Pyydettiin muistelemaan jotain mieleen painunutta konserttia tai
teatteriesitystä. Muistelin molempia. Siis näin:
Pirjo näki Wienin Pyhän Tapanin kirkon ovessa ilmoituksen, että klo 10
alkavassa jumalanpalveluksessa esiintyy Wiener Sängerknaben. - Tuonne,
sanoin minä ja aloin raahata vaimoani kohti kirkon sakastia. Kello kipitti
yli yhdeksää. Sakastin ovesta tuntui valuvan sisään ihmisvirta, joten
ilmeisesti siellä myytiin lippuja maailmankuulun poikakuoron tähdittämään
tilaisuuteen. Näin olikin. Jonon hänniltä ehti lippupisteeseen vartissa. -
Nur Eine Karte haben wir jetzt, sanoi vanha mies paksulla Ala-Itävallan
aksentilla.
Siis yksi lippu jäljellä; mitä tehdään? Oli pikapalaverin aika. Sen
käytyämme ostimme tuon viimeisen lipun. Silloin vielä 56-kiloinen Pirjohan
voisi istua sylissäni konsertin ajan. Ei se varmaan paljon päälle tuntia
kestäisi.
Jumalanpalvelus kesti kaksi tuntia ja risat. Sängerknaben lauloi muutaman
laulun ja johti virrenveisuuta. Siinä puolen tunnin vaiheilla minä aloin
olla perin juurin kyllästynyt sylissäpitoon. Reidet puutuivat pahimmin.
Tilanne oli käydä sietämättömäksi, kunnes nuori pariskunta äkkiä poistui
kirkosta. Lienevätkö olleet tyytymättömiä tarjontaan. Amerikkalaisilta
vaikuttivat. Me saimme heiltä vapautuneet paikat.
En tainnut viisastua vahingosta, sillä sama tilanne oli vähällä toistua pian
wieniläistapauksen jälkeen Tampereen kirkkopäivillä. Ohjelmaan kuului mm.
näytelmä: Paavi on kaapattu. Häntä kaappaamaan ilmaantui lippuluukulle pari
minuuttia ennen alkua kaksi toimittajaa: Hanna Ekola ja H. Tiira. Hanna teki
juttua evankeliumiyhdistyksen lehdelle, minä sanomalehti
Keski-Pohjanmaalle. - Vain yksi lippu jäljellä, meille sanottiin. Taas
pikaneuvottelun paikka. Tälläkin kertaa sylini olisi kelvannut, mutta Hanna
sanoi: nää on sentään kirkkopäivät. Niin kauniina tuleva iskelmätähti
ehdotustani sentään piti, että joimme pullakahvit näytelmän jälkeen. Vain
minä olin kaapannut paavin.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti