lauantai 11. kesäkuuta 2016

47 LAJIN SAUNARETKI


Saunarauha julistetaan tänään klo 13. Te ette saa kuluvan vuorokauden aikana
kiljua ettekä kirkasta saunassa. Kaikki melskaus löylyhuoneessa on
kiellettyä, niin myös huono käytös hiljaisemmin äänenpainoin.

No minä kirkaisin eilen mökkini puulämmitteisessä saunassa kerran. Sormet
osuivat kuumavesiastiaan, kun piti heittää ensimmäiset löylyt. Ei ehtinyt
tulla edes palohaavoja, koska refleksit toimivat. Tapauksesta virisi sen
vähäisyydestä huolimatta vilkas keskustelu lauteilla. Miten pienestä kaikki
voi olla kiinni? Yksi sekunti, jopa sen sadasosa voi muuttaa koko elämän.
Tapasimme muutama yö sitten linturetkellä 80-vuotiaan miehen, jonka vaimo
oli pudonnut portaissa: Kokokehon halvaus kaulasta alaspäin, täysi
liikkumattomuus ennen hyvin toimeliaalle naiselle, kolmen vuoden tasaisen
heikkenemisen jälkeen kuolema. Panee sellainen pakostakin ajattelemaan.

Linturetkillä tapahtuu paljon. Olen itsekin pudonnut vaarallisesti
pitkospuilta, saanut haavan ohimoon lapintiiralta ja tullut ennätysvauhtia
alas puusta viirupöllön lähestyessä siellä olevia pesäpoikasiaan
puolustamaan. Eilinen saunaretki jäi mieleen paitsi erityishyvien eväiden
(karjalanpiirakoita, ykkösluokan makkaraa, valkosipulikurkkua, tomaattia)
myös lintulajien määrän ansiosta. Ei lintumies käy edes saunassa liittämättä
käyntiin retkeä. Itseensä saunaan kuului vain mustarastas. Muutkin lajit
olivat peruskalustoa, ei rytikerttusta ja kaulushaikaraa kummempia
erikoisuuksia mutta peruslajeistakin kertyy tähän aikaan vuodesta melkoinen
retkipinnamäärä. Kaikki Suomessa pesivät lajit ovat paikan päällä nyt.
Muutto on päättynyt ja kahlaajanaaraiden syysmuutto alkanut. Monien lajien
pesintä on käynnissä eivätkä kaikki koiraat ole löytäneet kumppania. Kuulon
varassa harrastavan kannalta se on hyvä, linnun itsensä kannalta tietysti
huono asia.

Kirjoittelin  tätä, kun vaimo ilmoitti näkevänsä ikkunasta hiirihaukan. Se
on pihapinnamme numero 73. Olemme ohittaneet viime vuoden lopputuloksenkin
jo kolmella lajilla. Antaisin silti pois kaikki pihapinnat, jos saisin
kuulla tänäkin vuonna luhtahuitin ja rastaskerttusen. Eipä joku
suurharvinaisuuskaan olisi paha. Myös sellainen  voi tapahtua sekunnissa.
Muuan sekunti 15. kesäkuuta 2008 muutti minun lintuharrastukseni luonteen
ts. koko elämän. Niiralan raja-aseman tuntumassa melskannut siperiankurppa
oli Suomen ensimmäinen ja Euroopan toinen. Hannu Kivivuori, vaimoni ja minä
määritimme sen.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti