perjantai 22. heinäkuuta 2016

LUKEEKO JOKU?



Blogikirjoituksiani kommentoidaan niin peräti harvoin, että olen ajatellut
luopua tästä toiminnasta. Sinulla, joka kenties luet tämän, on mahdollisuus
saada minut perumaan päätös. Jos vähintään viisi henkilöä ilmoittaa edes
lukeneensa blogiani, jatkan entiseen malliin. Facebook-viestejäni
kommentoidaan paljon.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

torstai 7. heinäkuuta 2016

NE LAULAVAT VIELÄ



Toki lintujen laulu on vähentynyt sitten alkukesän niin kuin sen kuuluu
tehdäkin. Pesän kotihommat pitävät emot kiireisinä. Kakkospesintöjä taas ei
edellä yhtä riehakas konsertointi kuin kevään ensiyrityksiä. Tähän nähden
tuntui oikein ihanalta kuunnella runon ja suven päivän illan säveliä
mökkkiäni ympäröivästä sekametsästä. Punarinta on rakentanut pesän
pihakoivuun, peippo, pajulintu, sinitintti, laulurastas ja mustapääkerttu
laulavat, huhuaapa sepelkyyhkykin. Merelle on täältä Preiviikin rantakujan
keskipaikkeilta matkaa 800 metriä. Aika monet kahlaajat ja vesilinnut
ylittävät pihapiirin reissuillaan. Mikä mukavinta, ne ääntelevät. Eilisillan
ilon aihe oli pieni valkovikloparvi. Punajalkaviklo, kaikkien sorttien
lokit, telkät, sorsat, hanhet, joutsenet ja koskelot vierailevat
säännöllisesti. Metsän takaa kuuluu kurkien huutelu. Sokean lintumiehen
suruaika ei ole alkanut vielä.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

WANHAN KIRJAN PÄIVILLÄ


Lukekaa allaolevan pohjaksi Ari Suutarlan blogiteksti samasta aiheesta.
Tässä kommentoidaan sitä, mutta mukana on omiakin havaintojani.

Tahdonpa oikaista vanhempaa valtiomiestä, Ari Suutarlaa  omien kirjojeni
osalta. En  myynyt hänelle yhden kirjan sidottua ja nidottua laitosta vaan
kaksi kirjaaa: kovakantinen on nimeltään Yyteristä Reposaareen ja pokkari
Meren ja vuorten Montenegro. Melko erilaisista ympäristöistä on siis
kysymys.

Olemme Wanhan kirjan päivien perjantaiohjelmasta samaa ja kalasopasta eri
mieltä. Keitto osoittautui minun makuuni suolattomaksi. Sen nautittavuutta
olisi ratkaisevasti parantanut kala. Tavallisesti tämä ainesosa sisältyy
kalasoppiin. Minulle tuotuun annokseen ei veden viljaa ollut eksynyt. Tuli
ikävä makkarakojua, joka niin ikään puuttui alueelta.

Ohjelma oli torstai-iltana huomattavasti kiintoisampaa kuin perjantaina.
Maarit Tyrkkö-Huovisen kekkosnauhat ovat ainutlaatuisia. Urkki panee kahteen
otteeseen lauluksi, sanelee myllykirjettä Maaritin nauhurille ja perustelee
saatanan/onnettomia tunareitaan. Esityksensä lopuksi Maarit laulatti meitä
itsensä ja Kekkosen johdolla tyyliin: savivati, kivivati, puuvati, ruukku.

Kävin esityksen ja Suomen tietokirjailijat ry:n  illanvieton välissä
kertomassa Maaritille, että hän haastatteli minua 42 vuotta sitten
Kotilieteen aiheena ylioppilaaksi pääsyni. Pienen miettimisen jälkeen nainen
muisti tapauksen. Saatuaan kuulla, että minulla oli edellisenä iltana ollut
syntymäpäivä hän laulatti ympärillä parveilleilla tutun onnittelulaulun
"paljon onnea vaan."  Joku Raisa tahtoi ottaa meistä kuvan. Käteni
toimittajan vyötäröllä todistaa, ettei asianomainen ole ikääntynyt
päivääkään näinä vuosina. On tavattoman helppo nimetä mieliinjäävin asia
tämän vuoden wanhan kirjan päiviltä.

Ari Suutarla kertoikin oleellisen perjantaiohjelmasta. En minäkään siitä
ihmeemmin vaikuttunut. Arvostukseni Teemu Keskisarjaa kohtaan romahti hänen
laukoessaan mielipiteitä kymmenestä itselleen tärkeästä kirjasta. Hän
luonnehti mm. metsäteollisuusjohtajiamme sivistyneiksi ja avarakatseisiksi
henkilöiksi. Koskematonta luontoa Keskisarja sanoi vihaavansa,
talousmetsässä taas viihtyvänsä. Luonnosta vieraantunut riistokapitalismin
lakeija on tämä sinänsä kiinnostavia historiakirjoja kirjoittanut raharenki.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi