Kohdakkoin tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Hannu Salaman romaani
"Juhannustanssit" vei kirjailijan oikeuteen syytettynä jumalanpilkasta.
Mediakohu oli melkoinen ja Salamalle sovitettiin jonkinlaista
vääryyttäkärsineen marttyyrin kruunua. Lopulta presidentti Urho Kekkonen
kumosi oikeusasteiden rapsauttamat, lievät tuomiot. Kirjan myynti nousi
pilviin, vaikkei se teoksena ihan sellaista suosiota olisi ansainnut.
Oikeusjuttua Hannu Salamaa ja kustannusyhtiö Otavaa vastaan ei nostanut
kirkko, vaan se nostettiin viime kädessä eduskuntalähtöisesti. Yleensä
lempeä ja avarakatseinen arkkipiispa Martti Simojoki toki paheksui
puheessaan kirjan rehevimpiä kohtia edellyttämättä sentään käräjäkäsittelyä.
Sama Simojoki muuten lähetti aikanaan Armi Kuuselalle onnittelukirjeen, kun
tämä oli valittu Miss Universumiksi.
Ymmärrän piispallista kritiikkiä, syytteen nostoa en ymmärrä enkä hyväksy.
Pidän rikoksina vain tekoja, jotka vahingoittavat jotakuta. Ketä Otava ja
Salama vahingoittivat? Jumala ei ole meidän pilkkaamistemme tavoitettavissa.
Ei Hänen kunniaansa tarvitse puolustaa lakituvissa. Tuomiot Hän jakelee
aikojen lopussa ihan itse. Jotkin tuomiot ovat silloin langettavia, monet
vapauttavia.
Jos taas ajatellaan meidän kristittyjen tunteita, tuskin juhannustanssit
olisivat niitäkään loukanneet, ellei teoksesta olisi nostettu noin kovaa
meteliä. Harva kristitty jos kukaan olisi tullut lukeneeksikaan kirjaa ilman
valtavaa mediajulkisuutta. Sen takiahan jotkut kristitytkin lukivat
juhannustanssit. Uteliaisuus pani tekemään niin. Enimmäkseen uskovien lukema
kirjallisuus on toisenlaista.
Itse olin "Salamasodan" riehuessa kymmenvuotias. Aikuisena olen lukenut
kirjan ja kuullut kaksi siitä tehtyä kesäteatterinäytelmää. Kirja on
mielestäni näppärä kuvaus tavasta, jolla varmaan miljoona suomalaista jussia
viettää. Näytelmät osoittautuivat sekaviksi ja huonosti näytellyiksi, vaikka
toisesta vastasi Porin kuulu rakastajat-teatteri.
Syytteen aiheuttanut muurarin tilitys on kielellisesti värikäs,
inhimillisesti uskottava ja kirjallisesti täysipainoinen teksti. Ainakaan
minun puseroni sisällä asuvaa kristittyä vuodatus ei loukannut. Sääliksi
vain kävi kyseinen muurari. Ei hänen ollut hyvä olla. Liekö sitten Salaman
itsensä. Ehkei vielä silloin mutta näin vanhemmiten - toivottavasti.
en
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti