VIIMEINEN SANA, JONKA NÄIN

Pieni muisto nuoruusvuosiltani: Arkadia sattuu olemaan viimeinen sana,

jonka olen omin silmin nähnyt kirjoitettuna. Helsinkiläisen

hotelliravintolan nimi oli kirjoitettu suurin neonkirjaimin rakennuksen

paraati-ikkunan yläpuolelle. 20-vuotias teologian ylioppilas seisoi päivän

luentojen jälkeen ratikkapysäkillä, loi katseensa yläviistoon ja näki nuo

kirjaimet. Kontrasti pimeän syysyön ja voimakkaan neon-valon välillä

varmisti minulle viimeisen näköelämyksen. Ei hassumpaa, sillä Arkadia oli

myös se antiikin Spartan maakunta, jossa kaikki saivat levätä ja kaikkien

oli hyvä olla.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

HELSINKI SHANGRI LA

Vuosia luulin, että protestilaulun aika on ohi ja koko perinne vainajaa. En

luule enää. Ystäväni, Montenegro-kirjan kuvittaja ja muutenkin fiksu mies,

Juha Haavisto esitteli minulle puhelimensa soittoäänen. Se osoittautui

Paleface-nimimerkkisen hepun kappaleeksi Helsinki Shangri la: terävää

yhteiskuntakritiikkiä tutuin sävelin ja oivaltavin sanoin. Tällaista

kuuntelisi mielellään lisääkin.

https://www.youtube.com/watch?v=ZGTLu8q8ydg

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

MONTENEGRO-KIRJAN KANSI

Taittaja Jaana Rautio on suunnitellut keväällä tai viimeistään kesällä 2016

ilmestyvän kirjamme kannen. Kuuluu olevan komea. Kustantaja Reuna ottaa

vastaan jo ennakkotilauksia. Tässä kansikuva:

Meren ja vuorten

Montenegro

Hannes Tiira • Juha Haavisto

14

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

MUKAVAMMAKSI

Kulttuuritapahtuma Mukavammaksi 2015 onnistui loistavasti, vaikkei se ollut

ehjästi saavutettava kaikille vammaisille.,; syy kuvailutulkkien puute.

Porissa ei ole kuvailutulkkeja eikä niitä tänne muualtakaan liiennyt. Me

sokeat olisimme tarvinneet kuvailutulkkausta kaaos companyn koreografisen

videofilmin, Risto Långin tanssiesityksen ja Pekka Heikkisen monologin

eräiden osien kuvailijoiksi. Viittojia löytyi toki, paikka, Annnankatu 6 on

pyörätuolilla liikkujalle esteetön ja opasapua riitti. Jospa ensi vuonna

tuo viimeinen saavutettavuusestekin poistuu. Mukavammaksi tullaan näet

varmuudella myös marraskuussa 2016.

Näkövammaiset esiintyivät edukseen Mukavammaksi 2015 kulttuuritapahtumassa

Porissa. Teatteri Sokkelo on kypsynyt valtavasti sitten viime kuuleman.

Spoon river

antologiansa onnistui jopa hätkähdyttämään. Tuntui tuoreelta, vaikka tämän

on kuullut muutamankin kerran aiemmin. Onnitteluni kymmenvuotiaalle

tamperelaisteatterille.

Reino Helismaan Tulivuori-hupailun pimeässä esittänyttä Reperyhmää ylisti

kuunnelman kuultuaan hyvin moni. Esityksessä ei ollut

rutiinin rahinaa, vaikka kerta oli jo seitsemästoista. Valitettavasti se oli

myös toistaiseksi toiseksi viimeinen, mutta uutta pukkaa kyllä.

Koko tapahtuman raikuvimmilla ablodeilla palkittiin trioksi kasvanut duo

Matti Syrjälä - Katja Arvonen. Oli hyvä veto tuoda lavalle myös Katjan

opaskoira. Ei se mitään siellä soittanut, kunnioitti vain tilaisuutta

läsnäolollaan, mutta vangitsi useatkin katseet. Kuuloelimet vangitsi Matin

riehakas lavashow. Kappaleet olivat enimmäkseen covereita harvemmin

kuulluista 60- 80-luvun pläjäyksistä. Tykkäsin.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

NAHKIAISIA OLKAA HYVÄ

Läksivät kerran puheeksi Annen kanssa nämä nahkiaiset. Sydänystävä mainitsi,

ettei hän ollut koskaan syönyt sen sortin satakuntalaisia.

Ennakkoluulottomana syöjättärenä Anne sanoi "tahdon", kun lupasin tuoda pari

petoa hänen maistettavakseen. Olimme nimittäin molemmat menoaikeissa

Onnelaan. Nvkp:n kirjoittajakurssilaiset olivat päättäneet kokoontua

majataloon tavatakseen toisiaan litterääreissä merkeissä.

Minä sitten ostin Porin torilta puoli tusinaa nahkiaista. En suinkaan

ajatellut syöttää kaikkia pienikokoiselle ystävälleni. Suurivatsaisena

nahkiaisten ahmijana aioin popsia itse viisi. Näin en sitten saanutkaan

toimia. Kun näet vein ympyräsuisen Annelle huoneeseen, johon kaikki olivat

kokoontuneet, sain niskaani vaatimusten myrskyn. Eeva, Gyöngyi, Jorma ja

ketä heitä siellä olikaan tahtoivat myös maistaa joen antimia. Yllättyneenä

änkytin: oletteko tosissanne? Ennakkoluuloja ei heilläkään tuntunut olevan,

sillä totta sanoivat haastaneensa.

Ei muuta kuin herkkuja jakamaan. Yllätys vaihtui yllättyneeksi iloksi, kun

porukka alkoi yksimielisesti kehua evästä. Nahkiainen oli maistunut

jokaiselle. Niin he ainakin sanoivat enkä löydä yhtään syytä epäillä tätä

tunnustusta.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SUKLAATA SOKEILTA OLKAA HYVÄ

Onnittelut sille henkilölle, joka keksi suklaiden jaon hyvän palvelun

antajille. Nappasin Satakunnan näkövammaisten toimistosta yhdeksän. Viisi on

jo jaettu: valohoitajalle, kahdelle Sarpin kahvilan myyjälle, taksikuskille

ja Pauli Viertoselle kiitokseksi siitä, ettei hän tällä kertaa kiduttanut

asiakasta kuoliaaksi. :) Kaikki ottivat pienen lahjan vastaan ilahtuneina.

Toinen myyjätär kapsahti kaulaan ja taksikuski sanoi viikon alkaneen nyt

tosi kivasti. Upeaa peeärrää tämä tällainen.

Ihan pienenä kritiikkinä, että suklaatien noutopaikoista ei tiedotettu, ei

ainakaan sähköpostialueilla. Ilmeisesti niitä saa hakea muidenkin

alueyhdistysten toimistoista kuin Satakunnan.

Kiittelee ja arvelee Hanski

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SOKEAINVIIKOLLA UNOHDETAAN SOKEAT

Kyse on omasta liitostamme, näkövammaisten keskusliitosta sekä ääni- ja

pistekirjoja lainaavasta celia-nimisestä kirjastosta. Me sokeat olemme

jäämässä vaille tukea ja palveluja näissä ainoissa instansseissa, joiden

päätehtävä on toiminta sokeidenkin hyväksi. Heikkonäköisiä on paljon enemmän

kuin täysin sokeita ja heidän asioidensa ajamiseen liitto enimmäkseen

omistautuu.

Asiasta virisi vilkas keskustelu omilla sähköpostipalstoillamme. Minä

kirjoitin aiheesta näin:

Terveisiä sokeilta - adressia pistekirjoituksen puolesta puuhataaan

okm:lle [5237]

Sokeainviikko-tiedotteen sokeat unohtavasta sisällöstä sukeutui vilkas

keskustelu sokeat-alueella. Tiedotteeseen vaadittiin sokeat huomioivaa

täydennystä. Koholistat ja äänimerkit ovat toki hyvä juttu, mutta ei sokea

niiden avulla pysty käsittelemään itse kosketusnäyttöistä laitetta.

Värikontrastit ja valaistusratkaisut auttavat heikkonäköistä. Hyvä niin,

mutta sokeahan on yhtä sokea kaikissa valo-oloissa.

Keskustelu siirtyi yleistasolle, kun aloimme kantaa huolta sokeain

kohtelusta sekä Nkl:ssä että Celia-kirjastossa. Liitossa työskentelee liian

moni pistekirjoitusta taitamaton henkilö, sen opetusta vähennetään

jatkuvasti ja celia siirtää painopistettä näkövammaisista lukurajoitteisiin.

Sitä paitsi kirjasto suosii teknisiä uudistuksia, jotka vaikeuttavat

erityisesti sokeiden asiointia siellä, kenties itse luettavankin

saavutettavuutta.

Nyt on Suomen sokeat ry:llä toimimisen paikka. Adressi pistekirjoituksen

puolesta ja sokeain aseman huononnuksia vastaan nauttii laajaa kannatusta.

Se suunnataan opetus- ja kulttuuriministeriölle, jos vain löydetään joku

teknisesti toteuttamaan asia.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

RYHDYIN RUNOLLE

Ei luulisi arkisena marraskuun tiistaina juolahtavan mieleen mitään

tällaista. Jostain, en käsitä mistä, vain alkoi liukua tajuntaan

säkeenmuotoisia lauseita, sanoja sangen lyyrisiä. Itse asiassa allaolevasta

puuttuu toinen säkeistö, siirrynhän suoraan nuoruudesta nykyhetkeen. Väliin

täytyy saada jotain, mutta jääköön se myöhemmäksi. Nyt en malta olla

kirjoittamatta näin:

ROMANSSI

Oli ilta niin kaunis ja ihmeellinen

ja sieluni lempeä soitto

oi armaani vielä kai muistat sä sen

oli nuoruuden kultainen koitto

Nyt silitän harmaita hiuksias sun

on pyyntöni arka ja pyhä

sinä vastaat äänellä rakastetun

sua mieheni lemmin mä yhä

Confessiones

--

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi