Meillä tuolla näkövammaisten keskustelupalstoilla on tapana lähetellä
youtube-linkkejä kuunneltaviksi. Joukossamme ei liene ketään täysin
kuurosokeaa, niin huonokuuloisia kuitenkin, etteivät he kuule videolle
tallennettua musiikkia. Eräs mukava mummo, Justiinaksi sanottu, tässä
pahoittikin mielensä, kun ei laulujen sanoja ollut ongittu nettimerestä
yksin tein. Linkit ovat hänelle kuurona pelkkää roskapostia.
Justiina ymmärsi kyllä hyvin, ettei sanoja ole niin vain helppo etsiä.
Useimmiten niitä ei kerta kaikkiaan vain ole saatavissa. Minä taas ymmärsin
Justiinaa. Miten usein olenkaan itse itkenyt, raivonnut, masentunut ja
lopulta alistunut vaillejäämiseen. Hangon filmikuvauksissa huomasin, kuinka
vähän maisemasta saa sitä näkemättä. Naiskauneus, maalaustaide, syksyn
muoti, ruskan värit, niin, jopa ne videot kuvien osalta - kaikki minulle
tavoittamatonta. Ette voisi soimata, vaikka näin valtava vaje tekisi
katkeraksi.
No katkeraksi ei kannata tulla. Ei liioin sovi vaatia, että visuaaliset ilot
kielletään näkeviltä. Me emme elä sokeiden planeetalla. Turha on toisaalta
luulla, että näkö tekee ihmisen autuaaksi. Jokaisella on rajoitteensa.
Jokainen ei kuitenkaan ole vammainen. Väitän, että meillä vammaisilla nuo
rajoitteet ovat suunnattomasti suuremmat kuin valtaosalla vammattomista.
Linkki vielä tähänkin:
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti