SUOMEN PYHÄ SOTA

Lupaanpa lukea Jyväskylän yliopiston parhaaksi väitöskirjaksi vuodelta 2012

valitun, sota-aikamme papiston puheita kartoittaneen tutkimuksen. Sen

tehtyäni kommentoin lisää,

mutta jo nyt kerron, että papiston sodanaikaisia puheita ja asenteita on

tutkittu ennenkin. Tässä toimessa on ahkeroinut ennen Jouni Tilliä eniten

emeritus-professori

Eino Murtorinne. Hän oli opettajani teologisessa tiedekunnassa

kirkkohistoria kun pääaineeni oli.

Jumalan silmäteräksi koki huomattava osa papistostamme pienoisen Suomen sekä

sodan aikana että sitä ennen. Vanha vainooja, kavala kauhea, se julma

hirmuinen ja kiivas kiukkuinen oli tietysti Neuvostoliitto. Tästä

näkemyksestä seurasi loogisesti aseidemme siunaaminen. Ei kyseenalaistettu

sodan oikeutusta vaan katsottiin Herran Seebaotin taistelevan puolellamme.

Ja vaikka Hitlerin Saksa oli lähtökohtaisesti kristinuskon vastainen valtio,

osoittaa Murtorinne kirkolla olleen yhteyksiä kolmanteen valtakuntaan. Hänen

kirjansa "Risti hakaristin varjossa" käsittelee noita yhteyksiä ja se oli

meillä kurssikirjana. Yhteyksistä Saksan natsismia vastustaneeseen

tunnustuskirkkoon on vuorostaan kirjoittanut esim. kirjailija Paavo Rintala.

Saksan kristitythän eivät olleet kansallissosialisteja. He pitivät Hitleriä

pahan ruumiillistumana, mitä hän varmaan monen, mm. Hannes-papin mielestä

olikin.

Papiston neuvostovastaisuutta ruokki paitsi hurraa-isänmaallisuus myös se

seikka, että itänaapuri oli virallisesti ateistinen valtio. Oli helppo

ennustaa, mitä tapahtuisi, jos entinen pappisoppilas Josef Stalin pääsisi

isännäksi Suomeen. Ei siinä ainakaankristillisille arvoille kunniankukko

laulaisi. Todennäköisesti Suomen uskovat olisivat joutuneet samantapaisten

vainojen kohteiksikuin sekä Venäjän ortodoksit että varsinkin protestantit.

Pieni vähemmistö papeista kieltäytyi siunaamasta aseita. Sotien jälkeen on

meidän rauhaa rakastavien ja sotaa vastustavien pappien luku kasvanut ja

esim. suhteet työväenliikkeeseen ovat lämmenneet. On huomattu, kuinka

lähellä kristillinen lähimmäisrakkauden ajatus on perinteisen

työväenliikkeen ohjelmaa. Toveria ei jätetä ja "rakasta lähimmäistäsi niin

kuin itseäsi" ovat aivan sama asia. Kanssaihmistä, olipa hän venäläinen,

jenkki, somali tai suomalainen, on mahdotonta rakastaa kiväärinpiipun takaa.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi