lauantai 6. helmikuuta 2016

YYTERI ON KAUNIS



YYTERI ON KAUNIS

Huomasin kauhukseni, että olen sekaantunut kolmeen kirjaprojektiin.
Kirjoitettu, kuvattu ja kustantajalla painettavana on se Montenegro-kirja,
keskeneräisin kahden Mäntylän kanssa kirjoitettava teos Ouran Saaristosta.
Ensimmäisenä taitaa pöydillenne luettavaksi ehtiä Manu Toivosen ja
meikäläisen kuvateos nimeltä Yyteri on kaunis. Haluamme saattaa sen
myyntivalmiiksi kesään mennessä.

Yyteri on kaunis -kirjasta tulee täysin erilainen opus kuin kahdesta aiemmin
kirjoittamastani, kuuluisaa hiekkarantaa esittelevästä tietoteoksesta-
Tekeillä on nimen omaan kuvakirja. Manu Toivonen on paitsi tunnettu
liikemies ja kouluttaja myös erinomainen valokuvaaja. Hän on ottanut 25000
kuvaa, joten melkoinen urakka on sieltä valita ne 60, joista kirjamme runko
rakentuu. Kunkin foton viereen (tai taitosta riippuen alle) tulee
Tiiratorpasta n. tuhannen merkin mittainen teksti.

Yyterillä ymmärretään kirjassamme varsinaista hiekka- (oikeammin
hieta)rantaa isompaa aluetta. Manu lanseeraa komeita kuvia myös Uni- ja
Mäntyluodosta sekä Reposaaresta. Loistava kahlaajalintujen levähdyspaikka,
Yyterin lietteet saa osansa sekin ja tietysti kirkasvetinen Fatijärvi. Tässä
yksi kuvateksti maistiaisiksi:



Sinisen sielussa huhtikuun lupaus. Lumen ja jään maisema huokaa vielä talven
otteessa. Vain tuulen tuivertama mänty ja viluinen rantavehnä paljastavat
salaisuuden: me olemme Yyterissä.

Yksinäinen vaeltaja näkyy etsineen kevään ensimmäisten merkkien maisemasta
meren, hiekan ja auringon idylliä, edes kalpeaa aavistusta kuuluisan rannan
kesästä. Hänen askelensa lumessa. Liekö sellaista löytänyt... onko
tahtonutkaan? Jospa hänelle tämä sinivalkea Yyteri on itsenään kaunis.

Kenties dyynin harjalle juurtunut puu tuo mieleen eteläisemmän Euroopan
pinjat, talven törröttäjäksi kammitsoitu kasvi kodin kukkahaat. Ovathan jäät
jo pirstoutuneet. Lasinkirkas kenttä ei enää verhoa vesiä, joissa pian, niin
tosiaan, melko pian lapsemme polskivat ja sinä itse heität talviturkin
harteilta. Muutama aurinkopäivä ja kas: pakkasen jähmettämä dyyni murtuu.
Näetkö tämän kylmän ja hyyn alta muovisen lapion ja punaiset bikinit? Malta
vielä. Tämä on vasta huhtikuun lupaus.

Luot katseen kauemmas. Lahden takana häämöttää Kuuminainen, kaunis piikki
Selkämeren kyljessä, haurun, hylkeen ja huviloiden Kuuminainen. Etäällä
ehkä hallien laulu. Lintujen laulua ei. Jossain sisempänä jo, mutta dyynien
kainalossa vallitsee vasta valkeus. Pilvien raosta kurkistaa Yyterin
aurinko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti