lauantai 7. kesäkuuta 2014

SUVI LEHDOKKI, TARU ORVOKKI



Minulla on tapana viettää Suvin nimipäivää, vaikkei aivan lähimmässä
ystäväpiirissäni ole ketään tuon kauniin nimen haltijaa. Jos olis valtaa
niin kuin on mieli, niin olisi kyllä. Suvi Lehdokki syntyi vain sen
hartaasti omasta lapsesta haaveilleen nuorenmiehen sielussa, jonka ei
koskaan isäksi tulla sallittu. Suvi olisi ollut vaalea pikku prinsessa, Taru
tytär tummainen.

Entäs pojat? Terhakka Tomi Petteri ja tunnekimppu Tuomas Markus; myös he
elivät kauan povitaskuni alla saamatta hahmoa pieninä poikina tässä
maailmassa. Kesäkuun seitsemäntenä vedän henkeni lipun puolitankoon -
lapsettomuuden lipun.

Kuulostiko perheidylliltä? Sellaisetkin saavat sijan lähinnä unelmissa.
Harvoinpa oikea elämä soljuu sonetin sulo sävelin. Rikkumaton, romanttinen
rauha ei ole lapsiperheen arkea. Vauvasta aikuisiksi jälkikasvu merkitsee
vanhemmilleen vaivaa ja vastuuta. Olisiko meistä kahdesta ollut kiljuvan
koliikkivauvan kestäjiksi, uhmaikäisen ymmärtäjiksi, koulukiusatun kersan
kesyttäjiksi?

Nykyisellä mukavuudenhalun tasolla ainakin minä olisin polttanut proppuni
liian usein. Sitä kehuu helposti itseään lapsirakkaaksi, kun toisten
tenavista kokee tavallisimmin sunnuntaipuolen. Kakkavaipat vaihtaa ja
yöitkut kuuntelee joku toinen.

Joku toinen onnistui kuulteni rauhoittamaan senkin noin kuusivuotiaan pojan,
joka karjuttuaan kurkkunsa käheäksi heittäytyi maahan karkkikaupassa ja
hakkasi päätä lattiaan viedäkseen tahtonsa perille. Tai mitä, jos olisin
ollut oman oikean isäni tavoin mies, jolle nuorempi poika toivotti pahaa
joulua hänen poistuessaan käyttämästä tapaamisoikeutta? Vieläkö silloin
rakastaisin lastani?

Kysymys on tietysti teoreettinen, emmehän niitä lapsia sitten saaneet, emme
kilttejä emmekä tuhmia. Tähän päätökseen täytyy tyytyä. Mutta miksi sylini
tuntuu näin tyhjältä. Ei siihen kiipeä Suvi, ei Taru, ei Timo eikä Tuomas.
Minä tapaan heidät ensi yönä, kun lähden jälleen kesäyössä käymään. He
juoksevat luokseni viitakerttusen lauluna ja lempikukkani lehdokin tuoksuna.
Niin lapset, haudatkaa isi kerran tähän maisemaan. Siinä suven salaisuus.





Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti