Olen pienestä pitäen halunnut kirjoittaa runoja ja proosaa. Ei se ole oikein
ottanut onnistuakseen. Pettymyksistäkö johtunee, että nykyisin tuppaa
tasokas kaunokirjallisuus jäämään dekkarien, viihteen ja varsinkin
tietokirjojen alle. Siirtelen finlandia-ehdokkaita ja -voittajia taaemmas
rivissä. Sitten kun saan johonkin vihdoin tartutuksi, sen kuuntelu tahtoo
jäädä kesken. Näin kävi jopa Kjell Västölle, vaikka sentään asuimme
toistemme naapurissa pari vuosikymmentä.
Erityisen hankalasti minulle putoavat vaikeatajuiset fiktiot. Castaneda:
ylivoimainen, 'Saramago: jotenkin outo, scifi: ei kiitos. Vanhat turvalliset
Juhani Ahon ja Mika Waltarin johdolla maistuisivat, mutta niitä on tullut jo
luetuksi aika paljon, John Steinbeckiltä kaikki suomennettu. Jotenkin vain
ei pääse sisään näihin nykyisiin kysymyksen asetteluihin.
Lukuvinkkejä sentään annan. Ne tulevat Leo Tolstoin Lapsuus, poikavuodet,
nuoruus-kirjaa lukuun ottamatta tietokirjan saralta. Sain juuri käteeni
räntäviileän pahvikotelon. Ihanaa, siellä asuvat Celian kaikki kahdeksan
Daisy-levyille luettua Tuure Vierroksen kirjaa. Antiikin maailmaan
sijoittuvat historiateokset lähentelevät kaunokirjallisuutta, mutta niissä
on esim. Kaari Utrion teosten tavoin vankka tietopohja. On tehty lujasti
töitä ja käytetty paljon mielikuvitusta, että on saatu väsätyksi nuo kirjat.
Veijo Meren "Huonot tiet, hyvät hevoset . -Suomen suuriruhtinaskunnan
historia 1809 - 1870 olikin poikkeushyvä tällä sektorilla. Saamme tietää
mielenkiintoisia, harvoin jos koskaan kerrottuja asioista tuiki tutuista
miehistä. Tiesittekö mm., että Snellmann oli viiden lapsen yksinhuoltaja?
Saimaan kanavan suunnitteli laivapotkurin keksijän, ensimmäisen
panssarilaivan rakentajan John Erikssonin veli Nils. 1700-luvun kuuluisin
sotapäällikkö, yhtään taistelua häviämätön Alexandr Vasiljevits Suvorov
kierteli Syvävaara-nimisenä, muka itäsuomalaisena talonisäntänä maatamme
tutkien vesireittejä. Hän puhui sujuvaa suomea.
Tolstoin muistelmakirja vie meidät Venäjän ylhäisön, etenkin maalaisaatelin
todellisuuteen 1800-luvulla. Tässä ei ole niin paljon joutavaa filosofointia
kuin Sodassa ja rauhassa ja kuva ajan oloista on Anna Kareninaa
informatiivisempi. Pidin teoksesta, kuten parhaillaan luvun alla olevasta,
Pietarin helmet -nimisestä matka- ja tunnelmakirjan ristisiitoksesta. 17
kohdetta saa valaista suuren naapurimme menneisyyttä ja nykyisyyttä tavalla,
joka avaa korvat kuulemaan Venäjän ääntä. Teos tuoksuukin Pietarilta. Sen
ovat kirjoittaneet Kristiina Rotkirch ja Jelena Hirn, jälkimmäinen
pietaritar itsekin.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Google+ Hannes Tiira
Youtube: Hannes Tiira
Sähköposti: kirja.hannes@gmail.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti