LUKEEKO JOKU?

Blogikirjoituksiani kommentoidaan niin peräti harvoin, että olen ajatellut

luopua tästä toiminnasta. Sinulla, joka kenties luet tämän, on mahdollisuus

saada minut perumaan päätös. Jos vähintään viisi henkilöä ilmoittaa edes

lukeneensa blogiani, jatkan entiseen malliin. Facebook-viestejäni

kommentoidaan paljon.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

NE LAULAVAT VIELÄ

Toki lintujen laulu on vähentynyt sitten alkukesän niin kuin sen kuuluu

tehdäkin. Pesän kotihommat pitävät emot kiireisinä. Kakkospesintöjä taas ei

edellä yhtä riehakas konsertointi kuin kevään ensiyrityksiä. Tähän nähden

tuntui oikein ihanalta kuunnella runon ja suven päivän illan säveliä

mökkkiäni ympäröivästä sekametsästä. Punarinta on rakentanut pesän

pihakoivuun, peippo, pajulintu, sinitintti, laulurastas ja mustapääkerttu

laulavat, huhuaapa sepelkyyhkykin. Merelle on täältä Preiviikin rantakujan

keskipaikkeilta matkaa 800 metriä. Aika monet kahlaajat ja vesilinnut

ylittävät pihapiirin reissuillaan. Mikä mukavinta, ne ääntelevät. Eilisillan

ilon aihe oli pieni valkovikloparvi. Punajalkaviklo, kaikkien sorttien

lokit, telkät, sorsat, hanhet, joutsenet ja koskelot vierailevat

säännöllisesti. Metsän takaa kuuluu kurkien huutelu. Sokean lintumiehen

suruaika ei ole alkanut vielä.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

WANHAN KIRJAN PÄIVILLÄ

Lukekaa allaolevan pohjaksi Ari Suutarlan blogiteksti samasta aiheesta.

Tässä kommentoidaan sitä, mutta mukana on omiakin havaintojani.

Tahdonpa oikaista vanhempaa valtiomiestä, Ari Suutarlaa  omien kirjojeni

osalta. En  myynyt hänelle yhden kirjan sidottua ja nidottua laitosta vaan

kaksi kirjaaa: kovakantinen on nimeltään Yyteristä Reposaareen ja pokkari

Meren ja vuorten Montenegro. Melko erilaisista ympäristöistä on siis

kysymys.

Olemme Wanhan kirjan päivien perjantaiohjelmasta samaa ja kalasopasta eri

mieltä. Keitto osoittautui minun makuuni suolattomaksi. Sen nautittavuutta

olisi ratkaisevasti parantanut kala. Tavallisesti tämä ainesosa sisältyy

kalasoppiin. Minulle tuotuun annokseen ei veden viljaa ollut eksynyt. Tuli

ikävä makkarakojua, joka niin ikään puuttui alueelta.

Ohjelma oli torstai-iltana huomattavasti kiintoisampaa kuin perjantaina.

Maarit Tyrkkö-Huovisen kekkosnauhat ovat ainutlaatuisia. Urkki panee kahteen

otteeseen lauluksi, sanelee myllykirjettä Maaritin nauhurille ja perustelee

saatanan/onnettomia tunareitaan. Esityksensä lopuksi Maarit laulatti meitä

itsensä ja Kekkosen johdolla tyyliin: savivati, kivivati, puuvati, ruukku.

Kävin esityksen ja Suomen tietokirjailijat ry:n  illanvieton välissä

kertomassa Maaritille, että hän haastatteli minua 42 vuotta sitten

Kotilieteen aiheena ylioppilaaksi pääsyni. Pienen miettimisen jälkeen nainen

muisti tapauksen. Saatuaan kuulla, että minulla oli edellisenä iltana ollut

syntymäpäivä hän laulatti ympärillä parveilleilla tutun onnittelulaulun

"paljon onnea vaan."  Joku Raisa tahtoi ottaa meistä kuvan. Käteni

toimittajan vyötäröllä todistaa, ettei asianomainen ole ikääntynyt

päivääkään näinä vuosina. On tavattoman helppo nimetä mieliinjäävin asia

tämän vuoden wanhan kirjan päiviltä.

