Ateisti taitaa, paha kyllä, olla osittain oikeassa. Leijonan osalle
ihmisistä uskonasiat merkitsevät hyvin vähän. Hyvin vähän heitä hetkauttavat
myöskään teologiset pohdiskelut. Seksuaali- ja rahakysymykset tuntuvat sen
sijaan olevan kestohittejä. Mitä kaksi miestä tai mies ja nainen tekevät
peiton alla, kiinnostaa suurta yleisöä aina. Samoin Lotto, julkkisten ja
miljonäärien elämä, raa'at rikokset yms. Luontokin alkaa kiinnostaa, jos
oman mökkijärven rantaan perustetaan öljysatama.
Tuollainen syvällisempi mietiskely tai huolenkanto edes omasta kohtalosta
kuoleman jälkeen ei vain ole muodissa. Jotain konkreettisempaa sen olla
pitää, konkreettisempaa ja heti tai pian omaan olemiseen vaikuttavaa.
Unelmat paremmasta elämästä kohdistuvat lähitulevaisuuteen (Lotto,
joulunjälkeinen ale, viinan hinta ja saatavuus jne.) ei niinkään elämään
kuoleman jälkeen.
Ihmiset, kjoille usko oikeasti merkitsee jotain, ovat pienehkö vähemmistö
Suomessa. Kuulun itse tähän vähemmistöön, sillä tiedän Vapahtajan olevan
todellisuutta. Uskon myös, että Hän todella syntyi luonnonlakien vastaisesti
neitseestä ja teki Raamatussa kerrotut ihmeet. Ristiinnaulittu ja
ylösnoussut Kristus Hän tietenkin on. Näihin uskon siitä huolimatta, että
Raamattuun sisältyy suuriakin asiavirheitä, monet eettiset määräykset ovat
vanhentuneet ja Vanha Testamentti on kansalliskiihkoinen, Israelin sodat
pyhittävä kirja. Se suuri toivo kuoleman kukistumisesta Golgatan ristillä on
paljon suurempi asia kuin mikään tuollainen, mutta tosiaan, useimmille
ihmisille se ei ole todellisuutta. Me papit teemme työtä, että
mahdollisimman moni pelastukseen tarttuisi ja uskonasiat muuksikin kuin
hyväntekeväisyydeksi kokisivat.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
