Toki lintujen laulu on vähentynyt sitten alkukesän niin kuin sen kuuluu
tehdäkin. Pesän kotihommat pitävät emot kiireisinä. Kakkospesintöjä taas ei
edellä yhtä riehakas konsertointi kuin kevään ensiyrityksiä. Tähän nähden
tuntui oikein ihanalta kuunnella runon ja suven päivän illan säveliä
mökkkiäni ympäröivästä sekametsästä. Punarinta on rakentanut pesän
pihakoivuun, peippo, pajulintu, sinitintti, laulurastas ja mustapääkerttu
laulavat, huhuaapa sepelkyyhkykin. Merelle on täältä Preiviikin rantakujan
keskipaikkeilta matkaa 800 metriä. Aika monet kahlaajat ja vesilinnut
ylittävät pihapiirin reissuillaan. Mikä mukavinta, ne ääntelevät. Eilisillan
ilon aihe oli pieni valkovikloparvi. Punajalkaviklo, kaikkien sorttien
lokit, telkät, sorsat, hanhet, joutsenet ja koskelot vierailevat
säännöllisesti. Metsän takaa kuuluu kurkien huutelu. Sokean lintumiehen
suruaika ei ole alkanut vielä.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti