USKOVAISET EROAVAT, ATEISTIT ILOITSEVAT

Eduskunnan päätös hyväksyä sukupuolineutraali avioliitto ravistelee kirkkoa.

Siitä erotaan surullisen suurin joukoin, eroajina juuri ne, jotka eivät

hyväksy samaa sukupuolta olevien vihkimistä aviopareiksi. Eroamaan vaaditaan

myös arkkipiispa Kari Mäkistä, ei kirkosta eikä vaimostaan Eijasta vaan

virastaan. Arkkipiispa on näet ilmaissut ilonsa eduskunnan päätöksen

johdosta. Hän on kyllä tarjonnut sovinnon kättä tuomitsijoilleen ja sanonut

ymmärtävänsä heidänkin kantaansa, mutta henkinen kivitys ei ole loppunut.

Mäkisen Karia naulataan ristille eduskunnan päätöksen takia.

Tuntuu lohduttomalta ja aika lailla harmittaakin, että eduskunnan päätökseen

pettyneet purkavat kiukkunsa kirkkoon. Kirkkoa rangaistaan valtiovallan

tekemisistä. Kun kirkon oma vihkikäytäntö pysyy entisellään muuttumatta

varmaan vuosikymmeniin, ei kenelläkään luulisi olevan pelättävää. Eikö

eroajien ratkaisu silloin kuulosta siltä kuin kissaa lyötäisiin koiran

tehtyä tarpeet salin lattialle.

No valtiostahan ei voi erota. Kirkosta voi ja siksi se joutuu

sijaiskärsijäksi. Monelle on epäselvää jopa, ettei eduskunta päätä, mitä

kirkossa tehdään. Niin avioliittokäytännöstä kuin muustakin kirkkoelämästä

päättää 109-henkinen kirkolliskokous.

Arkkipiispan tavoin ojennan sovinnon kättä teille, jotka petyitte eduskunnan

päätökseen ja rukoilette, että se kääntyisi toiseksi ensin suuressa

valiokunnassa ja sitten sisällön kannalta ratkaisevassa toisessa

käsittelyssä ynnä lopulta kolmannessa. Itse en sitä rukoile, sallisinhan

avioliiton tasapuolisesti kaikille. Sen sijaan rukoilen sopua kirkkoon.

Koettakaamme ymmärtää toistemme näkemyksiä, kunnioittakaamme ihmisen

oikeutta olla eri mieltä. Kaikkinaiset ukkosmyrskyt kirkossa satavat näet

ateistien laariin. Jo nyt he nauravat onnellisina partaansa ja ovat

tyytyväisiä riitelyymme. Ette kai te hurskaat kristityt tahdo antaa voittoa

ateisteille ja heidän isännälleen Saatanalle.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

HANSKIN OHJELMAA

- Laiska töitään luettelee, sanoo sananlasku. Lienenkö sitten se, siis

laiska, en sananlasku, kun avaan teille hieman tekovelvoitteitani.

Joulunalusviikot tulevat olemaan kiireisiä. Satakieli-kirjaa tietysti

kirjoitan, mutta se ei riitä. Pidän sanaristikko- ja piilosanakurssia

näkövammaisille, kirjoitan rästissä olevia tietovisoja heidän ja Turun

arkkihiippakunnan lehtiin ja yritän mainostaa myytäviä kirjojani.

Tilaisuuksia ja tapahtumia:

27. 11. Porin kulttuurilautakunnan kokous

Puhe siioninvirsiseuroissa Porin seurakuntakeskuksessa

29. 11. Friitalan joulubasaari (Kirjanmyyntiä)

1. 12. Esitelmä Pomarkun kirjastossa (Juha videoi)

3. 12. Historiaklubi Nkl:n toimitalo Iiriksessä, Helsingissä (Juha videoi)

4. 12. Kirjoittajayhdistys Manuscript -63:n hallitus

11. 12. Kirjakahvilan juonto Sk:n maakuntakirjaston kahvilassa

12. 12. Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n kokous Helsingissä

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

YOUTUBE-VIDEOITA HANSKISTA, IIRIKSESTÄ, PIILOSANAN SM-KISOISTA JA KUVAILUTULKKAUKSESTA

Ystäväni Juha Haavisto on tehnyt ja tekemässä muutamia youtube-videoita

kaiken kansan katsottaviksi. Ääntäkin löytyy, sillä minä olen mukana näillä

videoilla. Ensimmäiset youtubet tehtiin Porin kirjakahvilassa, jossa ensin

Suvi Heikkilä ja sitten meikäläinen piti esitelmän kirjahankkeistaan.

Esittelin teokseni Oravannahoistqa hansakauppaan - Teljän taru ja Ulvilan

aamunkoitto. Suvi puhui varakkaiden teollisuussukujen tuesta

kulttuurintekijöille. Videot löytyvät nimillämme hakemalla.

hiilosanan ratkonnan SM-kisojen merkeissä haastattelin vaimoani Pirjo

Tiiraa. Viime vuoden hopeamitalisti sijoittui laajennessa ja kovenneessa

kisassa 130 osanottajan joukossa 13:nneksi. Linkki tähän videoon on:

https://www.youtube.com/watch?v=9AU3YaywHtY&feature=em-upload_owner

Tekeillä ovat videot, joissa Sanaristikkoseura sanaseppojen puheenjohtaja

Jari Haapa-aho haastattelee minua, Näkövammaisten keskusliiton toimitalon,

Iiriksen esittely ja Eija-Liisa Markkulan haastattelu kuvailutulkkauksesta.

Eija-Liisa on Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n puheenjohtaja.

Haastattelin häntä ja esittelin Iiriksen.

Linkkejä lähettelen kuunneltavaksenne ja katseltavaksenne sitä mukaa kuin

videoita valmistuu.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

Google+ Hannes Tiira

Youtube: Hannes Tiira

Sähköposti: kirja.hannes@gmail.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

LINTUJEN ÄÄNELLÄ

Etsin sokeain keskustelualueella levyjä, joissa linnut laulavat ihmisten

soittaman musiikin mukana, taustalla ja seassa. Paljon löytyi Tapio

Rautavaaran Pilvilinnasta aina sukunimikaimansa Eino Juhanin Cantus

Arcticukseen. Muuan iäkäs

Justiina käänsi asian toisin päin muistelemalla lintujen äänillä

viserrellyttä miestä ja kysyi, onko sitä

lajia yhä olemassa. No muutamia on. Taitavimpana vislailijana pidetään

herraa, joka on pääsyyllinen Hanskin lintuhulluuteen, vesibiologi Harri

Hongellia. Kokkolalainen Hongell on parempi peippo kuin peippo itse.

Retkillämme olen kuullut miehen matkivan hienosti paria kymmentä lajia

hippiäisestä huuhkajaan.

Sokean Pauli Viertosen bravuuri on teeren soidin. Veijari onnistui

erehdyttämään meikäläisen luulemaan, että yölaulajapaikkana tunnetussa Porin

Toukarissa pulisee ja kähähtelee teeri. Yllättävää se olisi toki ollut.

Toukari on satakieli- muttei ollenkaan teeripaikka. Viertonen harjoitti

kuitenkin niin aidolta kuulostavaa teerenpeliä, että olisi varmaan pannut

naaraan hormonit hyrräämään.

Itse osaan kuulemma leikkiä lehtopöllöä, puputtaa helmipöllönä, piiskata

vihellyksin kuin luhtahuitti ja huhuilla sepelkyyhkyn tavoin. Viimeksi

mainitun rohkaistuin tekemään radion luonto-ohjelmassa. Tuli pari

puhelinsoittoa aiheesta "oliko se pöllö vai kyyhkynen." Kun toimittaja

kertoi sen olleen Tiira, eivät soittajat uskoneet häntä.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

Google+ Hannes Tiira

Youtube: Hannes Tiira

Sähköposti: kirja.hannes@gmail.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

LINTUJA JO RUOKKIKAAMME

Ellet vielä ole pannut alulle lintujen talviruokintaa, niin panepas.

Tiiratorppa havahtui tekemään niin, kun ensilumi satoi perjantaina maan

valkoiseksi. Sitä tuiskasikin melkoisesti, kunnon kinoksia torpan

portaillekin luutijan harjata. Epäklassisesti käytin luutana kyllä valkoista

keppiä. Irtolumet lensivät tanhuan puolelle kyllä silläkin.

Mökin ruokinta-automaatti yllätti. Sen kattopas ei auennutkaan vaan

jökötti syksyn sateiden turvottamana sijoillaan. Pikkupakkaset olivat sitten

juntanneet katon kiinni pöntön ylälaitaan. Sain käyttää jopa voimaa

irrottamiseen.

Nyt on mökin automaatti täynnä auringonkukan siementä, niin myös Tiiratorpan

täällä Halssissa. Ääneenlausumaton haave on, että ruokinta houkuttelisi

paikalle lajin, jota ei tänä vuonna ole havaittu torpan pihassa.

Osallistumme näet Porin lintutieteellisen yhdistyksen pihapinnakisaan. Viime

vuonna havaitsimme täällä 72 lajia kuluvan vuoden saldon ollessa nyt 71.

Meillä on parina talvena ollut ilo ruokkia pähkinänakkelia. Tuntui liikkuvan

varsin tiiviisti pienellä alueella Porin Preiviikissä. Mökkiruokintamme ja

250 m:n päässä sijaitseva toisen lintuharrastajapariskunnan kotiruokinta

asettivat rajat. Lähimetsissä ei nakkelia havaittu. Muiden ruokinnoilta

olen pannut merkille ainakin punarinnan pysyttelevän lähellä ruokintoja

(Reposaari Stuertintie ja Rauma parina talvena). Hömö- ja töyhtötiaiset taas

hyödyntävät ruokintojen lisäksi metsän (talvisin tosin niukkoja) antimia. Ne

saapuvat mökkiruokinnallemme selvästi pähkinänakkeleja ja siellä

parastaikaakin ruokailevaa puukiipijää loitompaa.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

Google+ Hannes Tiira

Youtube: Hannes Tiira

Sähköposti: kirja.hannes@gmail.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KIPUJEN MIES JA SAIRAUDEN TUTTAVA

Mies tuli Tiiratorppaan ostamaan kirjoja. Valitsi neljä ja sanoi haluavansa

keskustella. Kirjavarastona olevan ulkoeteisen portaille istahdettuaan hän

alkoi kertoa elämästään. Sain kuulla kenties vavahduttavimman

sairaskertomuksen, minkä paljon rekisteröineet korvani ilmoisna ikänä ovat

tavoittaneet. Joitain huomionkipeiden mytomaanien hurjia tautitarinoita on

kuultu kyllä, mutta tämä mies puhui totista totta.

Sielunhoidoksi tilanne tietysti meni. Pappi ei saa paljastaa

sielunhoidollisessa keskustelussa tietoonsa saamiaan asioita. Hän syyllistyy

rikokseen, jos niin tekee. Siispä pyysin mieheltä luvan kirjoittaa hänen

kokemuksistaan tähän blogiin. Hän antoi sen mielellään.

Säryt alkoivat jalkavaivoina jo miehen lapsuudessa. Kasvukipuja, sanoivat

lääkärit, kunnes yksi valkotakki otti asian vakavasti. Kävi ilmi, että

potilaalta puuttuvat laskimoiden läpät. Syntymävika on harvinainen mutta

autettavissa. Myöhemmin puhjennutta hermoratavauriota ja harvinaista

veritautia, jossa punasolut eivät normaalilla tavalla hylji toisiaan, näytti

sitä vastoin olevan mahdotonta parantaa. Kivut yltyivät niin hirveiksi, että

jo kipulaastaritkin otettiin käyttöön. Mies meni aika ajoin tajuttomaksi ja

lääkitys oli sekoittaa pään.

Kun mikään ei tuntunut enää tehoavan, turvautui mies epätoivoiseen konstiin.

Niin älyttömältä kuin temppu kuulostaa, se tepsi. Mies avasi nimittäin

Raamattunsa Jesajan kirjan 53. luvun kohdalta ja vei kirjan kiljuvimpien

kipukohtien päälle. Jesaja 53:ssa ennustetaan tulevan Messiaan olevan

kipujen mies ja sairauden tuttava.

No sitähän Vapahtajamme toki oli. Minun taas on rationaalisena ajattelijana

ja luonnontieteellisen maailmanselityksen hyväksyvänä teistinä vaikea uskoa

supranormaaleihin ilmiöihin. Jumala tekee säätämistään luonnonlaeista

poikkeuksia hyvin harvoin. Kristuksen Hän salli tehdä muutaman ihmeen, mutta

nykyisin ovat ihmeet harvinaisia eivätkä näytkään ole tavallisia.

Ja silti: siinä eteisen portailla istuessa ja miehen rauhallista tunnustusta

kuunnellessa tulin täysin vakuuttuneeksi Jumalan parantavasta läsnäolosta.

Taivaan suuri Lääkäri toimii yhä. Pelastusta pelkäävät uskontoallergikot

eivät voi riistää meiltä Hänen hoitoaan.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

LÄMPÖENNÄTYKSIÄ?

Volkkarimme lämpömittari näytti eilen peräti 11,5 astetta. Porissa kuuluu

mitatun virallisesti jopa 12 ja muutama päivä sitten lokakuun

lämpöennätykseksi 14,5. Auton mittari oli reilulla päällä ja tarjosi peräti

15.

Huhutaan, että se 14,5 astetta olisi jopa kaikkien aikojen lokakuun

lämpöennätys Suomessa. Kaiken järjen mukaan myös eiliset lämmöt menevät

ennätysten kirjoihin. Toistakymmentä astetta isänmaamme marraskuussa

kuulostaa paljolta.

Minun tekee kovasti mieli tietää, pitikö huhu paikkansa? Oliko Porin 14,5

astetta tosiaan kaikkien aikojen lokakuun lämpöennätys koko maassa ja mihin

sijoittuvat marraskuiden tilastoswsa nuo eiliset? Googlatakin koetin, ilman

tulosta. Löytyneekö "kuukkelin" uumenista esim. taulukko. Jos löytyy, älkää

epäröikö kertoa asiasta minulle.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SOKEA SOKEAA TALUTTI

Raamatussa tällä ilmaisulla on kielteinen merkitys: jos sokea sokeaa

taluttaa, yrittää uskon asioista kuutamolla oleva neuvoa kaltaistaan

harhailijaa. Kuoppaan eli monttuunhan siinä molemmat putoavat, noin

henkisesti kas.

Paremmin kävi meille Pauli Viertosen kanssa matkalla Suomen sokeat ry:n

seminaariin, majatalo Onnelaan. Sokea Pauli opasti sokean Hanskin

taajamajunasta pendolinoon Tampereen aswemalla ja paluumatkalla päin

vastoin. Kumpikaan ei tuiskahtanut turvalleen asemilla eikä junista

myöhästytty. Taisimmepa suoriutua reissusta edes törmäämättä

kanssamatkustajiin.

Itse seminaari onnistui perinteitään vaalien loistavasti. Eeva Korkalan,

Laila Rantanen-Timosen ja minun perustama Suomen sokeat ry. on järjestänyt

näitä muutaman, aina pyhäinpäiväviikonloppuna. Osallistua saa kuka tahansa,

mutta käytännössä lähes kaikki niin tehneet ovat täysin sokeita. Meitä tapaa

kertyä Onnelaan puolen sataa, tänä vuonna enimmillään jopa yli. Toiset ovat

läsnä alkuruokailusta päätöskahveihin, toiset lähinnä pistäytyvät

moikkaamassa tuttuja.

Tapio Äystön esipaimentamaa johtokuntaa saa onnitella ohjelmasta. Siihen

kuului ex-huippujjuoksijan, nykyisen satukirjailija Wilson Kirwan

jutustelua, Carl Mikael Bellmannin lauluja, upeiden paikantamisvälineiden

esittelyä ja loppugaala. Taitureita ovat Joose Ojala soittamaan harmonikkaa

ja Kaisu Hynninen nokkahuilua eikä Tarmo Kulmasen komeaa lauluääntäkään

mikään vaivaa, ei vaikka säestäjä oli känninen, nimittäin Markku Känninen.

Minun pitämässäni tietovisassa loisti kirkkaimpana Marketta Ahosen äly.

Kiintoisakaan ohjelma ei ole näiden seminaarien ydin. Itse koen ja uskonpa

useimpien kokevan merkityksellisimmäksi sen, että saamme olla reilusti

sokeita. Kun kaikki törmäilevät, etsivät reittiä, puhuvat tutuista asioista

ja käyttävät paljon käsiä, ei kenenkään tarvitse jännittää, osaako. Meistä

taitavimmatkin joutuvat arjessa tuntemaan olonsa epävarmaksi. Sokeus on

haitta vaikka sen voilla voitelis. Seminaarissa huomaa erilaisuutensa ja

tietynasteisen avuttomuutensa olevankin yhteinen, ei yksityinen ilmiö.

Ympäristössäni minun täytyy pärjätä näkevien, seminaarissa sokeiden

ehdoilla. Lähinnä siksi ensi vuoden seminaarin odotus alkoi siitä, kun

vedin Marjatta Sipakoffin löytämän, kadonneena olleen fleese-takkini päälle

ja nousin Tikkurilan asemalle vievään taksiin.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi