Palkkojen jäädytys, pääomaveron kevennys, sosiaali- ja erityisesti
työttömyysturvan leikkaukset sekä rajoitukset lakko-oikeuteen: kas siinä
keinot, joilla elinkeinoelämä poistaisi työttömyyden. Tulisi paljon
halvemmaksi työllistää. Useampi käsipari tekee enemmän työtä yrityksen
hyväksi kuin harvempi, joten tulos kasvaa. Kun kustannukset ovat samat tai
jopa alemmat kuin vähällä työvoimalla, jää viivan alle isompi euromäärä.
Tämä voidaan jakaa osinkoina omistajille, joiden ajatellaan investoivan
voittonsa lisätuotantoon. Käytännössä voitot käytetään usein johonkin aivan
muuhun. Sijoituskeinottelu ja valtavien omaisuuksien mahdollistama
luksus-elämä ovat monen kapitalistin arkipäivää. Björn Wahlroos perusteli
Nordean irtisanomisia omalla ja lastensa kalliilla tottumuksilla.
Pankkivirkailijoiden mielestä yli sadan ihmisen jääminen vaille työtä on
liian suuri hinta upporikkaan perheen talouden lujittamisesta.
Hallitusneuvotteluissa on pitkälti kysymys näistä asioista. Kokoomus yhtyy
pitkälti elinkeinoelämän näkemyksiin. Varsinkin puolueen yrittäjäsiipi
ryöstökapitalisti Eero Lehden johdolla unelmoi olemattoman työttömyysturvan
yhteiskunnasta. Tätä ei Aleksander Stubb vain saa sanoa ääneen. Päämäärään
täytyy pyrkiä ovelammin sanakääntein. Vastassa on nimittäin omalla työllään
eikä toisia riistämällä elävien puolustaja nimeltä SDP. Yhdessä
ammattiyhdistysliikkeen ja muun vasemmiston kanssa puolue koettaa hillitä
porvarin himoja. Onkin pantava kova kovaa vastaan, ettei elinkeinoelämä =
kokoomus pääse sanelemaan hallitusohjelman sisältöä. Se näet merkitsisi
ankeita aikoja sekä työttömille että työssäkäyville, meille pikku
yrittäjillekin.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti