Erään Andersenin sadun referaatti
Aloin kerätä aineistoa seuraavaan kirjaani. Aihe on satakieli. Tässä teille
referaatti Hans Christian Andersenin kauniista, ajatuksia herättävästä
sadusta. Luettehan vapauden manifestin:
H. C. Andersen: Kootut sadut ja tarinat. Suomentanut Maila TalvioWSOY,
Porvoo III painos 1956.
Satu alkaa:
Kiinan keisarin linna oli posliinia ja sen puutarhassa hopeatiu'ut soivat.
Satakieli asui linnan metsässä ja lauloi niin kauniisti, että kalastajat
pysähtyivät kuuntelemaan.
Keisari sanoi, ettei tunne satakieltä, jota kaikki pitivät koko
palatsialueen parhaana. Kysyi kavaljeerilta, miksei lintua ollut esitelty
hänelle ja tahtoi kuulla sitä illalla. Kavaljeeri etsi tuloksettomasti
satakieltä, mutta koska hoviväkikään ei sitä tuntenut, väitti koko lintua
saduksi.
Pieni tyttö keittiössä sanoi tuntevansa satakielen hyvin. Kavaljeeri lupasi
antaa tytölle paikan keittiössä, jos tämä tuo satakielen keisarille. Mentiin
metsään tytön johdolla. Hoviväki luuli lehmiä ja sammakoita satakieleksi,
mutta kun se alkoi laulaa, osoittautui se pieneksi, harmaaksi, värinsä
menettäneeksi linnuksi. Lasikellona helisevä laulu miellytti hakijoita. He
pyysivät satakielen linnaan laulamaan ja tämä suostui, lauloikin juhla-asuun
puetussa linnassa niin kauniisti, että keisari kyynelehti.Vaikka satakieli
oli tyytyväinen keisarin kyyneliin, sai hän palkinnoksi vielä loisteliaan
olon linnassa. Silkkinauhat jalkoihin ja 12 palvelijaa.
Sitten keisari sai käärössä keinotekoisen satakielen, johon oli kiinnitetty
timantteja, rubiineja ja safiireja. Se osasi laulaa yhden oikean satakielen
lauluista ja keinuttaa pyrstöä. Keinolinnun tuoja sai korkean arvonimen.
Keisari vaati, että keinolinnun ja oikean piti laulaa yhdessä. Tämä ei
ottanut onnistuakseen, eri tahtia kun lauloivat. Nyt keinolinnun piti laulaa
yksin. Se lauloi kauniisti ja näytti paljon koreammalta kuin oikea
satakieli.
Tällä välin oli oikea satakieli lentänyt ulos ikkunasta vihreään
vapauteensa. Sitä pidettiin kiittämättömänä, mutta keinolintua ylistettiin.
Sanoipa pelimestari, että tästä aina tietää, mikä se on ja miten se laulaa.
Köyhä kalastaja oli kuitenkin toista mieltä. Jotain mekaanisesta laitteesta
hänen mielestään puuttui.
Oikea satakieli oli karkotettu maasta. Keinolintu istui silkkityynyllä
keisarin vuoteen vieressä. Se sai valtavan suosion myös kansan keskuudessa,
kunnes eräänä yönä kuului vain svup. Lintu oli mennyt rikki ja sen koneisto
pyöri tyhjää.
Kelloseppä sai linnun kuta kuinkin kuntoon, mutta sitä piti kohdella
hellävaraisesti, sillä koneisto oli kovin kulunut. Vain kerran vuodessa sen
uskallettiin antaa laulaa.
Viiden vuoden kuluttua keisari sairastui vakavasti ja uusi keisari oli jo
valittu. Kuolema istui keisarin rinnan päällä pitäen päässään hänen
kultakruunuaan. Tuskissaan keisari pyysi keinolintua laulamaan, muttei se
pystynyt, koska kukaan ei vetänyt sitä käyntiin. Mutta silloin helähti aivan
lähellä ikkunaa mitä kaunein laulu. Oikea satakieli oli kuullut keisarin
hädästä ja oli tullut laulamaan lohtua tälle. Mitä kauemmin lintu lauloi,
sitä vahvemmin alkoi veri virrata keisarin ruumiissa ja itse kuolemakin
sanoi: jatka pieni satakieli, jatka. Keisari sanoi kuoleman väistyttyä: Sinä
taivainen pieni lintu, minä kyllä tunnen sinut. Minä karkotin sinut maasta
ja valtakunnasta ja sinä lauloit pahat näyt vuoteeni luota. Kuinka minä
palkitsen sinut? -Sinä olet palkinnut minut, sanoi satakieli. Kyynelet
nousivat silmiisi, kun ensi kerran lauloin sinulle. Se on laulajan paras
palkinto.
Satakieli lauloi keisarin terveeseen uneen, josta herättyään hän pyysi
satakieltä olemaan aina luonaan. Keinolinnun hän uhkasi lyödä tuhannen
päreiksi, mutta satakieli sanoi: älä tee sitä. Keinolintu oli tehnyt, mihin
se pystyy. Itse satakieli ei sanonut voivansa elää linnassa, mutta lupasi
tulla laulamaan aina kun tahtoi. Kalastajalle ja talonpojalle satakieli
halusi laulaa myös. Hän rakasti enemmän keisarin sydäntä kuin tämän kruunua.
Kun palvelijat tulivat tapaamaan kuolleeksi luulemaansa keisaria, sanoi hän
heille: hyvää huomenta.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti