Ei luulisi arkisena marraskuun tiistaina juolahtavan mieleen mitään
tällaista. Jostain, en käsitä mistä, vain alkoi liukua tajuntaan
säkeenmuotoisia lauseita, sanoja sangen lyyrisiä. Itse asiassa allaolevasta
puuttuu toinen säkeistö, siirrynhän suoraan nuoruudesta nykyhetkeen. Väliin
täytyy saada jotain, mutta jääköön se myöhemmäksi. Nyt en malta olla
kirjoittamatta näin:
ROMANSSI
Oli ilta niin kaunis ja ihmeellinen
ja sieluni lempeä soitto
oi armaani vielä kai muistat sä sen
oli nuoruuden kultainen koitto
Nyt silitän harmaita hiuksias sun
on pyyntöni arka ja pyhä
sinä vastaat äänellä rakastetun
sua mieheni lemmin mä yhä
Confessiones
--
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti