Raapaisimme ihmiselon kiemuroita hieman pintaa syvemmältä tuolla sokeiden
keskustelupalstalla. Minä kirjoitin näin:
Sannan lanseeraama aihe, elämänmuutos, on Henrik IV:n
Pariisia koskevaa tokaisua lainatakseni ainakin yhden messun arvoinen.
Toivottavasti jopa useamman. Ottanette kantaa seuraavaan erittelyyni.
On kahdenlaista muutosta: itse valittua ja pakon sanelemaa. Sanna tarkoitti
lähinnä kivoja, kokeilemisen arvoisia tekoja ja ratkaisuja. Niistä
haaveilemme varsinkin aikoina, joina elämä tuntuu junnaavan raiteissa. Tylsä
arki tympäisee. Viikosta toiseen sitä samaa: nouse ylös, pese naama, keitä
kahvit, mene töihin (jos on), tule kotiin, lue kirjaa tai katsele telkkaria.
Työttömän, lapsettoman ja eläkeläisen arki voi koostua vielä vähemmistä
sisällöistä.
Jatkuessaan kauan tapahtumattomuus uhkaa syödä paitsi aloitekyvyn myös
hermot. Emme enää jaksa, viitsi emmekä uskalla repäistä inhaa olemustamme
irti rutiineista. Surkuttelemme vain, että tällaistako tämän pitää aina
olla. Vallitsee toiveiden ja voimien ristiriita.
Yhtä vähän kuin paistetut varpuset lentävät vapaaehtoisesti kissan suuhun
yhtä vähän meille tapahtuu asioita ilman omaa aloitetta. Milloin tapahtuu,
niillä tuppaa olemaan pikemmin ikävä kuin mukava muoto. Sairauksia,
tapaturmia, irtisanomisia töistä, hylätyksi tuloja - kaikkea sellaista
muutosta saamme ilmaiseksi, mitä emme toivoneet. Hyvin harvoin saamme
yllättyä iloisesti. Sitäkin joskus tapahtuu, mutta jos jäämme odottamaan
herra huuta tekemättä mitään hänen tulonsa jouduttamiseksi, saamme kyllä
odottaa maailman tappiin.
Jos tavallisuus puuduttaa etkä saa autetuksi asiaa, tarvitset rohkaisijan.
Usein idea jostain uudesta, ennen kokeilemattomasta tulee ulkopuoleltasi,
siltä rohkaisijalta. Kaveri ehdottaa avantouintia, laskuvarjohyppyä,
kierrosta viikinkimuseossa tai menolippua Timbuktuun. Muutosvastarinta, joka
muuten on sini- puna- ja kultarintaa yleisempi lintu maassamme, laulaa kyllä
vastalauseen. Se käskee sinun esittää tuhat syytä olla suostumatta mihinkään
uuteen.
Älä usko muutosvastarintaa. Elleivät ystäväsi ehdotukset aivan mahdottomia
ole, tulet kyllä katumaan, ellet edes kokeillut. Onhan myös kokeilla halua
kokeilla.
Sanna on oikeassa siinäkin, etteivät kaikki kaipaa muutoksia. Liikaan
muutokseenkin kyllästyy. Isot muutokset ja kokeilut voivat osoittautua liian
suuriksi. Emme ehkä kestäkään matkaa sinne Timbuktuun tai elämän ensimmäinen
kierros rulettipöydässä avaa tuhon tien. Peliriippuvuus on huono juttu.
Me monenlaista kokeilleet olemme yleensä täysin tyytyväisiä arkeemme. Ei
tarvitse enää syöksyä mihinkään uuteen, kun niin moneen uuteen on nuoresta
pitäen kaksin käsin tartuttu. Hyvään mieleen riittää, etteivät muutokset
kuitenkaan niitä pakon sanelemia ikäviä olisi.
No aion minäkin tänä vuonna yhden ennentekemättömän asian suorittaa. Aionpa
itse asiassa hyvinkin pian, heti lähetettyäni tämän tekstin
kulttuuri-alueelle. En näet aiemmin ole pyytänyt järjestelyapua kokoamilleni
aineistoille. Seuraavaa kirjaani varten sitä on kertynyt 1,5 miljoonan
merkin verran. Tekniset taitoni ovat niin rajalliset, että rohkaistun
soittamaan Porin yliopistokeskukseen pyytääkseni jotakuta historian
opiskelijaa auttamaan. Jos hän auttaa paljon, saa hän nimensä toiseksi
kirjoittajaksi teokseen ja tietysti osansa myyntivoitosta. Aiemmat kirjani
olen kirjoittanut käytännöllisesti katsoen yksin.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti