perjantai 5. syyskuuta 2014

SUOMEN PYHÄ SOTA



Lupaanpa lukea Jyväskylän yliopiston parhaaksi väitöskirjaksi vuodelta 2012
valitun, sota-aikamme papiston puheita kartoittaneen tutkimuksen. Sen
tehtyäni kommentoin lisää,
mutta jo nyt kerron, että papiston sodanaikaisia puheita ja asenteita on
tutkittu ennenkin. Tässä toimessa on ahkeroinut ennen Jouni Tilliä eniten
emeritus-professori
Eino Murtorinne. Hän oli opettajani teologisessa tiedekunnassa
kirkkohistoria kun pääaineeni oli.

Jumalan silmäteräksi koki huomattava osa papistostamme pienoisen Suomen sekä
sodan aikana että sitä ennen. Vanha vainooja, kavala kauhea, se julma
hirmuinen ja kiivas kiukkuinen oli tietysti Neuvostoliitto. Tästä
näkemyksestä seurasi loogisesti aseidemme siunaaminen. Ei kyseenalaistettu
sodan oikeutusta vaan katsottiin Herran Seebaotin taistelevan puolellamme.
Ja vaikka Hitlerin Saksa oli lähtökohtaisesti kristinuskon vastainen valtio,
osoittaa Murtorinne kirkolla olleen yhteyksiä kolmanteen valtakuntaan. Hänen
kirjansa "Risti hakaristin varjossa" käsittelee noita yhteyksiä ja se oli
meillä kurssikirjana. Yhteyksistä Saksan natsismia vastustaneeseen
tunnustuskirkkoon on vuorostaan kirjoittanut esim. kirjailija Paavo Rintala.
Saksan kristitythän eivät olleet kansallissosialisteja. He pitivät Hitleriä
pahan ruumiillistumana, mitä hän varmaan monen, mm. Hannes-papin mielestä
olikin.

Papiston neuvostovastaisuutta ruokki paitsi hurraa-isänmaallisuus myös se
seikka, että itänaapuri oli virallisesti ateistinen valtio. Oli helppo
ennustaa, mitä tapahtuisi, jos entinen pappisoppilas Josef Stalin pääsisi
isännäksi Suomeen. Ei siinä ainakaankristillisille arvoille kunniankukko
laulaisi. Todennäköisesti Suomen uskovat olisivat joutuneet samantapaisten
vainojen kohteiksikuin sekä Venäjän ortodoksit että varsinkin protestantit.

Pieni vähemmistö papeista kieltäytyi siunaamasta aseita. Sotien jälkeen on
meidän rauhaa rakastavien ja sotaa vastustavien pappien luku kasvanut ja
esim. suhteet työväenliikkeeseen ovat lämmenneet. On huomattu, kuinka
lähellä kristillinen lähimmäisrakkauden ajatus on perinteisen
työväenliikkeen ohjelmaa. Toveria ei jätetä ja "rakasta lähimmäistäsi niin
kuin itseäsi" ovat aivan sama asia. Kanssaihmistä, olipa hän venäläinen,
jenkki, somali tai suomalainen, on mahdotonta rakastaa kiväärinpiipun takaa.


Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti