 |
Mitt sommarlov Vad jätteskönt mitt sommarlov ska bli Då är man ledig hela långa dan Och alla människor vill ut på landet Och nästan ingen vill gå kvar i stan Mitt sommarlov Vad jätteskönt mitt…
00:02:51
Lisätty 19.3.2009
272 780 näkymää
|
JÄMIJÄRVEN TAIVAALLA - TIIRATORPAN PORTAILLA
Tänä aamuna tuntui lähes mahdottomalta alkaa saatella Kirkkopostin
kolmosnumeroa julkaisukuntoon. Aineisto on kasattu, toimitustyö vain
jäljellä. Ja silti: mitä merkitystä kaikella tällaisella on, kun maailmassa
tapahtuu joka päivä hirveitä asioita. Kahdeksan ihmisen äkkikuolema
Jämijärven taivaalla lähes luhisti luottamuksen. Kahdeksan tervettä,
taitavaa hyppääjää, kahdeksan läheisilleen rakasta ihmistä: jokin menee
vikaan koneessa ja muutaman sekunnin kuluttua siellä on heidän sijastaan
kasa palanutta luuta ja lihaa.
Nouseeko tuhkasta feenix? Loppuiko elämä todella? irtosiko jokin sieluksi
sanottu jatkamaan sitä, mikä jäi kesken? Ja vielä: näkikö Jumala? Kun
Häneltä tätä kysyn, huutelenko tyhjyyteen?
Niin, tyhjyyteen? Eräs hauta löytyi tyhjänä kauan sitten. Ruumis
kirjaimellisesti loisti poissaolollaan. Vähän aikaa ja kas: Maria
Magdalenalle sama ruumis loisti läsnäolollaan. Pidän näitä tapauksia tosina,
mutta uskoa elämään ei antanut tänään pääsiäisen ilosanoma. Sitä antoivat
pihan peipot ja joen joutsenet. Peippo elää keskimäärin kolmisen vuotta,
joutsenkin alle kymmenen. Poikasista suurin osa kuolee ennen toista
kevättään.
Lintujen ja muiden luonnoneläinten lyhyt matka ajassa tarjoaa hyvin vähän
iloja. Eivät ne tosin ihmisen tavoin tiedä kuolevansa, mutta onpa kaikki
muukin henkinen toiminta mekaanista reaktiota olevaan. Synny, syö, muni ja
tule syödyksi: siinä linnun elämä pähkinänkuoressa. Vain me ihmiset koemme
kevään kauneuden.
Muutamin poikkeuksin olemme ainoa laji, jonka yksilöt tietävät kuolevansa.
Ainoana lajina elämämme sisältää paaaaljon muuta kuin alituista
suorittamista ja velvoitteita. Sellaiset tunteet kuin toivo ja ilo ovat
ominaisia ihmisen lisäksi tiettävästi älykkäimmille lemmikeillemme ja
kädellisille apinoille. Aistien taakse eivät nekään kykene katsahtamaan.
Meille se lahja on annettu.
Minä vein kahvini pihalle. Portailla ilman paitaa seisoin, seisoin ja
neljällä aistilla tunsin. Koko luonto kuulutti kevättä. Koko luonto tuoksui
ylösnousemuksen ilolta.
Sitten kotiin, koneen ääreen ja tekemään sitä Kirkkopostia. Mutta ei ennen
kuin sain antaa itselleni viimeisen niitin uskoon, että elämä jatkuu ja on
elämisen arvoista. Kas tässä: Kuunnelkaa:
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti