Nyt meillä suomalaisilla on upea mahdollisuus ottaa aurinkoa omilla
rannoillamme. Melkeinhellettä on kestänyt kohtalaisen kauan ja lomailmat
kuuluvat jatkuvan. On jo elokuu, joten voimmepa sanoa, että joka viimeksi
lomailee, se parhaiten lomailee.
Vaimoni kuuluu noihin onnekkaisiin. Päätinpä niin ollen minäkin panna yhden
kesäpäivän aivan ranttaliksi. Jämsän jalasmökin tanhualle, heinikkoon
makaamaan vaan. Ei yhtään tekstaria, ei sähköpostia, kirjoittelu kauas
mielestä! Töitä tekisi tänään vain aurinko. Mies ei kun heinänkorsi suussa
makoaisi, antaisi rankasti rasittuneiden jäsenten kerrankin levätä. Ah mikä
rauha siellä leviäisi huuhtelemaan stressit huitsin nevadaan.
Tuumasta toimeen. Heittäydyin heinikkoon. Taitoin timotein. Sain kerrostetun
pyyhkeen tyynyksi pään alle. Pyysin Pirjoa herättämään, kun ruoka on
valmista. Eineslihapullat ja salaatin saisi tuoda laiskurin leposijan
liepeille: "minä painan nikamaa niittyyn."
Hyvin suunniteltua autuutta kesti parikymmentä minuuttia. Kaikki oli
periaatteessa niin ihanasti kuin olla voi. Ei pistänyt nokkonen, ei
häirinnyt hyttynen. Ainoa häirikkö oli ja on oma mieli. Minusta vain ei ole
tällaiseen. Laiskottelu kaiken tuolla puolen jäi osaltani unelmaksi.
Täyttyneekö haave haudassa?
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti