Luku- ja kirjoitustaitoa pidetään yleisesti sivistyksen mittareina. Taidosta
en tiedä, mutta jos lukemisen ja kirjoittamisen määrällä punnitaan,
osoittautuu Tiiratorpan isäntä painavaksi henkilöksi. Sellainen hän on myös
punnittaessa puhuvalla vaa'alla. Miehensä sivistyneisyydestä on vaimo Pirjo
sitä mieltä, että se on erittäin piilevä ominaisuus.
Luettu ja kirjoitettu kuitenkin on. Eipä yllä tämä herra Eero Vartion yli
200 kirjan vuosivauhtiin, mutta kyllä niitä varmaan alun toista sataa
Victor-merkkisessä Daisy-soittimessa pyöri. Pakkasi vain käymään niin
häpeällisesti, että kuuntelija nukahti kesken kerronnan. Erityisesti näin
pääsi tapahtumaan tylsien teosten äärellä. Kaikkein puuduttavimmaksi
osoittautui erään Hannes Tiiran kirjoittama ja Markku Virtasen lukema teos:
Oravannahoista hansakauppaan. Älkää lainatko. Ostakaa, sillä teos on
huomattavasti nautittavampaa katseltavaa kuin kuunneltavaa. Kuvat kas
kuuluvat olevan hyviä. Ilmankos opus on mennyt melko mukavasti kaupaksi.
Ulvilan hansamarkkinoilla se möi niin, että tekijä poistui kojusta kassi
täynnä se... korjaan selityksiä.
Kirjan ilmestynnästä kului kaksi viikkoa, kunnes rikoin lupaukseni. Tämän
piti olla jo viimeinen, mutta mites kouristuksenomaisesti pakkomielteiseen
addiktioonsa koukuttunut kynämies kahleistaan vapautuisi. Täytyi alkaa
tanssittaa sormia näppäimillä satakielen tahtiin. Kevään 2015 korvalla
ilmestyvä teos tottelee nimeä Satakieli - lehdon ja lemmen laulaja. Sen
tekoa on haitannut omituinen ongelma: wordpadilla kirjoitetusta tekstistä
puolet häipyy toisinaan kuulumattomiin. Synte sanoo vain tyhjä, tyhjä,
tyhjä, vaikka teksti ei, Luojan kiitos, ole hävinnyt minnekään. Tietäiskö
atk-väki, mistä moinen johtuu.
Joo, on toki tehty muutakin kuin kirjallisia töitä. Alkuvuodesta pidettiin
kasassa haljennutta silmää ja hankittiin kuoriproteesi. Maaliskuussa
matkustettiin Allegro-Junalla Pietariin ja kolmella erilaisella kulkupelillä
Schleswig-Holsteiniin. Pietari sykäytti suoniin slaavilaisen verenkierron.
Jotain syvästi tuttua, kotoisaa ja kuitenkin kovin kiehtovaa tuossa
maailmankaupungissa on. Aistimme Aleksanterin luostarissa pyhyyden
läsnäolon. Jusupovin palatsi vaikutti paitsi tolkuttomalla upeudellaan myös
olemalla paikka, jossa Felix Jusupovin johtamat salaliittolaiset alkoivat
murhata Grigori Rasputinia. Onneksi ei Valentin Rasputinia, sillä tämä on
mielinovellistini. Dostojevskin romaanin mukaan nimetyssä Idiot-ravintolassa
kulautin kurkusta vaimon kv. naistenpäivän kunniaksi saaman
ilmaissamppanjan.
Schleswigissä hukkasin kaksi hattua. Toinen lensi tuulessa Kielin kanavaan,
toinen unohtui johonkin. Jälkimmäinen menetys teki kipeämpää. Olin ostanut
päähineen tuntia aiemmin ja se oli ikuisen suosikkijoukkueeni Hamburger
Sportvereinin lätsä. Nähtävyyksistä merkittävimmät olivat Gottorpin linna ja
viikinkien kaupunki Haithabo eli Hedeby. Sieltä käsin he purjehtivat
nopeilla aluksillaan ryöstämään Euroopan rannikoita. Sain merkittävää
aineistoa Oravannahka-kirjaan.
Lintuvuosi ei ollut erityinen. Viitakerttusten paljous tosin ilahdutti.
Monipuolinen laulaja sulostutti suuresti suviöitäni, joista osan vietin
syntymäpitäjässäni Jämsässä. Perin isältäni jalasmökin ja vähän metsää.
Metsä on pantu vapaaehtoiseen luonnonsuojeluun niin, että älkää tulko
hakkaamaan puita pinoiksi. Taatto oli samanlainen sanavempula kuin poikansa,
joten hän nimesi metsäpalstan Olassaloksi. Sanaseppokurssini käyneet
huomaavat jujun. Tuo kurssi työllisti Tiiratorppalaista syyspuolella.
Kun lopuksi hilpeästi mainitaan, että:
huhtikuussa kuoli
Vesa veli puoli
Sitten serkku Markku
hälle tuotiin arkku
siunasin ma kummankin
miehen vaaleen tummankin
Haudan lepoon auvoisaan
tulevat pääasiat todetuiksi. Olen siis pyrkinyt korkeisiin päämääriin mutta
yltänyt korkeisiin sivumääriin. Että semmonen vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti