Kai Ekholmin ja Jussi Kosken kirjauutuuden nimi on Pysähtymiskirja; ei siis
pysäytyskirja, mutta tavoite pani minut otsikoimaan noin. Miehet panevat
meidät istahtamaan vähän pidemmäksikin toviksi tarkoituksena tuumailla
nykyistä elämänrytmiä pintaa syvemmältä.
Kirjoittajien sanavalinnat ovat purevia ja teesit jyrkkiä. He muun muassa
miettivät, tuhoaako internet ajattelun tässä nuoruutta palvovassa,
ikärasismin mädättämässä ajassa? Kun nopeus ja tehokkuus ovat korkeimmat
valtit, ei syventävälle tiedon käsittelylle jää tilaa, ei liioin asioiden
todelliselle ymmärtämiselle. Me ulkoistamme ajattelun koneen tehtäväksi sen
sijaan, että vaivautuisimme pohtimaan ilmiöitä monelta eri kantilta. Samalla
toki oikeat ihmiskontaktit vaihtuvat virtuaalikosketuksiin. Nuorille se
näyttää riittävän.
Vaikka Ekholm ja Koski ovat tunnetusti viisaita ihmisiä, edellinen
kansalliskirjaston johtajanakin toiminut ja nerokkaan dekkarin kirjoittanut,
en niele heidän väitteitään kokonaisina. Esimerkiksi kiteytys 'elinikäinen
oppiminen on muuttunut elinikäiseksi glikkailuksi' kuulostaa
yksinkertaistukselta. Omia kirjoja kirjoittaessani olen kas huomannut, että
glikkailukin vaatii ajattelua. Tiedonhaku sujuu huomattavasti paremmin, jos
tiedät mitä hakea kuin jos asia on sinulle älyllisellä tasolla hämärä.
Google- ja wikipedia -tiedot pitää sitä paitsi yhdistellä järkeviksi,
mielellään lukijan lukuhalut herättäviksi paketeiksi. Oppiminen on nykyään
palapeli, ei lähdöstä maaliin etenevä päättelyketju.
Olen viimeinen puolustamaan internet-yhteiskuntaa. Heikoin atk-valmiuksin
tulen kuulumaan tulevaisuuden luusereihin. Silti nautin siitä, että tietoa
on nykyään tuhat kertaa helpompi saada kuin mun nuorna ollessain. Erityiseti
meidän sokeiden tie tiedon lähteille on leventynyt. En usko, että
internet-vallankumouksesta seuraa mitään kohtalokasta henkiselle tilallemme.
Aina meissä tulee pysymään myös ihmisen ikävä toisen luo. Kone ei ole
ihminen.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti