Kuulee väitettävän, ettei kirkossa enää sanota syntiä synniksi. Väärä väite.
Kirkko on mm. arkkipiispojen suulla tuominnut väkivallan, köyhien
sortamisen, vihapuheet, henkisen painostuksen ja vaikkapa nykyisen
hallituksemme tuloerojen kasvuun johtavan kuristuspolitiikan. Kaikki
tuollainen on syntiä ja synnin tekijät joutuvat vastaamaan siitä viimeisellä
tuomiolla.
Mikrotasolla syyllistymme syntiin jokainen. Esim. syntiä on, etten millään
osaa rakastaa näitä kovin ahdasmielisiä fariseuksia, vaikka he ovat
lähimmäisiä.
Rukoilen kyllä rajusti, että rakkaus fundamentalisteja ja muita sarvikuonoja
kohtaan heräisi. Syntiä on myös se, etten laiskuuttani käy riittävän paljon
yksinäisten, sairaiden, vanhojen ja onnettomien luona,harvoinpa heille edes
kännykällä kilautan. Jospa Jeesus antaisi voimaa ja uutteruutta tehdä niin.
Synneistä suurin ja ainoa ehdottomasti kadotukseen vievä on se, ettei
vastaanota Jeesusta omana Vapahtajanaan. Jos torjut Jeesuksen rakkauden ja
armon loppuun asti, menet kadotukseen, samoin, jos jo uskossa oltuasi luovut
siitä. Viime mainittu on Pyhän Hengen pilkkaa eikä sitä anneta anteeksi.
Puhumme siis tosi vakavista asioista. En henkilökohtaisesti eivätkä useimmat
tuntemani papit pidäty sanomasta syntiä synniksi myös saarnatuolista käsin.
Hannes-pappi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti