Aikarauta astelee kohti aamukuutta ja minä nousin äsken teepöydästä.
Keittelin itselleni kello viiden teen, China greeniä vaimon joululahjaksi
antamista teepensaan lehdistä. Aika sopii epämääräiseen unirytmiini erittäin
hyvin. Olen usein hereillä mm. näillä viisarten värähtämillä.
Kyytipoikana tee palveli ilmeisen poikkeuksellista evästä. Hunajasta eivät
Fågelholmit vielä rypistäisi otsaa kurtuille mutta ne popcornit... Myönnän
addiktioni rasvassa poksautettuihin maissin siemeniin. Menee joskus
(vahingossa?) pari kourallista yhtä soittoa. Niin nytkin. Ihan törkeästi
vaan, aamuviideltä teetä, popcornia ja hunajaa naamaan. Kukaan ei voi estää
minua tekemästä näin, olenhan kotonani.
Siinä kuumaa juomaa lipitellessä, sormea hunajapurkissa pyörittäessä ja
popcorneilla kieltä suolatessa tuntui elämä oikeastaan ihanalta. Ei suuria
sairauksia juuri nyt, tekemättömiä töitä ties kuinka paljon, mutta näin
kuuskymppisenä tarvitsee yhä harvemmista asioista välittää. Onhan tuota
tullut yhtä ja toista tehdyksikin, jopa jotain saavutettu.
Äkkiä laski aivoista palleanseudulle outo tunne: jos tähän kuolisin,
onnellisena kuolisin. Niin monta kertaa ja pitkiä aikoja on ollut paha olla,
että harvinainen tyytymyksen hetki sopisi mukavasti kuolinhetkeksi.
Kuten nerokas lukija huomaa, en sentään kuollut. Poltin tupakan ja tulin
kirjoittamaan tämän. Kirjoitettuani ristin käteni ja lennätän yläilmoihin
ison kiitoksen. Herra, näet edessäsi onnellisen ihmisen.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti