Nimittäin äänikirjaksi meille lukurajoitteisille. Ystäväni, eläkerovasti Ari
Suutarla ylisti tunnetun radioäänen lukutapaa, mutta piti metropoliitan
jännitysromaania enintään keskinkertaisena. Kun olen koko lailla
päinvastaista mieltä kuin Ari, marssitan esiin pari näkemystäni kirjasta ja
sen lukijasta. Teoksen nimi on muuten Murha näyttämöllä.
Ei Panteleimonin dekkari paras kuuntelemani rikosromaani ole, mutta pidin
sen ilmapiiristä. 50-luvun itäsuomalaiseen maalaismaisemaan sijoittuvana,
henkilögallerialtaan seesteisenä ja kuvaustavaltaan viipyilevänä kirja, niin
murhamysteeri kuin oli, rauhoitti. Siinä oli myös paljon tuttua kuuntelijan
kulttuuriharrastusten piiristä. Kotoisan nostalginen romaani, sanoisin.
En ystäväni vanhan rovastin tavoin kaipaa dekkarista huikeita käänteitä,
erikoisia juonia enkä varsinkaan verta kentälle. Jännitys pysyy siedettävän
rajoissa, jos tarinan ympäristö miellyttää ja ainakin osa henkilöistä on
kivoja.
Nämä ovat toki aivan minäkohtaisia tuntemuksia. En vaadi niille
kirjallisuustieteellistä, enpä edes yleisesti hyväksyttyä pätevyyttä. Tuo on
vain se, mistä itse nautin lukiessani. Ja kun kirjoittaja vielä on
taustaltaan sekä ammatiltaan kaikkea muuta kuin tavanomainen tekijämies,
antaa tietoisuus siitä lisämausteen nautintoon. Ajatella, että ortodoksinen
piispa kirjoittaa dekkareita.
Päivi Istalaan on suhteeni neutraali. Pidin hänen avoimen rehellisestä,
rohkeita vetoja vilisseestä elämäkertakirjastaan. Lukutapansa ei mitenkään
häiritse jos ei toisaalta jää mieleen noin huimana elämyksenä ja ylistyksen
esineenä kuin, joksi sen Ari-herra kokee. Minulle Istalan tähänastiset
lukemiset menevät sarjaan ihan ok. Olen ilmeikkään, jopa näyttelevän
lukutavan kannattaja, joskin edellytän, että lukija sitten eläytyy hyvin.
Kaukovalta Ylännettä ja Heikki Packalenia ei tässä lajissa ole kukaan
elossaolevista vielä ylittänyt. Minun kirjoistani on parhaiten äänikirjaksi
luettu lintukirja Yön pienet laulajat. Tuomo Holopainen lukee sen niin
tunnelmallisesti, että liu'uin oman tekstini ilmapiiriin. Näin käy ylen
harvoin.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti