ANNE POHTAMO 60 VUOTTA
Lienen rasittavan usein maininnut olevani Miss universum Anne Pohtamon
luokkatoveri. Istuimme kolme vuotta suorastaan vierekkäin Munkkiniemen
yhteiskoulun lukioluokilla, välissä vain keskirivin ja sen oikealla puolella
olevan rivin välinen käytävä. En siihen pyrkinyt; vielä vähemmän Anne.
Järjestely johtui kai siitä, että kuuluimme oppilaista kunnianhimoisimpiin.
Olin luokkani (ja koko koulunkin) paras oppilas, hän kaunein.
Näin siis keskiarvoilla ja tuomariäänillä mitattuna. Meillä olisi ollut
kaikki edellytykset ällöttävään juppiuteen mutta toisin kävi. Tulimme
molemmat uskoon. Molemmat kokivat myös kolhuja, jotka (toivottavasti)
pitävät päätä hieman nöyremmässä kulmassa. En tosin ole seurannut Annen
elämää sitten kouluaikojen, en liioin käynyt hänen
evankeliointitilaisuuksissaan. Kerran kirjoitin, kun olin eri mieltä hänen
kanssaan siitä, voiko ihminen pelastua kristinuskon ulkopuolelta. Anne
pidättyi vastaamasta.
Ai miksikö jätän seuraamatta? No joistakin yhteyksistä huolimatta pysyimme
vieraina toisillemme jo nuorina. Annella olivat ne omat sporttiset ja
jontenkin hyvin munkkiniemeläiset seurapiirinsä. Sokeuteni ja valitettavasti
myös eräiden muiden ominaisuuksieni takia minut pidettiin niiden
ulkopuolella. Myöhemmin halusin mieluummin itse olla julkkis kuin roikkua
julkkisten liepeillä. Sitä minusta ei tullut. En nykyään haluakaan. Anne
taas taisi saada julkkis-lajia yliannoksen kauan sitten.
Lopulta kaikki tällainen merkitsee hyvin vähän. Uskomisen tapamme ovat yhtä
erilaiset kuin olemme ihmisinä. Siunaavat onnitteluni joka tapauksessa
Annelle, kun täytät tänään 60 vuotta. Voi olla, että taivaassa tavataan.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti