- Kaikki on teille sallittua, mutta kaikki ei ole hyödyllistä, sanoo
Paavali
Korintin kristityille. Tämä lähtökohtana saamme miettiä, mikä sitä
hyödyllistä on ja mikä ei. On varmaan myös tekoja, puheita ja suunnitelmia,
jotka ovat paitsi hyödyttömiä myös peräti vahingollisia. Olemme
keskustelleet aiheesta lähinnä musiikin osalta. Näkökulmaa on syytä
laajentaa kaikkeen ihmisten elämään. Silloin kysymme, kuinka kristityn tulee
elää, että hän Jumalan mieleistä elämää viettäisi.
Vedänpä heti ison jakolinjan. Kristinuskossa suhde lähimmäiseen on
keskeinen, koska Vapahtaja puhui siitä hyvin paljon ja painokkaasti.
Viimeisen tuomion kuvauksessa lähimmäisyys on ainoa pelastuksen peruste,
joskin Jeesuksen oma teko, ristinkuolema, on Jumalan lahja syntiselle.
Pelastummeko vai joudummeko kadotukseen riippuu suhteestamme tähän tekoon.
Ristinkuolema ja ylösnousemus ovat taivastoivomme kulmakivet.
Vaikka teot on puolestamme tehty, ei ole yhdentekevää, miten elämme. Uskosta
Kristukseen seuraa halu noudattaa Hänen ohjeitaan, neuvojaan ja käskyjään.
Niissä lähimmäisen rakkaus on ehdoton asia numero yksi. Kaikki mikä
vahingoittaa lähimmäistä, olkoon se alistamista, riistoa, sortoa, ilkeilyä,
hengellistä kovuutta, vihapuhetta, varkautta, pahoinpitelyä, veritekoja tms,
on syntiä. Uskosta nousee halju karttaa kaikkea sellaista. Niin tekee myös
moni ns. maailmanlapsi, mutta me haluamme rakastqaa lähimmäistä Jeesuksen
tähden. Kaiken, minkä olemme tehneet yhdelle vähimmistä veljistämme, sen me
olemme tehneet Hänelle. Jokaisessa lähimmäisessä näemme Jeesuksen. Ei riipu
sen lähimmäisen uskovaisuudesta, pitääkö meidän rakastaa häntä vai ei.
Ateistikin on lähimmäinen.
Maailmassa on uskontoja ja aatteita, jotka selkeästi vahingoittavat ihmistä.
Kansalliskiihko, eriarvoistavat talousteoriat, sortovallan mahdollistavat
poliittiset aatteet ja myös uskonnollinen pakkosyöttö ovat sellaisia. Jeesus
ei tahdo meidän kannattavan noita aatteita ja hengellistäkin väkivaltaa hän
vihaa.
Elämäntapa- ja mieltymyspuolelle sovellettuna ylläoleva tarkoittaa, että
rakkaudeton on syntiä, rakkaudellinen hyväksyttävää. Ei musiikin,
kirjallisuuden tai keskustelun aiheiden tarvitse suoraa hengellistä
julistusta olla ollakseen Jumalan mieleen. Paljon kirjoitetaan kirjoja,
sävelletään musiikkia ja ohjataan filmejä, joiden tarkoitus on hyvä eikä
sisältö riitele kristinuskon etiikan kanssa. Jumalaa pilkkaavat ja
sisällöltään rumat teokset kristitty hylkää luonnostaan, sillä hän ei haista
niissä Galilean kukkulain tuoksua vaan synnin ja pahuuden löyhkän.
Entäs alkoholi, tupakka, kahvi, meikkaaminen, masturbointi, korttipeli, muut
maalliset harrastukset? Näiden kimpussa moni kipuilee. Näihin pätee sama
sääntö kuin kulttuurivalintoihin: jos voit rakastaa lähimmäistä viinilasi
edessäsi, Marlboro huulessa tai vaikkapa shakkinappula kädessäsi, niin siitä
vaan. Jos toimintasi aiheuttaa murhetta tai tuskaa toisille, pidäty siitä.
Alkoholi usein aiheuttaa, samoin peliriippuvuus. Mitä vahinkoa esim.
itsetyydytyksestä tai meikkaamisesta olisi, en sen sijaan äkkiä keksi sanoa.
Ei kai yleensä mitään.
Arkkipiispa Martti Simojoki innostui kerran pelaamaan lentopalloa jossain
seurakuntakeskuksessa. Pelin tiimellyksessä hän kuuluu hihkaisseen: Jos ne
papit tietäis, kuinka kivaa tämä on, kyllä ne sen syntinä kieltäisivät. :)
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti