tunnen varsin hyvin
Porin kuuden ev.-lut. seurakunnan tilanteen. Niistä ainoassakaan ei
nykyään esiinny työpaikkakiusausta. Ilmapiiri on lämmin ja työtä tehdään pienistä palkoista
huolimatta suurella sydämellä.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

MINÄ USKON - AUTA MINUN EPÄUSKOANI!

Muuan epäilevä Tuomas kyseli, saako uskoon tullut rauhan vai jatkuuko
myllerrys. Vastasin hänelle näkövammaisten sähköpostipalstalla näin:

Emme ole Tapion kanssa kaksistaan kipuilemassa noiden isojen ja tärkeiden
kysymysten äärellä. Luulen ja jopa toivon, että jokainen kristitty joutuu
kasvotusten omien epäilystensä, myllerrystensä ja sielun rauhattomuuden
kanssa. Uskoontulo toki antaa perusturvallisuutta, mutta levoton sielumme
joutuu hyökkäysten kohteeksi. Hyökkääjä on Saatana, se vanha viekas
vihtahousu, joka askartelee erityisesti ajatustemme kimpussa. Kuten
syntiinlankeemuksessa myös kristityn elämässä vihollinen kysyy: onko Jumala
todella sanonut niin? Näin se kylvää epäilyksen siemeniä meihin. Sanotaan,
että minne Jumala tekee temppelin, sinne sielunvihollinen rakentaa kappelin.

Epäilysten tullessa yksi hyvä keino auttaa asiaa on huutaa kuin se muuan
mies Jeesukselle: Minä uskon, auta minun epäuskoani. Tähän rukoukseen Jumala
vastaa mielellään. Hän antaa meidän, ei useinkaan järjen vaan nimen omaan
tunteen tasolla kokea voimansa, armonsa ja rakkautensa. Meitä rakastetaan
epäilyksistämme huolimatta. Jumala sallii epäilyksen, muttei salli sen
siementen itää. Jos järjen todistuksen johdosta hylkäämme uskon, olemme
tuhon tiellä. Sitä ei Jumala päästä meitä tekemään, sillä Hänen korkein
tahtonsa on pelastaa syntisparka.

Erityisen koviksi käyvät järjen kysymykset kuoleman edessä. Myönnän, että
minunkin on toisinaan vaikea uskoa iäiseen elämään. Silloin tuntuu aina
kamalan pahalta, tyhjältä ja tarkoituksettomalta. On vain yksi keino selvitä
kurimuksesta, rukous. Vaikka usko on vastoin järkeämme, saamme sydämissämme
kokea, että totta se on. Olemme kuin opetuslapsi Tuomas, jonka Jeesus antoi
panna sormensa naulan reikiin. Hieno on virren 513 sana: epäilevät Tuomaat
huomaat parhaiten.

Hannes-pappi

perjantai 19. helmikuuta 2016

NORSSEJA



Minä pidän tapanani vastata aina lempikalaa kysyttäessä, että se on se kala,
jota viimeksi söin. Vielä ei lautaselleni ole uinut pyrstökästä eväniekkaa,
josta en olisi tykännyt. Syön mielelläni kaloista myös silmät, poskilihat ja
sisäelimiä.

Tänään saatiin Porin torilta kuoreita eli norsseja. Sana "saatiin" on
lähellä totuutta, sillä kilo maksoi kolme euroa. Joskus pilkkivä naapurimme
Markku tuo niitä oikeasti ilmaiseksi. Silloin voita pannulle vain, paista
kokonaisena ja pääset herkuttelemaan. Etenkin pienikokoiset yksilöt voi
syödä ruoteineen, evineen, kaikkineen, niin pehmeiksi kovatkin osat
kypsyvät. Virheen tekee se pilkkijä, joka heittää norssit lokeille. Lokkien
mielestä teko tosin ei ole moka.

Toteaa Hanski ja menee popsimaan niitä, siis norsseja, ei lokkeja, taas.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

YYTERI ON EUROOPAN PARHAITA PERHERANTOJA



Ahneita ajatuksia herätti minussa tieto, että arvovaltainen ja tunnettu
brittilehti The Guardian rankkasi Yyterin Euroopan kymmenen parhaan
perherannan joukkoon. Kirjani: Yyteri - beauty of dunes on nimittäin ainoa
rannasta vierailla kielillä kirjoitettu opus. Se on käännös Yyteri - dyynien
kaunotar-kirjastani. Jospa tekele vihdoin lähtisi niin sanotusti lentoon.
Kovin nihkeää on brittiversion myynti ollut tähän mennessä, suomenkielinen
on myyty miltei loppuun.

The guardian moitti ainoastaan rannan palvelujen vähyyttä. Toisaalta
luonnonkauneus kärsii, jos Yyteriin aletaan hilata Kalajoen tapaan kaiken
maailman huvivehkeitä ja härveleitä. Myymälä, WC-, pukeutumis- ja
suihkutiloja voisi toki lisätä. Tänä keväänä avataan lähellä vesirajaa
laivaan laitettu ravintola. Laiva lepää dyynillä, ei meressä. Tervetuloa



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

SANARISTIKOT ESILLÄ PORIN PÄÄKIRJASTOSSA 16. - 27. 2.

SANARISTIKOT ESILLÄ PORIN PÄÄKIRJASTOSSA 16. - 27. 2.

Puolitoista miljoonaa suomalaista ratkoo ristikoita. Olemme löytäneet niitä
sanoma- ja aikakauslehdistä yli 80 vuotta. Piilosanoja on ratkottu vuodesta
1975 alkaen kuvaristikoiden ollessa yhtä vanhoja kuin minä. Alan
ammattilaisten eli laatijoiden ja ratkojien yhdistys on Sanaristikkoseura
Sanasepot ry. Toimin 2000-luvun alkajaisiksi kuusi vuotta seuran
puheenjohtajana.

Ylihuomenna saamme Porin pääkirjastoon ristikkoaiheisen näyttelyn. Vanhoja
ja uusia tehtäviä, ristikkolehtiä, kirjoja, erikoisristikoita ja valokuvia
esittelemässä on Porin sanaseppokerhon jäseniä. Kerho muuten kokoontuu
Satakunnan museossa periaatteella joku toke eli joka kuukauden toinen
keskiviikko klo 18 - 20. Voitte tuoda peijakkaan hankalia ristikoita meidän
päivystäjien tutkittavaksi. Autamme ainakin pääsemään alkuun sen kaikkein
kiperimmän nurkan kanssa. Voitte halutessanne ratkoa yleisötehtäviä. Niitä
ovat laatineet ammattilaisemme Pekka Joutsi, opettaja Heli Tyynysniemi ja
Tiiratorpan isäntä. Tässä laatimani tehtävä förskottiin pähkäiltäväksi:


PORI SEKAISIN
Sanatehtävä

Kaupunginosamme näyttävät hassuilta. Samat kirjaimet mutta oudot "nimet."
Nämä ovat siis anagrammeja.

1. Samu

2. Airin lahja

3. Manilan raha

4. Mikä poni?

5. Mikä soi?

6. Veräjäni

7. Rooliasu

8. Paras oire

9. Pomo tullaa

10. Utu on ilo

11. Heli anna!

12. Lätyn muoto

13. Nestori Palomurto

14. Teijoko?

15. Outo lattia

16. Tekohiiri

17. Hannani kakkua

18. Ota Riku!

19. Huoltaako?

20. Rokin rujo tuli

21. Yllätyt!

22. Kartan raja

23. Vai kahvin osto?

24. Voi kun olis toto!

25. Minna keinuu

26. Raikas äly

27. Nuori mies

28. Sian otsa

29. Rantalan kuski

30. Se on jo tarina

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

BLOGIT KESKUSTELEVAT - MINÄ EN


En vielä. Syy: en osaa hakea toisten blogeja enkä kommentoida niitä.
Tilaisuus oppia oli vähällä tulla, kun tunnettu bloggaaja, Namibiassa asuva
Veera Virmasalo ryhtyi pitämään blogi-kurssia näkövammaisille. Ilmoittauduin
kurssille. Sain ensimmäisen luennonkin, mutta sitten nousi eteen iso, ihana
este. Syyllinen on kirjankustantamo Kirjakaari, joka pyysi minulta tekstiä
suunnittelemaansa Satakunnan kuvakirjaan.

Ettäkö oikein pyysi? Näen sinun, arvoisa kolleega tietokirjailija avartavan
epäuskoisena silmiäsi, tarkentavan kuuloasi ja ojentavan vain hieman
kateellista kättäsi onnittelun sanat huulillasi. Sokea kana (kukko) ei
löytänyt jyvää, mutta se pantiin sille nokkaan. Näin harvinaisista herkuista
ei kieltäydytä.

Toisaalta: teksti täytyy kirjoittaa. Ilmoittivat aika ison kirjainmäärän. Se
yhdessä Meripori- ja Oura-projektien kanssa työllistää tämän bloggaajan niin
täysin, että jouduin vetäytymään kurssilta. Blogini pysyy tällaisena
keskustelemattomana ainakin toistaiseksi. Jospa tekninen toteuttaja Juha
vähemmän kiireisenä aikana opettaa vuorovaikutuksellisen bloggauksen alkeet.
Silloin saanen enemmän lukijoita. Nyt kiitän teitä molempia, jotka luitte
ylläolevan. :)

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

lauantai 6. helmikuuta 2016

OLISINKO OLAVI PAAVOLAINEN?

OLISINKO OLAVI PAAVOLAINEN?

Jos kuolen samanikäisenä kuin Olavi Paavolainen, on minulla jäljellä pari
kuukautta elinaikaa. Siihen taitavat yhtäläisyydet rajoittuakin, eikä
tämäkään yhtäläisyys toivottavasti toteudu. Paavolainen oli komea dandy,
minä paksu pallero. Paavolaista naiset janosivat kuin kaktus vettä
erämaassa, minä sain ensimmäisen tyttöystävän 21-vuotiaana. Paavolainen
ihaili sotilaallista uljuutta, minä olen c-mies ja sieluni sopukoita myöten
pasifisti. Siinä missä Paavolaisen rooleihin kuului olla kulloisenkin
tilanteen mukaan kommunisti tai fasisti, olen minä tyypillinen punavihreä,
radikaali vain suhteessani vääryyteen.

Kun jeremiadiini lisätään naulaksi arkulle vielä huonommuus ainoassa
asiassa, jota jotenkin osaan, kirjoittamisessa, ette ihmetelle kateuttani.
Luettuani viisitoista sivua Panu Rajalan teosta "Tulisoihtu pimeään - Olavi
Paavolaisen elämä" pidin otsikkoa "Olisinpa Olavi Paavolainen" vielä
sopivana tälle vuodatukselle. Rajala sai vaihtamaan pa-päätteen ko-lopuksi.
Kaukana kas seisoo Rajalan teos Matti Kurjensaaren klassikosta "Loistava
Olavi Paavolainen." Mahtunevatko samaan kirjahyllyynkään? tietoteoksina
arvostan molempia. Miesten tapa kohdella tekstinsä aihetta vain poikkeaa
toisistaan jyrkästi. Rajalan Paavolainen on kyllä loistava muurien murtaja,
henkisen ummehtuneisuuden raikastaja ja kirjallisten lahjakkuuksien
haistaja. Hän lähes runnoi Katri Valan ja Helvi Hämäläisen yli
kustannuskynnyksen. Ilman tulenkantajien keulamiestä ei meillä kenties olisi
eräitä kirjallisuuden helmihenkilöitä.

Paavolaisen suhtautuminen ihmisiin vaihteli Rajalan mukaan ihailtavasta
huomaavaisuudesta törkeään loukkaamishaluun. Naisiaan hän petti
estottomasti, loukkasi muutenkin ja särki varmaan satoja sydämiä. Jos on
ollut naisasioissa Panu Rajala suuri porsas, niin vielä isompien sikojen
pahnoilta löydettiin Paavolainen, Helvi Hämäläistä hän jopa löi.

Panu Rajala viittaa tuon tuostakin kirjansa päähenkilön epävakauteen. Hän
tekee sen niin vankoin todistein, että epärehelliseksi ristiriitojen
mieheksi ja tuulten suuntia nuuhkivaksi opportunistiksi lukija tämän
mielessään tuomitsee. Aitoa taisi olla vain elämän lopun synkkä pessimismi,
se pettymyksen sekainen. Tuollaista henkilöä on vaikea pitää
kurjensaarilaisittain loistavana.

Kyllähän minussakin omat harlekiinin piirteeni asuvat. Monikasvoinen lienen,
en tasainen puurtaja. Noin äärevässä hahmossa kuin Paavolaisella tuo
labiilius ilmeni, en niitä itsestäni löydä. Meidän suurin eromme lieneekin
siinä, että Olavi Paavolainen kaikkine röyhkeyksineen oli suurmies, minä
pienmies. Suuren taiteilijan puutteetkin ovat eri tasoa kuin vähäpätöisen
persoonan.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

YYTERI ON KAUNIS



YYTERI ON KAUNIS

Huomasin kauhukseni, että olen sekaantunut kolmeen kirjaprojektiin.
Kirjoitettu, kuvattu ja kustantajalla painettavana on se Montenegro-kirja,
keskeneräisin kahden Mäntylän kanssa kirjoitettava teos Ouran Saaristosta.
Ensimmäisenä taitaa pöydillenne luettavaksi ehtiä Manu Toivosen ja
meikäläisen kuvateos nimeltä Yyteri on kaunis. Haluamme saattaa sen
myyntivalmiiksi kesään mennessä.

Yyteri on kaunis -kirjasta tulee täysin erilainen opus kuin kahdesta aiemmin
kirjoittamastani, kuuluisaa hiekkarantaa esittelevästä tietoteoksesta-
Tekeillä on nimen omaan kuvakirja. Manu Toivonen on paitsi tunnettu
liikemies ja kouluttaja myös erinomainen valokuvaaja. Hän on ottanut 25000
kuvaa, joten melkoinen urakka on sieltä valita ne 60, joista kirjamme runko
rakentuu. Kunkin foton viereen (tai taitosta riippuen alle) tulee
Tiiratorpasta n. tuhannen merkin mittainen teksti.

Yyterillä ymmärretään kirjassamme varsinaista hiekka- (oikeammin
hieta)rantaa isompaa aluetta. Manu lanseeraa komeita kuvia myös Uni- ja
Mäntyluodosta sekä Reposaaresta. Loistava kahlaajalintujen levähdyspaikka,
Yyterin lietteet saa osansa sekin ja tietysti kirkasvetinen Fatijärvi. Tässä
yksi kuvateksti maistiaisiksi:



Sinisen sielussa huhtikuun lupaus. Lumen ja jään maisema huokaa vielä talven
otteessa. Vain tuulen tuivertama mänty ja viluinen rantavehnä paljastavat
salaisuuden: me olemme Yyterissä.

Yksinäinen vaeltaja näkyy etsineen kevään ensimmäisten merkkien maisemasta
meren, hiekan ja auringon idylliä, edes kalpeaa aavistusta kuuluisan rannan
kesästä. Hänen askelensa lumessa. Liekö sellaista löytänyt... onko
tahtonutkaan? Jospa hänelle tämä sinivalkea Yyteri on itsenään kaunis.

Kenties dyynin harjalle juurtunut puu tuo mieleen eteläisemmän Euroopan
pinjat, talven törröttäjäksi kammitsoitu kasvi kodin kukkahaat. Ovathan jäät
jo pirstoutuneet. Lasinkirkas kenttä ei enää verhoa vesiä, joissa pian, niin
tosiaan, melko pian lapsemme polskivat ja sinä itse heität talviturkin
harteilta. Muutama aurinkopäivä ja kas: pakkasen jähmettämä dyyni murtuu.
Näetkö tämän kylmän ja hyyn alta muovisen lapion ja punaiset bikinit? Malta
vielä. Tämä on vasta huhtikuun lupaus.

Luot katseen kauemmas. Lahden takana häämöttää Kuuminainen, kaunis piikki
Selkämeren kyljessä, haurun, hylkeen ja huviloiden Kuuminainen. Etäällä
ehkä hallien laulu. Lintujen laulua ei. Jossain sisempänä jo, mutta dyynien
kainalossa vallitsee vasta valkeus. Pilvien raosta kurkistaa Yyterin
aurinko.