Ari Suutarla kertoikin oleellisen perjantaiohjelmasta. En minäkään siitä

ihmeemmin vaikuttunut. Arvostukseni Teemu Keskisarjaa kohtaan romahti hänen

laukoessaan mielipiteitä kymmenestä itselleen tärkeästä kirjasta. Hän

luonnehti mm. metsäteollisuusjohtajiamme sivistyneiksi ja avarakatseisiksi

henkilöiksi. Koskematonta luontoa Keskisarja sanoi vihaavansa,

talousmetsässä taas viihtyvänsä. Luonnosta vieraantunut riistokapitalismin

lakeija on tämä sinänsä kiinnostavia historiakirjoja kirjoittanut raharenki.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

JUHANNUSVAHINKO

Maija Salminen kertoi Radio Suomessa, että virolaismiehillä on tapana

näyttää muskelia hyppäämällä juhannuskokon yli. - Se tästä vielä puuttuu,

puuskahti Maija ja minä kyllä yhdyn hänen näkemykseensä. Sattuu niitä

vahinkoja mittumaarina uhoamattakin. Vesillä kuuluu hukkuneen kuusi,

liikenteessä muutama. Yksi hukkuneista on 8-vuotias poika.

Pienen  JUHANNUSVAHINgon koki myös Tiiratorpan isäntä. Aivan mitätöntä

verrattuna edellisiin, mutta alavatsaa toki kirvelee yhä. Nostin

patonkipussia leipälaatikosta, kun sen häntä osui kahvikuppiin.

Vastakeitettyä kahvia täynnä ollut kuppi kaatui, kääntyi ylösalaisin ja

putosi syliini. Viis siitä muuten, mutta satuin olemaan alasti. Joskus

tuntuu kivalta olla naku näillä helteillä. Nyt tästä tavasta koitui se

haitta, että alavatsaan puhkesi palohaava. Kuuma kahvi valui vielä

sukuelimille, muttei ihme kyllä tehnyt tuhojaan siellä. Asiaa ei tosin ole

varmistettu käytännön toimenpitein, ellei virtsaamista katsota sellaiseksi.

Onneksi pompahdin pystyyn kuin  vieteriukko.

Mitä tästä opimme? Ei kannata jättää puoleksisyödyn patongin pussiin

riikinkukon pyrstön mittaista häntää. Varsinkin, jos ollaan sokeita,

kannattaa kahvikuppi ja leipäpussi pitää visusti erossa toisistaan. Tärkein

opetus on kuitenkin lohdullinen: kaikenlaista voi sattua, mutta tämä

sattumus oli pienimmästä päästä. Olen sen jälkeen jo tiskannutkin.

Astiavuori katosi komeasti tiskikaappiin.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SUVIYÖN SUUDELMIA

Oletko pysähtynyt joskus ihastelemaan sanaa, sanaparia tai lausetta. Minulle

ksanapareista kaunein on tuo otsikon ilmaisema. Varsinkin, jos suutelijana

olisi nainen nimeltä Sinikannel, Suvivuo tai Valkolumme, tuntisin kauneuden

ympäröivän minua.

Mutta sitten tuli Jukolan viestin selostus Lappeenrannasta. Sari

Sirkiä-Jarva sanoi saaneensa suviyön suudelmia. Suutelijoina toimivat

hyttyset. :)

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

EN NUKAHTANUT

En nukahtanut toissayönä Jukolan viestin radiolähetyksen ääreen. Näin

vanhemmiten sitä jaksaa valvoa koko yön varsinkin, jos kisa menee

jännittäväksi. Kerran nuorempana, kun kuuntelin Jukolaa  (Yhtään ei ole

jäänyt väliin sitten vuoden 1973), luulin peipon päässeen tirskauttelemaan

radiossa. Ihmettelin vain, miksi se yhtäkkiä muuttuu pajulinnuksi

jatkaakseen vielä lehtokerttuna. Aloin aavistaa, että untahan tämän täytyy

olla. Herättyäni havaitsin nukkuneeni ikkuna auki. Ulkona lauloivat mm.

peippo, pajulintu  ja lehtokerttu.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

LINTUPAIKAT SAAVUTETTAVIKSI - TUKEA LINTUALAN TOIMIJOILLE

Birdlife pyytää ehdotuksia strategiaansa. Sana "strategia" on minun makuuni

turhan sotilaallinen mutta tässä pari näkökohtaa:

Lintupaikkojen saavutettavuus on tärkeä tavoite ikääntyneiden, vammaisten ja

lasten kannalta. Vaikka oma piha tai ainakin lähiympäristö antaa monille

mukavia elämyksiä, ei useimmilla ole mitään mahdollisuutta tavoittaa

kuuluisimpia lintupaikkojamme: Yyteri, Liminka, Siikalahti, Arktikan

staiauspisteet ym. Mikäli saavutettavuutta voidaan parantaa vaarantamatta

herkästi haavoittuvaa luontoa, pitää niin tehdä.

Toiseksi pyydän runsaampaa tukea lintualan popularisointiin. Linnuista

kirjoittaminen, äänitteiden, videoiden ym. av-materiaalin valmistus ja

lintuaiheinen kuvataide menevät keskimäärin huonosti kaupaksi. Kukaan ei

tällä sektorilla kirjoittajana, äänittäjänä eikä taiteilijana elä, joku

valokuvaaja ehkä sentään. Suoranainen taloudellinen apu Birdlifeltä tekisi

terää. Miten esim. apurahajärjestelmä?

Vain unia näkevä Porinhanski

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KARHUNLAUKKAA

Kuuntelin tuossa radiosta Juha Laaksosen ja Riku Lumiaron luontoretken.

Tunnelmoivat Ramsholmenin luonnonpuistossa, Ahvenanmaalla. Siellä oli maa

valkoisenaan karhunlaukkaa. Kertoivat, että tätä sipulintuoksuista ja

sipulilta maistuvaa, kaunista kasvia syödäänkin. Heräsi valtava halu

istuttaa sitä Tiiratuvan eli mökkini pihaan. Tietääkö joku muu viherpeukalo,

mitä pitää ottaa huomioon siinä toimessa?

Myös Ramsholmenin saarniin, tammiin, kämmeköihin ja pähkinäpensaisiin sekä

tietysti lintuihin retkahtanut Hanski

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

47 LAJIN SAUNARETKI

Saunarauha julistetaan tänään klo 13. Te ette saa kuluvan vuorokauden aikana

kiljua ettekä kirkasta saunassa. Kaikki melskaus löylyhuoneessa on

kiellettyä, niin myös huono käytös hiljaisemmin äänenpainoin.

No minä kirkaisin eilen mökkini puulämmitteisessä saunassa kerran. Sormet

osuivat kuumavesiastiaan, kun piti heittää ensimmäiset löylyt. Ei ehtinyt

tulla edes palohaavoja, koska refleksit toimivat. Tapauksesta virisi sen

vähäisyydestä huolimatta vilkas keskustelu lauteilla. Miten pienestä kaikki

voi olla kiinni? Yksi sekunti, jopa sen sadasosa voi muuttaa koko elämän.

Tapasimme muutama yö sitten linturetkellä 80-vuotiaan miehen, jonka vaimo

oli pudonnut portaissa: Kokokehon halvaus kaulasta alaspäin, täysi

liikkumattomuus ennen hyvin toimeliaalle naiselle, kolmen vuoden tasaisen

heikkenemisen jälkeen kuolema. Panee sellainen pakostakin ajattelemaan.

Linturetkillä tapahtuu paljon. Olen itsekin pudonnut vaarallisesti

pitkospuilta, saanut haavan ohimoon lapintiiralta ja tullut ennätysvauhtia

alas puusta viirupöllön lähestyessä siellä olevia pesäpoikasiaan

puolustamaan. Eilinen saunaretki jäi mieleen paitsi erityishyvien eväiden

(karjalanpiirakoita, ykkösluokan makkaraa, valkosipulikurkkua, tomaattia)

myös lintulajien määrän ansiosta. Ei lintumies käy edes saunassa liittämättä

käyntiin retkeä. Itseensä saunaan kuului vain mustarastas. Muutkin lajit

olivat peruskalustoa, ei rytikerttusta ja kaulushaikaraa kummempia

erikoisuuksia mutta peruslajeistakin kertyy tähän aikaan vuodesta melkoinen

retkipinnamäärä. Kaikki Suomessa pesivät lajit ovat paikan päällä nyt.

Muutto on päättynyt ja kahlaajanaaraiden syysmuutto alkanut. Monien lajien

pesintä on käynnissä eivätkä kaikki koiraat ole löytäneet kumppania. Kuulon

varassa harrastavan kannalta se on hyvä, linnun itsensä kannalta tietysti

huono asia.

Kirjoittelin  tätä, kun vaimo ilmoitti näkevänsä ikkunasta hiirihaukan. Se

on pihapinnamme numero 73. Olemme ohittaneet viime vuoden lopputuloksenkin

jo kolmella lajilla. Antaisin silti pois kaikki pihapinnat, jos saisin

kuulla tänäkin vuonna luhtahuitin ja rastaskerttusen. Eipä joku

suurharvinaisuuskaan olisi paha. Myös sellainen  voi tapahtua sekunnissa.

Muuan sekunti 15. kesäkuuta 2008 muutti minun lintuharrastukseni luonteen

ts. koko elämän. Niiralan raja-aseman tuntumassa melskannut siperiankurppa

oli Suomen ensimmäinen ja Euroopan toinen. Hannu Kivivuori, vaimoni ja minä

määritimme sen.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

LUHTALINNUT HUKASSA

Yölaulajiin kajahtaneena lintuharrastajana olen kovin murheissani

luhta-alkuisten lajien nykyvähyydestä Porin seudulla. Ennen viitakerttusta

yleisempi luhtakerttunen on tosi tiukassa. Esim. Toukarin yölaulajapuistossa

niitä on joskus parhaana yönä melskannut viisitoista. Tänä vuonna hyvä jos

yhden ryöppyilevää boleroa kuulla saa.

Luhtahuitti on Porissa perinteisesti vähälukuinen rantakana. Sen on kuultu

"piiskaavan" vedenpintaa Yyterissä ja Leveäkarilla. En kuitenkaan minä.

Yhden luhtakanan kuulin döddöttävän Levonkurkussa, mutta siinäpä vedessä

viihtyvä rantakanaosasto osaltani on. No ellei nokikanaa katsota tähän

poppooseen kuuluvaksi keilapalloksi. Viitakerttusten ja päivälinnuista

erityisesti jalohaikaroiden menestys lievittää harmia. Jään silti miettimään

luhtalintujen niukkuutta. Onko kylmällä ja sateisella viime kesällä ehkä

osuutta asiaan?

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Lintuiloa kerrakseen:

Sarvipöllö, jalohaikara, sirkkalinnut,

kenttäkerttunen [7751]

Viimeksi mainittua en tosin käynyt bongaamassa Porin Leveäkarilta, kun olin

lajin laulua kuullut Suomessakin aiemmin. Viestin lopussa sen ääninäyte.

Eilinen päivä ja viime yö merkitsivät kyllä hienojen lintuelämysten sarjaa.

Ari Rantamäki antoi ensin Enäjärvellä silittää rengastamaansa kuusitiaisen

poikaa. Se oli suloinen. Rantamäen kerrottua, että Kirjurinluodossa,

vihertietokeskuksen viereisessä puussa sarvipöllön poikaset kerjäävät ruokaa

porhalsimme sinne. Nälkä oli ilmeisesti tyydytetty. Emme kuulleet poikasten

kerjuuta mutta Pirjo näki emon. Päivemmällä hän näki Tiiratorpan pihassa,

kuinka jalohaikara lensi joen yllä. Lintu on vaaleampi ja sirompi kuin

täällä yleinen harmaahaikara. Kun vielä yöllä saimme kuulla

viitasirkkalintua ja useita pensassirkkalintuja yölaulajaparatiisi

Toukarissa, täytyy retkeilyn sanoa tuottaneen iloa. Itse asiassa olin

luullut, etten enää kuule Locustellojen (sirkkalintujen) sirinää mutta

pääskyn pälkähät, kuulenhan minä. Visili ja kaksi pesiliä sirittivät

valtatieltä sivutielle johtavan rampin vieressä ja kuuluivat erinomaisesti.

Kolme yhtaikaa kuultua viitakerttusta Toukarin lintulavalta ja pellon

ruisrääkät täydensivät nautinnon. Tänään "luhtahuittijahtiin" Kuuminaisten

Pihlavanluotoon.

Kenttäkerttunen (Nosta hieman volyymia)

https://www.youtube.com/watch?v=crudIj0p3qg

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KIRJAPAKETTIEN PÄIVÄ

Harvalle lienee tapahtunut samaa mitä minulle eilen. Tuli kahden uuden

kirjan lähetykset samana päivänä. Yyteri - Reposaari- ja Montenegro-kirjat

ovat siis ilmestyneet. Lätkin jo nimiänikin Yyteri-opuksen myyntikappaleiden

etulehdille. Sitten vein 18 kappaletta kirjakauppaan myytäväksi. Sirpa kehui

ulkoasua, siis kirjan, ei minun, kauniiksi. Toivottavasti kauppa lähtee

rullaamaan, sillä Yyteri - Reposaari on omakustanne. Montenegro-teoksen

markkinoinnista huolehtii kustantaja. On sitäkin tosin mulla pieni erä

myytävänä. Yyteri - Reposaarta voi ostaa kaupasta hintaan 27 €  ja multa 20

€. Montenegron hinnaksi olen ajatellut saman kakskymppisen. Nämä eivät löydy

vielä verkkokaupasta, mutta osoitteella: pikkutiira@elisanet.fi tai

puhelimitse 050 4628622 saa tilata.

Minulle nämä olivat jo 17. ja 18. kirjoittamani kirja, kuvaajille molempien

ensimmäinen. Kyse onkin ennen kaikkea kuvateoksista. Juha Haavisto

Montenegrossa ja Manu Toivonen mereisessä Porissa ovat tehneet laatutyötä.

Suuret kiitokset ja ilmainen lounas näille ystäville.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SEN SUVEN SULOISUUTTA

Suvivirren virittivät ne onnelliset, jotka olivat viitsineet herätä ennen

aamukuutta kuuntelemaan lintujen konserttia Teemuluodossa. Meri-Porin

seurakunta järjesti tämän lintukävelyn, sen taivaallinen päällikkö ihanan

sään. Alkusuven luonto antoi parastaan. Tuomi tuoksui, rentukka kukki,

satakieli lauloi: kaikki kuin jostain vanhasta Suomi-filmistä maisemaksi

leikattua. Tällaisen saa ihminen harvoin kokea todeksi. Näitä aamuja ei

Suomessa ole paljon.

Siinä satakielen, kultarinnan, peipon, rastaiden ja mustapääkertun

konserttia kuunnellessa sykähti Peränpitäjän rinta. Tuntui kerrankin todella

hyvältä. Sain muutaman ohikiitävän tuokion tuntea ehjää iloa. Kaikki kipu,

kaikki ahdistus, kaikki huolet ja ihmisen raihna väistyivät hetkeksi. Näin

puhdas ja häiriötön onni on suloisia suviaamujakin harvinaisempaa. Meille ei

ole suotu pysyvää onnen tilaa maan päällä. Arkea on annettu eniten, pahaa

oloa, vastoinkäymisiä ja harmeja paljon, iloa sangen säästeliäästi. Enpä

usko lukijankaan elämän mitään tauotonta juhlaa olevan. Et pääse nauttimaan

nauttimasta päästyäsi.

Suvivirren säkeistöjä neljännestä loppuun ei lauleta usein. Vasta niissä

tulee esiin ajatus ikikeväästä. Meidän jokaisen lähes ulkoa muistamissa

säkeistöissä kuvataan, miten kaunis  on maa, näissä vähemmän tunnetuissa

millainen on taivas. Kun aikamme täällä on päättynyt ja olemme astuneet yli

ison ojan, on meille luvassa suvi, jota ei enää oteta pois. Tuota

päättymätöntä onnen tilaa emme ole ansainneet itse. Sen on meille

lahjoittanut Jeesus Kristus.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi