lauantai 3. toukokuuta 2014

NEILIKOITA KIVÄÄRINPIIPUISSA


Zeca Afonso - Grândola, Vila Morena Grândola, vila morena Terra da fraternidade O povo é quem mais ordena Dentro de ti, ó cidade Dentro de ti, ó cidade O povo é quem mais ordena Terra da…
00:03:27
Lisätty 24.4.2009
1 083 008 näkymää

NEILIKOITA KIVÄÄRINPIIPUISSA

Tuoreet matkakuvat Itämeren etelärannalta saavat väistyä tärkeiden
nuoruusmuistojen tuolle puolen. Matkan aikana sattui kaksi tapausta, jotka
vievät ajatukseni neljän kymmenen vuoden taa. Juuri noihin aikoihin näet
tutustuin Pia Salmelaan, jonka kuolemasta kertova viesti tavoitti minut
tänään.

Neljä vuosikymmentä tuli viikko sitten kuluneeksi myös Portugalin
neilikkavallankumouksesta. Vaikka Portugali on kaukana, tekivät punaiset
neilikat upseerien kiväärinpiipuissa nuoreen Hannekseen vahvan vaikutuksen.
Toisin kuin Salmelan Pia en kuulunut 70-luvun nuorisoradikaaliin
laululiikkeeseen. Poliittinen kantani liikkui lähempänä oikeaa kuin vasenta
laitaa. Silti nuo neilikat puhuttelivat. Kuin rakkauden ja ihmisystävyyden
manifestit ne kuuluttivat vapauden sanomaa paljon kärsineelle kansalle.
Salazarin ja Caetanon kuristava ote kansan kurkusta herposi. Valta vaihtui
verettömästi, sillä vastapuolta ei tavallaan ollut olemassa. Kukat
koristivat kaikkien sotilaiden aseita.

Piaan tämä liittyy kahdella tavalla. Muistan hänen laulaneen
vallankumouslauluja Onnelassa, Männistön muorin mökissä. Punaviinipullo
kiersi rinkiä ja sokeat taistolaiset lauloivat. En porvarina ollut
tervetullut noihin illan- ja yönviettoihin. Tulin kuitenkin.

Pia oli kuulolla silloin, kun kysyin itäsaksalaiselta sotilaalta, ampuvatko
he oikeasti jokaisen, jonka näkevät yrittävän paeta uimalla Länsi-Saksan
puolelle. Boltenhagen, jossa näkövammaisten itämerenviikkoa vietettiin,
sijaitsi vain kolmen kilometrin päässä rajasta. Hyvä uimari onnistuisi
pakenemaan länteen vesitse.

En koskaan unohda sotilaan vastausta. Hän sanoi: "Meillä on määräys ampua,
mutta meillä ei ole määräystä osua." Tuskin Piakaan, vaikka siis kommunisti
silloin oli, heidän osuvan halusi.

Kas tässä laulu, joka oli Portugalin vallankumouksellisille merkki lähteä
kasarmeilta. Kun Zeca Afonson Grandola vila morena soi radiossa, he
lähtivätt. Soikoon se nyt Pian muistoksi. Kuin Portugali silloin lie
nuoruustoverini saanut nyt rauhan ja vapauden.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti