HANHENMARSSIA

Eletään sitä kaksi kertaa vuodessa toistuvaa aikaa, jona peltomme täyttyvät

linnuista. Kiurut ja töyhtöhyypät saavat väliaikaiseksi seurakseen

hanhilintuja, sellainenhan joutsenkin oikeastaan on. Koskaan ei pelloilla

ole yhtä paljon luonnonääntä kuin varhaiskeväällä ja syksyllä. Kun kuovit,

viklot ja traktorit tulevat, ovat hanhet hajaantuneet. Joutsenet ovat

menneet joille, järville ja merenlahtiin joikaamaan.

Vaan yllätyksellisiä ovat hanhien lennot. Samalla halmeella, jolla eilen

kaakatti satoja yksilöitä, ei tänään näy ketään. Huomenna sinne voi tulla

saman verran siipiniekkoja kuin oli eilen, joko samaa tai eri lajia. En enää

ikinä mene lupaamaan varmoja elämyksiä retkeilijälle paikassa x tai y, niin

epäloogisia arvoituksia esim. juuri hanhien liikkeet ovat. Joutsenet pysyvät

paremmin sijoillaan, mutta myös ne vaihtavat laidunta melko

yllätyksellisesti. Tietysti, jos yksi laidun on kaluttu tyhjiin, täytyy

jatkaa tankkausta toisella. Mutta mikä se toinen on, sanopas se.

Veikkaan, että useimmille suomalaisille hanhet ovat pelkkiä hanhia.

Lintuharrastajat tietävät, että heimoon kuuluu monta keskenään aika

erityyppistäkin lajia. Metsä- ja merihanhi eivät muistuta valkoposkihanhea,

kanadanhanhea luullaan joskus mustaksi joutseneksi. Kovimmat orninaamat

erottavat metsähanhista jopa alalajeja. Iloinen olen, että Pirjo-vaimoni on

oppinut tunnistamaan lajit. Itselleni, vaikka suuren ääntentuntijan

maineessa olen, tuottavat hanhiäänet erityisiä vaikeuksia. Älkää kertoko

kenellekään, etten ainakaan näin talviterässä pysty erottamaan metsä- ja

merihanhea äänestä. Pääasiassa siksi me menemme hanhenmarssia Pirjon kanssa

peräkanaa. Väitän, että näkijän ja kuulijan yhteistyö on poikaa. Niin ja

olemmehan me sellaisiakin Hannu hanhia olleet, että Hannun, nimittäin

Kivivuoren Hannun kanssa määritettiin Suomelle se siperiankurppa.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi