Kirjoitan kirjan satakielestä, jos...

Voimat ja talous saattavat kestää sen, että kirjoitan vielä yhden
tietokirjan. Aihe olisi eräin ehdoin satakieli. Tieteellistä pätevyyttä
tehdä niin minulta puuttuu, mutta jos 30 vuoden tarkkailu riittää pohjaksi,
saa unelma kenties kantaa kansien väliin asti.

Toistaiseksi on valmiina vasta nimi: SATAKIELI. Alaotsikoksi tulisi: Lehdon
ja lemmen laulaja. Noin siksi, että kuuluisa laulaja on syytä istuttaa myös
kulttuurin kuvaan. Runon, musiikin ja kansanperinteen aiheena lintu on yksi
suosituimmista. Aineistoa kertynee paljon.

Saanen pyytää apuanne ennen lopullista päätöstä. Kirjoitan sen kirjan, jos:

1. Satakielestä ei ole olemassa suomenkielistä yleisteosta.

2. Kukaan ei ole kirjoittamassa sellaista parastaikaa.

3. Jorma Sorjosen ja muiden lähinnä Itä-Suomesta keräämä materiaali on
vapaasti käytettävissä.

4. Joku kertoo, mihin kannattaa matkustaa kuulemaan pohjolan- ja
etelänsatakieltä samassa maisemassa.

5. Joku kertoo, missä on lähin takuuvarma rubiinisatakielipaikka.

Vastauksianne 35 satakielen laulua tänäkin yönä Porin Toukarissa kuunnellut
Hanski


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

LINTUKÄVELY KIVINISSÄ

Lauantaina 24. toukokuuta alkaen klo 6.00.

Lähtöpaikka on Kivinintien päässä (Kyläsaari) ns. Ahlströmin laiturin

tuntumassa. Kivinintie tekee mutkan postilaatikoiden kohdalla. Älkää jatkako

siitä suoraan vaan ajakaa/pyöräilkää/tallustakaa kääntyen oikealle. Sitten

tietä eteen päin, kunnes putoatte jok... tuota... joki tulee vastaan.

Kävelemme hissun kissun lintuja kuunnellen em. paikasta Fleiviikinniityn ja

lähimpien peltojen laitaan. Matkaa kertyy korkeintaan 1,5 km. Niityn

reunassa pidämme pienen aamuhartauden. Matkan varrella yritämme kertoa

lehdon laulajista. Jos retkeläisiä tulee vähän, tarjoamme jokaiselle

aamukaffeet.

Lämpösesti tervetuloa

Hannes ja Pirjo

PS: Toukarissa muuten täysi rähinä päällä. Jaksan kävellä enää lavalle asti,

mutta jo siinä ehti kuulla rääkät, pesilit, kerttusen sun muut, mitä

satakielten infernaaliselta meuhkaamiselta korva erotti.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

LOHI NOUSEE

Toista video Juice Leskinen & Mikko Alatalo - Senaattori ja boheemi (2004) - 9. Lohi nousee (Säv. & san. Alatalo-Leskinen Kalle Päätalon tekstin mukaan) Juice Leskinen (laulu) Mikko Alatalo (laulu, huuliharppu,… 00:05:52 Lisätty 24.6.2013

LOHI NOUSEE

Valitsin kuunneltavakseni Juha Jormanaisen teoksen: Jalokalat - kalastajan

käsikirja, koska aidon renessanssi-ihmisen tavoin janoan tietoa. Eihän

minusta, niin kuin ei arvattavasti sinustakaan lohenkalastajaksi ole,

kaukana siitä. Mutta noin yleissivistyksen takia, jotain olisi kiva tietää

punalihaisista herkuistamme.

Huonokuntoista poropeukaloa kyllä askarrutti tuo alaotsikko. Jos teos

tarjoaa voittopuolisesti niksejä ja välinevinkkejä vetten veteraaneille, voi

kiinnostus piankin kääntyä pettymykseksi. Jo pelkkä pyydysten moninaisuus

pudottaa ehkä alaan perehtymättömän Jormanaisen veneestä.

Kävi kuten usein linturetkillä: aivan muuta saa kuin mitä lähti hakemaan.

Kirja osoittautui alkulehdiltä lähtien harvinaisen viisaaksi viitaksi

elämään. Johtoajatuksena on lausepari: jos harrastus on huvi, se helpottaa

elämää; jos siitä tulee intohimo, se on rasitus.

Jormanainen ei kalasta saaliin vuoksi. Kalastus on antanut hänelle toki

yllin kyllin lohta, siikaa ja taimenta mutta ennen kaikkea elämyksiä.

"Parasta lohireissulla on se, että ollaan lohireissulla", toteaa hän.

Jos saalis ankaran väsytyksen, kovan ponnistelun ja uupumukseen asti

ulottuvan uurastuksen jälkeen karkaa, seisoo veneessä tai rannalla mies,

niin useimmiten hän on mies, tuska sydämessään. Ei kuitenkaan siinä

tapauksessa, että kalaan on lähdetty saaliin sijasta tunnelmat mielessä.

Ollaan irti kaikesta, kaukana kaupungista. Murheet ja elämän kovatkin kolhut

jäivät taipaleiden taa. Sinulla on täysi vapaus kalastaa tai olla

kalastamatta, tehdä nuotio ja keittää kahvit, ehkä tujaus konjakkia juuri

ennen vetäytymistäsi laavuun lepäämään. Senkin voi tehdä milloin tahansa

vuorokauden ajasta välittämättä. Kello on pilannut monen kalaretken.

Mielestäni tuossa on jotain yleispätevää. Asenne, jota Jormanainen muuten

valottaa mukaansatempaavin tarinoin, on kovin terveellinen. Meille kilpailun

läpitunkemille suorittajille nuo tarinat voivat merkitä jopa muutoksen

paikkaa. Tarkista hyvä ihminen kurssia, ettet kuole kateuteesi. Kilpailun

kas aina voittaa joku suurempi lohi kuin sinä.

Kirjan koskettavinta antia oli minulle fiktiivinen kertomus sokeasta

Annelista ja lohijoen pirusta. Totta sadussa, että Jormanainen panee sokean

ihmisen istumaan pyyntiveneen takatuhdolla. Pääsy tähän ympäristöön ja

erakkoystävän antama mahdollisuus irrottautua arjesta on Annelille iso asia.

Sen rinnalla merkitsee vain bonusta, nappaako kojamo, saadaanko se

veneeseen. En kerro, saatiinko.

Jalokalat - kalastajan käsikirja on myös tietokirja. Siitä huolimatta

suosittelen sitä lämpimästi teillekin, joita aihe ei lähtökohtaisesti

kiinnosta ollenkaan. Luonnosta vieraantuneelle tämä on tehokkaampi lääke

kuin Diapam.

Mutta nyt vielä: näin se minulle kaikkein tutuin ja rakkain lohi nousee.

Mikko Alatalo vastaa kysymykseen, olinko lopulta lintu vai kala.

Mikko Alatalo: Lohi nousee

http://www.youtube.com/watch?v=8ssie47CKNQ

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

PARI SANAA SATAKIELISTÄ

ΕΛΛΗΝΙΚΟ ΑΗΔΟΝΙ(ΘΕΣΣΑΛΟΝΙΚΗ) common nightingale, (luscinia megarhynchos)

Toista video via YouTube Capture 00:07:08 Lisätty 7.2.2013

PARI SANAA SATAKIELISTÄ

Satakieli oli ani harvinainen laulaja vielä 1960-luvun Suomessa.

Luontoromantikot lähtivät sitä varta vasten Karjalaan kuulemaan. Yrjö

Kokolle satakieli merkitsi niin voimakasta elämystä, että hän aivan

tajunnan takaisia sen laulusta sepitti. Sielun lintu, taivaan airut,

viestintuoja tuolta puolen: tämmöisiin yltyi Pessin ja Illuusian isä, Suomen

joutsenen pelastajaksi sanottu kirjailija.

Joutsenen tavoin on laji tosiaan runsastunut rutkasti. Erityisen nopeasti

kanta kasvoi 80- ja 90-luvuilla. Levinneisyysalue laajeni ja yhä useammin

yön laulaja asettui taajamiin. Sille kelpaa ympäristö, joka ei ehkä ole

silmälle kaikkein kaunein, muttta jossa yön ja aamun konsertti soi sävelin

sulo soinnukkain. Samoista vatukoista, pajukoista, lepikoista ja

nokkoskasvustoista voit löytää satakielen lisäksi mestarilaulajat viita- ja

luhtakerttusen.

Helsinkiin satakieli saapui ensi kerran jo v. 1930, mutta oli vuosia suuri

harvinaisuus. Pori sai omansa niin myöhään kuin v. 1962. Tapaus komeili

maakuntalehtemme etusivulla. Hauskaa, sillä viime kevätkesänä laskin täältä

419 laulavaa koirasta, joista 42 pelkästään Toukarin Luotsimäellä,

täytetyllä entisellä kaatopaikalla Kokemäenjoen varressa.

Suunnittelen muuten kirjoittavani seuraavan kirjani juuri satakielestä.

Mukaan tulee myös lähilaji, lintu, joka on tänään yhtä harvinainen Suomessa

kuin tämä pohjoinen serkkunsa ennen: etelän satakieli. Jos tällaista

ääntelyä joskus jossain kuulette, pyydän nöyrimmästi teitä ottamaan

välittömästi yhteyttä itseeni. Lähdemme Pirjon kanssa sitä renkaat vinkuen

kuulemaan. Kahdesti olen sitä Suomessa kuullut, Ilomantsin Hattuvaarassa ja

Espoon Laajalahdessa. Ne ovat unohtumattomia elämyksiä.

Etelänsatakieli:

http://www.youtube.com/watch?v=I6Lioub8YFY

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

VAIHTOEHTO VITRIINILLE -HANKE

Vai onko se hanke? Unohdin kysyä asiasta eniten tietävältä Kaisa

Penttilältä, kun hänen huoneessaan Nvkp:n hallituksen kokouksen häntäpäässä

pyörähdin. Ennen kyseistä käyntiä en tiennyt museoiden saavutettavuutta

oleellisesti parantavista innovaatioista mitään.

Sama tietämättömyys lienee meistä useimpien valitettava tilanne. Koska asia

koskee mitä läheisimmin kulttuuriväkeä, toivon, että Kaisa tai joku muu

kertoo siitä tämän alueen lukijoille.

Parempaa tietoa odotellessa yritän kertoa itse. Museoesineitä pidetään joko

yksin omaan tai voittopuolisesti vitriineissä. Katsoa saa muttei koskea.

Vitriinien vierillä on infotauluja, joissa kerrotaan, mitä nähtävänä on.

Valtaosa museoiden annista jää näin näkövammaisten ulottumattomiin.

Joidenkin museoiden interaktiiviset ratkaisut ja kuulokkeiden kautta saatava

äänimateriaali lievittävät ongelmaa vähän puoleisesti.

Vitriinin paras korvike on pienoismalli. 3 d-hankkeeksi sanomansa projektin

merkeissä Kaisa antoi käteeni muutaman sellaisen. Tunnistin Puijon

pyöreäpäisen tornin toisella arvauksella, Kualalumpurin kauppakeskusta en

ollenkaan. Museoihin olisi hyvä saada mahdollisimman paljon pienoismalleja

niiden esineistä. Millainen mahtaa olla esim. Satakunnan museossa Porissa

oleva valtioneuvoksetar De Carnalin kantotuoli?

Tekninen yritys lievittää saavuttamattomuuta on Guidio-merkkinen systeemi.

Apple -puhelimeen asennetaan ohjelma, joka tunnistaa museoesineen, kun

käyttäjä astuu sen lähelle. Pyyhkäisemällä ja napauttelemalla puhelin alkaa

kertoa kohteesta. Apua on tarjolla siis museossa suunnistamiseenkin.

Tällainen järjestelmä on jo todellisuutta mm. Ateneumissa ja Mediamuseossa

Tampereella. Sen kalleuden (1800 [euro] yhdellä kielellä ensimmäiseltä

vuodelta)

vuoksi ostaa Tiiratorppa tällaisen vain Satakunnan museoon, Poriin.

Toivottavasti mahdollisimman moni muu museo pystyy hankkimaan Guidion

määrärahoillaan. Kuntatalous on tosin tiukka ja kulttuurilaitosten vielä

tiukempi, mutta jospa jokin rahoitustaho sentään löytyisi. Saavutettavuutta

Guidio lisää paljon.

--

Pari selitystä blogini näkeville lukijoille: Nvkp on Näkövammaisten

kulttuuripalvelu ry., jonka hallitukseen kuulun. Alueella tarkoitan

keskustelupalstaamme sähköpostissa. Kaisa Penttilä on Näkövammaisten

keskusliiton atk-neuvoja, Älykäs ja hauska, sokea nainen.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

JO PELKKÄ PAJULINTU

Pekka Sauri kehui kerran tavatessamme, että hänen kotinsa lähellä laulaa

pajulintu. - Vai oikein uunilintu, olin vähällä töksäyttää minä - Suomen

runsaslukuisimman lajin läsnäolollako mies pullistelee? Ilonsa kullakin.

Kotini nurkalla, suuren joen suuhaaran ja lehdon välissä laulaa parastaikaa

pajulintu. Sen seestynyt sonetti sivelee sielua suloisemmin kuin monen

mestarin musiikki. Alan täydemmin tiedostaa, mitä Pekka halusi sanoa.

Kyse ei ole laulun kauneudestakaan. Toki tuosta tykkään ja uskoakseni myös

Pekka. Ottakaa kuitenkin huomioon, että hän asui silloin kivierämaana

pidetyssä kaupunginosassa. Luulisi korkeintaan lokin, pulun ja ehkä variksen

sinne eksyvän. Matkaa maan pääkaupungin ydinkeskustaan oli kilometri.

Pajulintu kivierämaan laidalla ilahdutti niin kuin minun sisäisen autiomaani

reunaan suostunut lajin laulaja. Ei yli satakiloiseksi lihonut,

verenpainelääkettä tarvitseva polvivammainen enää peninkulmaisia retkiä tee.

TV:stä tuttu, jopa New York Timesissä kehuttu yölaulajakävelyni on

supistunut kuunteluksi parkkipaikalla. Kun se on Suomen parhaan

yölaulajapaikan parkkipaikka, en sentään vaille kerttusia, sirkkalintuja,

ruisrääkkiä enkä varsinkaan satakieliä jää, pomppipa kerran puskissa

pellolta poikennut viiriäinen.

Sirkkalintuja en oikeastaan kuule enää, vaikka niitä kuultavinaon.

Vaatimustaso sopii mitoittaa olojen mukaan. On aika alkaa opiskella

taidoista vaikeinta: sovinnolla luopumisen taitoa.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

YYTERIN EI SOVI MATKIA KALAJOKEA

- Birdlife Suomen vuotuisen suurkilpailun, tornien taiston voitto Yyterin

lietteiden uudelle tornille.

- Leirintäalue, Meriravintola ja ravintola Sininen laguuni myytävänä.

- Kylpylähotellin iso ja monipuolinen 40-vuotisjuhla la 10. 5.

- Tähtikudospistiäisen aiheuttamat tuhot ulottuvat jo lomakylän porteille.

Kaikissa Ilta-Sanomien äänestyksissä Suomen ylivoimaisesti suosituimmaksi

hiekkarannaksi valittu Yyteri on jälleen ajankohtainen. Se on sitä niin

hyvässä kuin pahassa. Hyvät uutiset tulevat itse asiassa ranta-alueen

ulkopuolelta. Yyterin lietteet, kahlaaja- ja vesilintujen loistava

levähdyspaikka muuttuu hyvää vauhtia matkailija- ja

harrastajaystävällisemmäksi. Torneja lisätään ja pitkospuita parannetaan.

Voitto valtakunnallisessa kisassa ei ainakaan hidasta kehitystä. 104 lajia

on kova suoritus kahdeksantuntisessa kilvassa. Onnittelut kehnossa kelissä

lintuja laskeneelle joukkueelle.

Saako leirintäalueen, Meriravintolan ja Sinisen laguunin myyntiä pitää

hyvänä vai huonona uutisena, emme tiedä vielä. Kaupunki eli Porin

matkailusta vastaava Maisa on omistanut leirinnän, Grönmanin pariskunta

Raimo ja Alice jo vuosikymmeniä Meriravintolan. Toivottavasti ainakin

Grönmanit löytävät yritykselleen ostajan. He pureksivat jo pitkälle

kahdeksatta vuosikymmentään. Ravintola seisoo yhdellä Suomen kauneimmista

paikoista, miltei kansallismaisemaksi luonnehdittavalla Keisarinpankilla.

Olisi suuri sääli, jos toiminta loppuisi ostajan puutteeseen.

Kylpylähotellilla menee hyvin. Mäki-Ullakon pariskunta on saanut toimintaan

potkua. Monta konkurssia tehnyt, Porin murheenkryyni on tänään kannattava

yritys. Paikkahan avattiin Rantasipinä v. 1974, joten 40-vuotista taivalta

päästään nyt juhlimaan. Niin tehdään äitienpäivän aattona sangen

monisäikeisin ohjelmin. Kaikkea löytyy intialaisesta päähieronnasta

MM-mitalisti Matti Mattssonin esitelmään, kuntouinnista

nostalgiaillanviettoon kuntotestistä ilmaisiin makkaroihin sadalle

nopeimmalle. Se, että ohjelmaan sisältyy myös inun klo 14 alkava esitelmäni

Yyterin historiasta, ei toivottavasti pilaa päivän tunnelmaa. Kirjaani

Yyteri - dyynien kaunotar on muuten myytävänä kylpylähotellissa kahden

kympin kilohintaan. Raaputtelen nimikirjoituksiani opuksen ostaneiden

kirjoihin.

Yyteristä ei ole muovattu kansainvälistä huvikeskusta. Keinotekoinen

tivolimeininki ja teknisiin laitteisiin perustuva hulabaloo puuttuvat.

Yyteri onkin säilynyt nimen omaan luonnonkauniina hiekkarantana, aitona ja

omaperäisenä meren, hiekan ja auringon paratiisina. Täällä on tavallisen

ihmisen kiva viettää lomaa arjen puitteet unohtaen. Toivottavasti varsinkin

leirintäalueen uusi isäntä, mikä sitten lieneekin, pitää tämän mielessään.

Pystymme kilpailemaan vain olemalla jotain kokonaan muuta kuin muovin ja

metallinhajuinen, ympäristöstään irrallinen turistirysä.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

PESÄVÄRKKEJÄ AASIN SELKÄKARVOISTA?

Kysymysmerkki siksi, etten sattuneesta syystä nähnyt tapahtumaa. Vaimoni

näki ja on vahvasti sitä mieltä, että luonnonvarainen naakka repi karvoja

aasin selkänahasta Gettorfin eläintarhassa lähellä Kielin kaupunkia,

Saksassa. Aasi ei ollut moksiskaan.

Toisena mahdollisuutena pidän ravinnonhankintaa. Voihan kavioeläimen

karvojen seassa asua syömäkelpoisia selkärangattomia. Niin selkeältä

pesätarpeiden otolta tuo kuitenkin vaikutti, että kysäisen vielä, tapahtuuko

tällaista Suomessa. Oletteko havainneet linnun etsivän aineksia pesään

luonnon- tai kotieläimen turkista?

Porinhanski

PS: Kiitos Margus Ellermaalle Pohjois-Saksan lintutilanteen arvioinnista.

Kevät ei ollut ohi; havaitsimme 49 lajia.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

NEILIKOITA KIVÄÄRINPIIPUISSA

Toista video Zeca Afonso - Grândola, Vila Morena Grândola, vila morena Terra da fraternidade O povo é quem mais ordena Dentro de ti, ó cidade Dentro de ti, ó cidade O povo é quem mais ordena Terra da… 00:03:27 Lisätty 24.4.2009 1 083 008 näkymää

NEILIKOITA KIVÄÄRINPIIPUISSA

Tuoreet matkakuvat Itämeren etelärannalta saavat väistyä tärkeiden

nuoruusmuistojen tuolle puolen. Matkan aikana sattui kaksi tapausta, jotka

vievät ajatukseni neljän kymmenen vuoden taa. Juuri noihin aikoihin näet

tutustuin Pia Salmelaan, jonka kuolemasta kertova viesti tavoitti minut

tänään.

Neljä vuosikymmentä tuli viikko sitten kuluneeksi myös Portugalin

neilikkavallankumouksesta. Vaikka Portugali on kaukana, tekivät punaiset

neilikat upseerien kiväärinpiipuissa nuoreen Hannekseen vahvan vaikutuksen.

Toisin kuin Salmelan Pia en kuulunut 70-luvun nuorisoradikaaliin

laululiikkeeseen. Poliittinen kantani liikkui lähempänä oikeaa kuin vasenta

laitaa. Silti nuo neilikat puhuttelivat. Kuin rakkauden ja ihmisystävyyden

manifestit ne kuuluttivat vapauden sanomaa paljon kärsineelle kansalle.

Salazarin ja Caetanon kuristava ote kansan kurkusta herposi. Valta vaihtui

verettömästi, sillä vastapuolta ei tavallaan ollut olemassa. Kukat

koristivat kaikkien sotilaiden aseita.

Piaan tämä liittyy kahdella tavalla. Muistan hänen laulaneen

vallankumouslauluja Onnelassa, Männistön muorin mökissä. Punaviinipullo

kiersi rinkiä ja sokeat taistolaiset lauloivat. En porvarina ollut

tervetullut noihin illan- ja yönviettoihin. Tulin kuitenkin.

Pia oli kuulolla silloin, kun kysyin itäsaksalaiselta sotilaalta, ampuvatko

he oikeasti jokaisen, jonka näkevät yrittävän paeta uimalla Länsi-Saksan

puolelle. Boltenhagen, jossa näkövammaisten itämerenviikkoa vietettiin,

sijaitsi vain kolmen kilometrin päässä rajasta. Hyvä uimari onnistuisi

pakenemaan länteen vesitse.

En koskaan unohda sotilaan vastausta. Hän sanoi: "Meillä on määräys ampua,

mutta meillä ei ole määräystä osua." Tuskin Piakaan, vaikka siis kommunisti

silloin oli, heidän osuvan halusi.

Kas tässä laulu, joka oli Portugalin vallankumouksellisille merkki lähteä

kasarmeilta. Kun Zeca Afonson Grandola vila morena soi radiossa, he

lähtivätt. Soikoon se nyt Pian muistoksi. Kuin Portugali silloin lie

nuoruustoverini saanut nyt rauhan ja vapauden.

http://www.youtube.com/watch?v=gaLWqy4e7ls

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi