Siionin virressä numero 173 "Soi virteni kiitosta Herran" veisataan: "kun
matkalla Jaakobin lailla, yön ankaran
painia saan, ja sielu on uupunut taistelemaan, niin silti se toivoa vailla,
on siunattu voittamanaan." Rakastan tuota virttä, koska juuri Jaakobin
painista on kysymys kristityn elämässä. Joillakuilla matsi Jumalan kanssa
kestää halki elämän, toiset tulevat selätetyiksi varhemmin. Useimpia meistä
potkaisee enkeli jalkaan niin, että kipinät silmissä leikkiä lyö, vaikka
pääsevät muutamat helpommallakin. On noita tuhlaajapojan vanhempia veljiä,
jotka saavat asua Isän kodissa alusta loppuun. Nämä kasteesta kuolemaan asti
Jeesusta rakastavat ihmiset ovat kyllä harvinainen laji. Heidän
urheilumuotoihinsa ei paini Jumalan kanssa sisälly.
Meidän muiden täytyy kulkea vaikeampi tie. Ylpeinä kuin Jaakob luulemme
voivamme rakentaa itsellemme oman Jumalan, semmoisen mukavan ja lempeän
sedän, joka painaa pahuutemme villaisella. Tämä "Jumala" asuu ehkä
luonnossa, ehkä ihmisen sydämessä, mutta Hän ei ole kaikkivaltias. Viihdymme
omatekoisen jumalamme seurassa niin kauan kuin on kivaa ja mukavaa. Jos ja
kun oikea Jumala sitten heittäytyy hankalaksi alkaen muistutella meitä
synnistä tai sallimalla kärsimystä, me suutumme. Ihmisen perusluonto on olla
näkemättä omia virheitä. Koemme Jumalan epäoikeudenmukaiseksi, ellei Hän
kiltisti hyväksy tekojamme ja elämäntapaamme.
Toivon hartaasti, että tästä alkaa Jaakobin paini. Kapina Jumalaa vastaan on
ylivoimaisesti parempi asia kuin tyyni hylkäys. Tuhoon vievälle tielle
lähtee se ihminen, joka mieluummin pitää omatekoisen jumalansa kuin haastaa
Oikean Herran, kaikkivaltiaan. Se ihanan romanttinen, kaiken hyväksyvä setä
on nimittäin Saatana. Hän saa sinut luulemaan, että pärjäät ilman Jeesusta.
Hän ei muistuta siitä ikäväst tosiseikasta, että sinun kuuluisi tehdä
parannus.
Vasta kun kauhistumme syntiämme, on meidän mahdollista etsiä rakkautta.
Vasta silloin asettuvat myös voimasuhteet oikealle paikalleen: on suuri
Jumala, kaikkivaltias maailman Luoja ja olet sinä, saviastia valajasi
kädessä. Jumalalla on oikeus vaatia meiltä miten paljon tahansa, jopa täyttä
synnittömyyttä. Kuitenkaan Hän ei vaadi vaan pyytää vain yhtä asiaa: hyväksy
Jeesus Kristus vapahtajaksesi. Hän sovittaa synnin.
Läksy on periaatteessa helppo. Tarvitsee vain vastaanottaa rakkaus.
Käytännössä se osoittautuu ylpeälle ja epäuskoiselle mielellemme usein
hirveän vaikeaksi. Saamme elämänmittaisen painimatsin aikana monta henkistä
potkua. Ne ovat tarpeen korskean mielen lannistamiseksi. Hän, joka meidät
lannistaa, Hän myös armahtaa. Uskallanpa sanoa sananpartta mukaillen:
"Rakkaudesta se Jumalakin potkii."
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Google+ Hannes Tiira
Youtube: Hannes Tiira
Sähköposti: kirja.hannes@gmail.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti