Tekstissä mainittu Mikko on koulu- ja opiskelutoverini, rovasti Mikko Ojanen
Lappeenrannasta. Eero Vartio on lakimies, filosofian maisteri ja kirjailija.
Minun tavoin molemmat ovat sokeita ihmisiä.
Tässä teksti:
Mikon realistiseen ennusteeseen on valitettavasti pakko yhtyä. Pienen ryhmän
kulttuurintarjoajana ei kirjastollamme ole tulevaisuutta. Se häviää
kilpailussa pienenevistä määrärahoista laitoksille ja toimintayksiköille,
joita kyllä riittää. On pakko omaksua ovela linja. Vaikka kirjastoamme
tarvitsevat ikäihmiset ovat käytännössä ainakin lievästi näkövammaisia,
kannattaa heidän korkeaa lukumääräänsä korostaa. Maahanmuuttajat ovat toinen
kasvava käyttäjäryhmä. Heidän kielellinen kehityksensä hyötyy äänikirjoista,
tuotetaanpa ne millä formaatilla hyvänsä.
Me emme saa jäädä tuleen makaamaan. Jos "mainoskampanja" puree ja määräraha
nousee, pystyy kirjasto palvelemaan myös näkövammaisia nykyistäkin paremmin
edellytyksin. Yritetään leikata pihvistä niin mojova pala kuin mahdollista.
Käytännössä tämä vaatii jatkuvaa rummutusta kirjaston itsensä suuntaan.
Älkäämme antako virkaportaan kokonaan unohtaa, että joskus maailmassa laitos
oli näkövammaisten kirjasto.
Eero Vartion näkemykseen yhdyn valintaprosessin osalta. Käyttäjäkunnan tulee
päästä osallistumaan ääni- ja pistekirjojen valintaan. Niin mukavia kuin
nuoret naiset yleensä ja kirjastomme työntekijät erityisesti ovat, näkyy
heidän ikänsä ja sukupuolensa liikaa nykyisissä valinnoissa. Tietokirjojen
osalta se tarkoittaa esim. tieteellisesti pätevän kirjallisuuden häviävän
pientä osuutta valikoimassa. Brittiläis-amerikkalainen viihde ja varsinkin
nuorten naisten ongelmat tulevat kyllä laajalti tutuiksi äänikirjojen
kuuntelijoille. Moni toivoisi myös uskonnollisen ja jopa
hartauskirjallisuuden osuuden nousua.
Toteaa omat kirjansa kyllä hyvin kirjaston kokoelmiin saanut Hanski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti