Veljeni Vesa kuoli viikko sitten. Matka kohdusta hautaan kesti pari
kuukautta vaille 48 vuotta. Vesan kohtaloksi koitui alkoholi.
Kaikenlaiset tekniset laitteet, pelit ja vempeleet kiehtoivat veljeäni
pienestä pitäen. Ei ole liiottelua kehua häntä synnynnäiseksi neroksi sillä
alalla. Poika oli vain kahdentoista, kun hän purki vanhan autonrämän ja
kokosi sen uudelleen. Isä ajoi sillä vielä monta vuotta.
Vartuttuaan mieheksi Vesa korjasi kaiken, mikä enää korjattavissa oli.
Joskus tuntui, että kaverin tarvitsi vain kävellä paikalle ja kas:
rikkoontunut masina korjasi itse itsensä.
Vain yhtä ei velimies oppinut korjaamaan - omaa elämäänsä. Kiltti ja nöyrä
kaveri hän oli, kivakin, mutta itsensä ja ihmisten kanssa jotenkin
eksyksissä. Aikaa myöten eivät pakopaikoiksi riittäneet koneet. Tuli viinan
perkele, tuli ja tuhosi.
- Voiko Jumalakaan minua enää auttaa! Ihmisen kysymys viilsi ilmaa kuin
kärsivän Kristuksen huuto ristillä: Jumalani, Jumalani, miksi minut
hylkäsit!
Eikä Jumala kuitenkaan hylännyt. Pitkäperjantaita seurasi pääsiäinen.
Vapahtajan täytyi käydä syvimmän kivun ja ihmisen tuskan tie voidakseen
auttaa Vesaa ja sinua. Hän oli nähnyt veljeni taistelun kirousta vastaan,
kuullut hiljaisen rukouksen: päästä minut pahasta. Hän, Jeesus, on taivaan
suuri tekniikkamestari, erikoistunut korjaamaan sen, mitä meistä kukaan ei
itse osaa, elämän. Vihdoin ehjänä on elämämme iäistä laatua. Purettuna ja
jälleen koottuna Vesa on uusi luomus. Jos turvaat ristin mieheen, niin olet
kerran sinäkin.
Hannes-pappi
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti