keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

LIETTUASTA SAIRAALAAN


Again one fine Finnish performance, that I couldn't find from here. This time all the photos are from my own album (all around Finland), but of course, music isn't. I hope owners of the rights want to…
00:03:07
Lisätty 13.2.2010
56 171 näkymää



Sarjassamme "terapiakirjoittelua Hanskin tapaan" kerron, että rimpuilua ilon
ja pelon kumpuilevassa maastossa tarjoaa elämä minulle näinä päivinä. Vielä
eilen sitä istuttiin kahvilan terassilla Vilnassa. Edessä iso kuppi
espressoa, omenaleivos lautasella, taivaalla Liettuan aurinko ja ympärillä
huoletonten seurueiden riehakas riemu: kas siinä puitteet. Vilnan kevät
hymyili surujensa suistamalle suomalaiselle kuin ei tietäisi tällä painoja
päätä painamassa olleenkaan; ei painoja eikä painajaisia. olisinpa osannut
tarttua hetkeen.

Neris-joen juoksuun eivät huoleni hukkuneet. Jopa matkamme pääkohteessa,
Vilnasta 20 kilometrin päässä olevassa Euroopan maantieteellisessä
keskipisteessä kalvoi pelko sisintä. Paikka on koetettu kaunistaa huumorin
kukkasin. Neuvostovallan aikaisille luonnottomuuksille Pinoccion pitkää
nenää näyttävät patsaat ym. reipas rekvisiitta huvittavat varmaan monia.
Niin varmaan myös 3500 vanhasta televisiosta kasattu röykkiö, jonka
keskellä Lenin-setä pötköttää rikotuin päin. Patsaansa kaadettiin
vallankumouksen melskeissä 1990, telkkarit saatiin liettualaisilta
keräyksellä hieman myöhemmin. Tämä kansa hoitaa sieluaan nauramalla haavat
hauskemmiksi.

Mutta minä en osaa. Tänään klo 13 Hanskia odotetaan saapuvaksi Satakunnan
keskussairaalan keuhko-osastolle. Uniapnean hoito alkaa. Kasvot peitetään
naamarilla, joka pumppaa hengiteltäväkseni lisähappea. Kuuluu olevan hankala
käyttää ja joku on ollut vähällä tukehtuakin sellaiseen. Otetaan myös
erinäisiä kokeita, joista verenpaineen mittaus on kamalin. Jos sieltä taas
kuuluu samanlaisia lukuja kuin viimeksi, saan aivohalvauksen jo pelkästä
tiedosta. Totta puhuen kammoan kauhuun asti tietoa todellisesta
terveydentilastani. Voin aivan hyvin niin kauan, kun julmia lukuja ei
lausuta ääneen minun kuulteni. Kahdeksan tunnin pakollinen tupakoimattomuus,
sairaalan iloton ruoka ja ihmisen hädästä piittaamaton ilmapiiri syventävät
tuskaa.

Että tällaista, freukkarienkin ilmentämää on olo miehellä juuri nyt. -avaa
klikkaamalla linkkiä seuraavan rivin alussa. (jos alkaa mainoksella, napauta
funktionäppäintä f5)


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Google+ Hannes Tiira
Youtube: Hannes Tiira
Sähköposti: kirja.hannes@gmail.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti