ELIKÖ FRANK SINATRA ONNELLISEN ELÄMÄN?
Tänään tulee kuluneeksi sata vuotta maailman ensimmäiseksi megatähdeksi
sanotun, kaunisäänisen sinisilmän, Frank Sinatran syntymästä. Aika ison osan
noista sadasta vuodesta hän elää saikin. Toisin kuin useimmat alansa miehet
ja naiset, Blue eye eli yli 80-vuotiaaksi. Eivät kaataneet miestä viina,
huumeet, lääkkeet eikä huono elämä. Tiettävästi siihen sisältyi yhteyksiä
rikollisuuteen ja ainakin paljon naisia. Heikompi hemmo olisi Elviksen tai
Olavi Virran tavoin luhistunut aiemmin. Sinatrahan jopa esiintyi vielä
kasikymppisenä.
Puhumme erittäin rikkaasta ja äärimmäisen kuuluisasta ihmisestä. Kaikkien
kansanviisauksien mukaan hänen elämänsä piti olla henkisesti hirveää
kamppailua kuuluisuuden kiroissa. "Ei raha tee onnelliseksi", lohduttaa
köyhä sieluaan. "Ne, jotka eivät ole yltäneet tähteyteen, pyrkivät siihen;
ne, jotka ovat, pyrkivät siitä pois", kiteytti Pertti Spede Pasanen. Hän
varmasti tiesi mistä puhui.
Vai tiesikö? Sama Spede kiteytti kerran tahtomansa työt: "Sen pittää olla
kivvaa ja siitä pittää tulla paljon rahhaa." Tämä toteutui kiteyttäjän
omalla kohdalla mutta vielä suunnattomasti suuremmin Francis Albert Sinatran
elämässä. Tavallisen italialaistaustaisen perheen poika alkoi menestyä melko
nuorena, tyttöjen kiihkeästi palvomaksi idoliksi hän kipusi nopeasti,
arvostetuksi taiteilijaksi vuosien mittaan. On mahdotonta uskoa, että elämä
olisi ollut kituuttelua kurjuuden kartanoissa. Päin vastoin, sinisilmän on
täytynyt enimmäkseen nauttia niin suulla, sielulla kuin kikkelillä.
Seuraako rangaistus kuoleman jälkeen? On Isämme ylhäisen asia päättää siitä.
Ihmisjärjellä voi sitä vastoin päätellä, että kuolema yleensä kauhistuttaa
rikasta enemmän kuin köyhää, julkkista enemmän kuin tavista, tervettä
enemmän kuin sairasta. Ensin mainituilla on mitä menettää. Menetykset
koetaan aika usein jo vanhuudessa, tiellä kuolemaan. Kun loisto on himmennyt
ja nimi melkein unohdettu, kangastelevat ihanat ajat päivä päivältä
haalistuvina utukuvina mielen maisemassa. Edessä näyttää seisovan lämmötön,
vääjäämätön, kauhea.
Frank Sinatra tuskin turvautui ainoaan toivoon, mikä ihmisiksi syntyneille
on annettu. Beetlehemin poika, jonka maanpäällisestä elämästä nautinto lähes
kokonaan puuttui, on tuo toivo. Hän on myös se neulansilmä, jonka läpi
rikkaan pitää pyrkiä taivasten valtakuntaan. Meille melko tuntemattomille
tavallisen tien tallaajille portti on niin ikään ahdas, mutta sitä ei
tarvitse pelätä. Golgatan tapahtumien takia se on - vaikka ahdaskin - auki
joka tapauksessa.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti