Läksivät kerran puheeksi Annen kanssa nämä nahkiaiset. Sydänystävä mainitsi,
ettei hän ollut koskaan syönyt sen sortin satakuntalaisia.
Ennakkoluulottomana syöjättärenä Anne sanoi "tahdon", kun lupasin tuoda pari
petoa hänen maistettavakseen. Olimme nimittäin molemmat menoaikeissa
Onnelaan. Nvkp:n kirjoittajakurssilaiset olivat päättäneet kokoontua
majataloon tavatakseen toisiaan litterääreissä merkeissä.
Minä sitten ostin Porin torilta puoli tusinaa nahkiaista. En suinkaan
ajatellut syöttää kaikkia pienikokoiselle ystävälleni. Suurivatsaisena
nahkiaisten ahmijana aioin popsia itse viisi. Näin en sitten saanutkaan
toimia. Kun näet vein ympyräsuisen Annelle huoneeseen, johon kaikki olivat
kokoontuneet, sain niskaani vaatimusten myrskyn. Eeva, Gyöngyi, Jorma ja
ketä heitä siellä olikaan tahtoivat myös maistaa joen antimia. Yllättyneenä
änkytin: oletteko tosissanne? Ennakkoluuloja ei heilläkään tuntunut olevan,
sillä totta sanoivat haastaneensa.
Ei muuta kuin herkkuja jakamaan. Yllätys vaihtui yllättyneeksi iloksi, kun
porukka alkoi yksimielisesti kehua evästä. Nahkiainen oli maistunut
jokaiselle. Niin he ainakin sanoivat enkä löydä yhtään syytä epäillä tätä
tunnustusta.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti