Haljenneen ja Tyks:ssä kiinniommellun silmäni kipu hellitti paluumatkalla.
Istuin taksissa ja jaksoin jo miettiä reissun kustannuksia. Ensihoito ja
diagnoosi Satakunnan keskussairaalan päivystyksessä, matka ambulanssilla
Turkuun, hoito, lääkitys, hyvä ruoka ja leikkaus siellä, se paluukyyti
taksilla joulun aatonaattona - kalliiksi luulisi käyvän kaiken tuon.
- Se tekis sitten 14 € 25 senttiä, mutta näytäpäs sairausvakuutuskortti,
sanoi pirssi kotipolkuni päässä. Mittarissa kuuluu lukeneen 169 €. Vaasaan
jatkaneen 8-vuotiaan aivokasvainpojan matka ei käyne paljon tyyriimmäksi.
Potilaan maksettavaksi koituu koko keikasta summa, jonka pulitan aivan
mielelläni. Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa olisin saanut kaivaa
kupeesta sen seitsemän sortin luottokorttia, vakuutustodistusta ja
etuseteliä. Minua rikkaammallakaan ei ole yksinkertaisesti varaa sairastua
kovan rahan yhteiskunnissa. Köyhä kuolee hoitovajeeseen.
Suomalaista perusturvaa moititaan. Sen katsovat varsinkin oikeistopiirit
käyvän liian kalliiksi yhteiskunnalle. Kokoomusnuoret ja puolueen
yrittäjäsiipi puhuvat jo avoimesti tarpeesta purkaa "holhousyhteiskunta."
Tässä he seuraavat niitä aatetovereitaan, jotka harasivat vastaan
perusturvaa luotaessa. Miina Sillanpäiden, Martta Salmela-Järvisten, Pekka
Kuusien, Ilkka ja Vappu Taipaleiden, Antti Veikko Perheentupien ja muiden
uranuurtajien täytyi raivata tieltä monta vastusta. Hiljainen kiitollisuus
näitä rakentajia kohtaan hiipi mieleen siinä sairausvakuutuskorttia
lompakosta etsiessä. Sain vielä pitää molemmat silmäni, sokeat tosin mutta
omat.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti