Isäni Ilmarin mielivitseihin kuului se, jossa 60-vuotias mies herää aamulla
täysin terveenä. Ei valita vatsa, ei kolota kallo. Eilisen kivut vei nukuttu
yö ties minne, miestä tuskin kiinnostaa. Nyt hänen on hyvä olla.
Kysymys kuuluu: miksi sanotaan tuollaista miestä? Ja vastaus: Häntä sanotaan
vainajaksi.
Siinä ja onneksi vain siinä mielessä minä olin muutama tunti sitten vainaja.
Pääsiäisaamu sarasti itsensä yllättävän virkeäksi kokevalle 58-vuotiaalle.
Jopa unta tuntui järjestyneen pitkästä aikaa riittävästi. Keljutus loisti
poissaolollaan. Oli helppo uskoa ylösnousemuksen ilosanomaan.
Oma ylösnousemus kävi vaivattomasti. Kahvit kiehumaan, vähät sähköpostit
lukemaan ja sitten ulos pääsiäiseen. Itse luontokin soitteli toivon säveltä.
Mikä oli siinä pojan kahvia hörppiessä, kymmenten lintuin laulua
kuunnellessa ja kevätaamun raikkautta suurin siemauksin henkäillessä.
Aamun linturetki alkoi kotiportailta. Jo niiltä sijoilta kuulin 16 lajin
äänet. Peipot, punarinnat, laulurastaat lehdon puolella, joella lokkien,
telkkien, nokikanojen ja koskeloiden parvet, pihassa pikkuvarpuset.
Järripeippojen muuttokin tuntui päässeen vauhtiin, kas punkkarimaista
järräystä kantoi korviin joka puolelta.
Elämä vainajana jatkui varsinaisella linturetkellä. Nyt oli kevät niin
sanotusti revennyt. Joka parempaa retkisäätä kaipaa, vaatii mahdottomia.
Tunnelma kirkas ja puhdas kuin Finlandia-hymnissä: Ja aamun kiuru
kirkkaudessa soittaa, kuin itse taivaan kansi sois.
Pitkästyisit, jos luettelisin kaikki 40 tapaamaamme lajia. Kahlaajiakin
havaittiin jo kuusi: kuovi, töyhtöhyyppä, metsä- ja punajalkaviklo,
taivaanvuohi ja meriharakka. Kävely halki laulavan metsän Fleiviikin niityn
laitaan nosti silmiin ilon kyynelet.Voi että meille sen suuren
ylösnousemuksen lisäksi vielä luonnonkin ylösnousemus annetaan! Liekö
lintumiehen taivaassa jotain tämän tapaista.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti