Tapaan tänään silakkamarkkinoilla Jari Laasasen. Hän saa eilen ilmestyneen
Kirkkoposti-lehden numeron, josta löytää runonsa pistekirjoituksella
kirjoitettuna. Jarin runo alkaa säeparilla: "kosketan sokean miehen silmiä.
Suutelen sen onnen kyyneliä."
Silmiäni ei liene kukaan suudellut. Onnen kyynelissä nämä rumat, sairaat,
kuolleet silmät kylpevät silti usein.; viimeksi silloin, kun Laasanen lausui
sen runon Porin Anniksella eli maankuulussa kulttuurikeskus Annankatu
kuudessa. Sisälläni ylittyi salainen raja. Jokin onnistui tunkeutumaan minun
ja sokeuteni väliin. Hyvyyden hanhensulka hipaisi sielua. Pelolla ja
häpeällä ei ollut asuntoa, ei enää, koska sanat suutelivat sen seinät
sumuun.
Keskustelimme eilen Meri-Porin seurakunnan raamattupiirissä mm. siitä,
kuinka Jumala muistuu mieleen eniten hädän hetkellä. Kun vaara väistyy ja
pelko poistuu, unohdamme. Täytyy kuitenkin todeta, että onnen kyynelet ovat
vesiä, joiden huuhtomat käteni pyrkivät ristiin. - Kiitos, että
tällaistakin elämä on.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti