SYNTI

Kuulee väitettävän, ettei kirkossa enää sanota syntiä synniksi. Väärä väite.

Kirkko on mm. arkkipiispojen suulla tuominnut väkivallan, köyhien

sortamisen, vihapuheet, henkisen painostuksen ja vaikkapa nykyisen

hallituksemme tuloerojen kasvuun johtavan kuristuspolitiikan. Kaikki

tuollainen on syntiä ja synnin tekijät joutuvat vastaamaan siitä viimeisellä

tuomiolla.

Mikrotasolla syyllistymme syntiin jokainen. Esim. syntiä on, etten millään

osaa rakastaa näitä kovin ahdasmielisiä fariseuksia, vaikka he ovat

lähimmäisiä.

Rukoilen kyllä rajusti, että rakkaus fundamentalisteja ja muita sarvikuonoja

kohtaan heräisi. Syntiä on myös se, etten laiskuuttani käy riittävän paljon

yksinäisten, sairaiden, vanhojen ja onnettomien luona,harvoinpa heille edes

kännykällä kilautan. Jospa Jeesus antaisi voimaa ja uutteruutta tehdä niin.

Synneistä suurin ja ainoa ehdottomasti kadotukseen vievä on se, ettei

vastaanota Jeesusta omana Vapahtajanaan. Jos torjut Jeesuksen rakkauden ja

armon loppuun asti, menet kadotukseen, samoin, jos jo uskossa oltuasi luovut

siitä. Viime mainittu on Pyhän Hengen pilkkaa eikä sitä anneta anteeksi.

Puhumme siis tosi vakavista asioista. En henkilökohtaisesti eivätkä useimmat

tuntemani papit pidäty sanomasta syntiä synniksi myös saarnatuolista käsin.

Hannes-pappi

TELKKIÄ JA JOUTSENIA

Pihabongasimmepas Pirjon kanssa tuossa yhdeksän ja kymmenen välillä eli

auringon juuri noustua porilaisille. Lajimäärä jäi tällä kertaa kahdeksaan

eikä yksilöitäkään karttunut neljää kymmentä enempää. Sää oli kohtalaisesta

tuulesta huolimatta varsin leppoisa. Ehkä pitkä paukkupakkasjakso sitten

vaikutti vaisuhkoon tulokseen.

Kaksi isoa ilon aihetta kuitenkin saimme. Kymmenen telkän porukka viiletti

pihamme yli kohti 200 metrin päässä Kokemäenjoessa olevaa sulapaikkaa.

Meidän kohdallamme joki on jäässä, mutta jo Halssin saunan edustalla avointa

vettä löytyy. Sieltä päin kuului myös laulujoutsenen torvensoitto.

Uskalsimme merkitä vain yhden Cygnuksen, mutta uskon heitä olleen avovedessä

useampia. Tiiratorpan tanhualta ei sinne asti kuitenkaan näy, ei edes

kaukoputkella.

Muut lajit ja niiden määrät olivat:

Talitintti 4

Pikkuvarpunen 4

Sinitintti 1

Harakka 2

Varis 2

Viherpeippo 16

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

YÖPINNAKISA

Vanhan lintuväen vuotuisessa tapaamisessa eli kääkkäkokouksessa avattiin

öinen kisa. Avaajana Tiiratorpan isäntä Hannes alias minä ja kisa-aikana

koko vuosi aina seuraavaan kääkkäkarnevaaliin asti. Osallistujat kirjaavat

ylös jokaisen lintulajin, jonka näkevät tai kuulevat auringonlaskun ja sen

nousun välisenä aikana. Alueena on koko maa.

Aluksi ajattelin, että epätavallisista yövieraista saisi kaksi pinnaa.

Sääntö ja varsinkin sen laatija kohtasi lintuverkossa niin hyytävää

kritiikkiä, että pelästyi luopumaan tuplapinnoista. Jokaisesta uudesta

lajista saa siis yhden pisteen. Korkeiden leveysasteiden yöttömässä yössä

saa napsia pinnoja auringon pidättyessä laskemasta puolen yön ja kello yhden

välillä.

Että tämmöiset säännöt. Meistä 40 vuotta täyttäneistä kääkistä ilmoittautui

mukaan kuusi, myöhemmin lintuverkosta seitsemän. Ilmoittautumisaika jatkuu,

joten te molemmat, jotka luette blogiani, saatte vielä ilmoittautua. :)

Tehkää se sähköpostitse osoitteeseeni: pikkutiira@elisanet.fi.

Väliaikaraportit lähetettäkööt samaan osoitteeseen. Ensimmäinen listaus

maaliskuun viimeisenä, ettei aprillipäivälle menis.

Tahdon tällä kisalla etsiä tietoja mahdollisesti joskus kirjoittamaani

opukseen yöretkeilystä. Yyteri- ja Oura-kirjat on kyllä saatava pois alta,

ennen kuin "yötyöhön" tartun. Silti unelma elää.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SUURI LUONNON KIRJA

Toimittaja Juha Blomberg meni tämänaamuisessa radiopakinassaan sanomaan,

ettei ihminen ole minkään ylimaallisen olennon luomus vaan evoluution tulos

kuten muutkin elöäimet. Pidän evoluutiota totena. Tuntuu silti pahalta, että

arvostamani luonto- ja päivittäistoimittaja ottaa noin jyrkän kannan

kiisteltyyn kysymykseen. Tuossa muodossa väite on nimittäin ateistinen.

Mielestäni elämän synty ei ole joko tai vaan sekä että. Uskon Jumalan olevan

kaiken alullepanijan. Hänen tahdostaan syntyi ensimmäinen molekyyli.

Luodessaan Hän sääti luonnon lait. Elämä kehittyy näiden lakien mukaisesti

Jumalan itsensä ohjatessa kehitystä. Kesti kauan, aina Charles Darwinin

päiviin asti, kunnes ihminen oivalsi luonnonlakien perusperiaatteen. Teoriaa

on sittemmin hiottu ja korjattukin. Tiede ei ole viimeistä sanaa asiasta

vielä sanonut. Mitä evoluutiosta tiedämme, on totta toistaiseksi. Kuitenkin

on luotettavin kokein ja uskottavin mittauksin osoitettu, että lajit

kehittyvät evolutiivisesti. Luonnossa ei voi olla tätä havaitsematta, jos

sen elämää rehellisin aistein seuraa. Jumala on antanut meille kaksi kirjaa:

suuren luonnonkirjansa ja Raamatun. Näiden ristiriita on vain näennäinen.

Raamattu esittää kertomusten muodossa sen, mitä tiede selvittää toisin

keinoin. Evoluutio ei ole uskon asia vaan tosiasia. Usko Jumalaan kaiken

alkuna, ylläpitäjänä ja säätelijänä on uskon asia, mutta minulle yhtä varma

kuin tieteen totta toistaiseksi.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KELLO VIIDEN TEE

Aikarauta astelee kohti aamukuutta ja minä nousin äsken teepöydästä.

Keittelin itselleni kello viiden teen, China greeniä vaimon joululahjaksi

antamista teepensaan lehdistä. Aika sopii epämääräiseen unirytmiini erittäin

hyvin. Olen usein hereillä mm. näillä viisarten värähtämillä.

Kyytipoikana tee palveli ilmeisen poikkeuksellista evästä. Hunajasta eivät

Fågelholmit vielä rypistäisi otsaa kurtuille mutta ne popcornit... Myönnän

addiktioni rasvassa poksautettuihin maissin siemeniin. Menee joskus

(vahingossa?) pari kourallista yhtä soittoa. Niin nytkin. Ihan törkeästi

vaan, aamuviideltä teetä, popcornia ja hunajaa naamaan. Kukaan ei voi estää

minua tekemästä näin, olenhan kotonani.

Siinä kuumaa juomaa lipitellessä, sormea hunajapurkissa pyörittäessä ja

popcorneilla kieltä suolatessa tuntui elämä oikeastaan ihanalta. Ei suuria

sairauksia juuri nyt, tekemättömiä töitä ties kuinka paljon, mutta näin

kuuskymppisenä tarvitsee yhä harvemmista asioista välittää. Onhan tuota

tullut yhtä ja toista tehdyksikin, jopa jotain saavutettu.

Äkkiä laski aivoista palleanseudulle outo tunne: jos tähän kuolisin,

onnellisena kuolisin. Niin monta kertaa ja pitkiä aikoja on ollut paha olla,

että harvinainen tyytymyksen hetki sopisi mukavasti kuolinhetkeksi.

Kuten nerokas lukija huomaa, en sentään kuollut. Poltin tupakan ja tulin

kirjoittamaan tämän. Kirjoitettuani ristin käteni ja lennätän yläilmoihin

ison kiitoksen. Herra, näet edessäsi onnellisen ihmisen.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

EIVÄT HE SIELLÄ TYTTÖJEN PEPPUJA NIPISTELLEET

Kävinpäs tänään Porin promenadikeskuksessa viettämässä talvikarnevaalia.

Juhla oli näitä koko perheen tapahtumia, joissa pääosaa näyttelivät lapset.

Heitä laulatettiin ja leikitettiin, mutta istahtipa kolme varhaisnuorta myös

pianon ääreen soittamaan. Säveltäjänimet Oskar Merikanto, Claude Debussy ja

Astor Piazzola kuvatkoot soiton vaikeusastetta.

Mukavinta koko karnevaalissa oli eläytyä turvapaikanhakijalasten riemuun.

Irakista Suomeen pitkän ja vaivalloisen matkan tehneet lapset nauttivat

korvin kuullen ja kuulemma silmin nähden siitä kaikesta. Joukossa oli myös

hieman isompia lapsia, nuoria oikeastaan. Nämä yksin hengenvaarallisesta

kotimaastaan kylmään pohjolaan matkanneet nuorukaiset ovat kai juuri niitä

tyyppejä, joita kaiken maailman Jarirajamäet pitävät raiskaajina. On todella

vaikea uskoa, että he pääsääntöisesti sitä olisivat. Mukavansorttisilta

miehiltä nuoretherrat minusta vaikuttivat. Paikalla olleisiin

porilaistyttöihin he eivät luoneet himokasta katsettakaan. Olisin melkein

toivonut, että he niin olisivat tehneet. Seurustelu kuuluu mielestäni

jokaisen nuoren elämään ja oikeuksiin. Jos sitten suhde etenee mukavissa

merkeissä, siitä sukeutuu parisuhde. Tällöin ollaan jo melko lähellä

kotoutumista. Jos ja kun suhteen seuraukset ovat yhtä suloisia kuin

eturivissä käsiään läpsyttäneet, jalkojaan tömistelleet ja intoa puhkuneet

irakilaistenavat, mikä sen somempaa.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

VIERTONEN RYÖMI KARHUNPESÄÄN

Ei sentään oikeaan vaan siihen, joka on konstruoitu Porin luontotalo

arkkiin. Mies ryömi sinne kuvailutulkkausharjoituksen yhteydessä. Olemme

näet, hän ja minä, matkailusihteeri Ulla Koivulan koekaniineja tämän

valmistautuessa tehtäviinsä tulevana kuvailutulkkina. Muiden kaniinien kuin

koesellaisten ei olekaan viisasta karhunpesiin ehdoin tahdoin pitkäkorvaista

kroppaansa järjestää.

Paulin valinta antaa hyvän kuvan tulkkaustilanteen luonteesta. Sanat

"rento", "Eloisa" ja "monipuolinen" kertovat paljon Ullan tavasta tulkata.

Juuri tällainen kuvailutulkki sopii minulle. Nähtäväksi tai paremminkin

kuultavaksi sitten jää, pystyykö Ulla patoamaan puheliaisuutensa, kun eteen

tulevat tehtävät elokuvien, teatteriesitysten ja urheilutapahtumien

kuvailijana. Toistaiseksi olemme vasta kiertäneet Porin torin ja tuon

luontotalo Arkin. Seuraava kohde on akustiikaltaan oivallisesta

musiikkisalista ja viidestä elokuvateatterista tunnettu Porin

promenadikeskus.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

TEETÄ JA TORVISOITTOA

Hyväksi hyrähti Hanneksen mieli äsken päättyneessä Porin työväenyhdistyksen

vuodenvaihteen juhlassa. Siellä tuoksuii joltain sentapaiselta kuin vanhan

kunnon työväenliikkeen hengeltä. Kun salintäysi yleisö, minä muiden mukana,

yhtyi lopuksi tuohon Väinö Linnan romaaneistakin tuttuun työväenmarssiin,

kohoili Hanskin rinta siihen malliin, että jospa tästä vielä itsekin...

Vanha sotaratsu täällä kuopsuttaa maata, suu käy vaahtoon ja päätös jatkaa

sittenkin politiikan tantereilla kypsyy kiehahtain.

No pelkkä työväen marssi tuskin saisi noin isoja ihmeitä aikaan.

Pääsyyllinen on tamperelainen ihme nimeltä Sanna Marin. Sanna puhui 40

minuuttia ilman papereita täyttä asiaa. Kämmenet hellinä puolueen

varapuhikselle taputimme. Kyytiä Sannan puheessa kas saivat hallituksen

leikkaukset, eläkkeiden alennukset, koulutusmäärärahojen radikaali

vähentäminen ja ylipäänsä se jakolinjojen piirtely, jolla työväkeä

kurjistetaan. Kauhistuttava ja pöyristyttävä kehitys on saamassa kansan

tuomion, SDP on osaksi hallituksen toilailujen, osaksi oman järkevän

vaihtoehtobudjettinsa ansiosta noussut jo gallup-kärkeen. Ensi vuoden

kunnallisvaaleissa kannatus realisoituu, sillä nyt meillä on lamaannuksen

jälkeen henki päällä.

Ammentaa saamme myös historiasta. Ketkä taisdtelivat 8-tuntisen työpäivän

kaikille suomalaisille? Ketkä vaativat vapautta torppareille? Ketkä loivat

sosiaaliturvan? Ei näitä ilman ankaraa työtä saavutettu. Vastassa on aina

ollut porvari. Jos kokoomuksesta riippuisi, ei tällaista hyvinvointivaltiota

olisi olemassa. Nyt se ja muut porvaripuolueet ovat näyttäneet oikean

karvansa. Kunpa mahdollisimman moni älyäisi tämän.

Ai mitenkö teetä sitten? Torvisoittopuoli tuli selväksi. Sitä ennen

Tiiratorpan isäntä nautti kupin teetä. Kahvinjuonti on kas ainaiseksi

meikäläiseltä ohi. Kahvi nostaa verenpainetta. Niin tekee myös tupakka,

mutta minä noudatan periaatetta: Hyvien päätösten jälkeen toverit polttavat

sikarin.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

TOTTAKAI LEILA TUURE

Syyllistyinpäs edellisessä blogikirjoituksessani emämunaukseen, oikein

kardinaalihölmöyteen eli lähes anteeksiantamattomaan unohdukseen.

Toivottavasti hyvä ystäväni Leila Tuure sentään antaa anteeksi nimensä

puuttumisen porilaiskirjailijoiden listastani. Leilahan on aivan eturivin

historiallisten romaanien kirjoittajiamme. Hänen kaikki teoksensa kuuluvat

minunkin lempilukemistooni. Suosittelen esim. sellaisia kuin Sinisukka,

Puolan prinsessa ja Aleksin sodat.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

HUH HELLETTÄ, SANO JÄNIS PAKKASTA

Mistä lie tuollainenkin lapsuudenkodissani kylmillä ilmoilla viljelty

sanonta lähtöisin. Oliko pupu paran pää pahoin paleltunut vai huumorillako

koki hankipoikiensa hyiset talvenvihat taltuttaa? Retorisia kysymyksiä,

mutta "oikeaa" talvea haikailleille tekee mieli nyt jälkiviisaasti

hattuilla, että siitäs saitte. Onko jo tarpeeksi viluista, että se kaivattu

talvi tuntuisi aidon kotoisalta, kuin muinoin lapsena ennen? Ei sitten

tarvinnutkaan ryhtyä ruohonleikkuuseen tammikuussa.

Minä en olisi välittänyt edes lumesta. Vaivaahan siitä sokealle vain on, kun

ei hanki hohda eikä valkeus valaise. Kulkuesteeksi ja peijakkaanmoiseksi

työmaaksi Tiiratorpan isäntä lumen lähinnä havaitsee. Ajatus muuttaa maille

etelän vahvistuu samaa vauhtia lämpömittarin alenevien lukemien kanssa. No,

huhtikuussa päästään Sorrentoon; tilattiin tiistaina tiketit.

Porissa pysyäkseni on minulla jotain valtavan myönteistäkin kerrottavaa.

Vihimme kv. pistepistekirjoituksen päivänä neljäs ensimmäistä käyttöön uuden

kirjastoauton. Kaupungin kirjastopomo Asko Hursti totesi (paukkuneeseen

pakkaseen nähden tosin sietämättömän pitkässä) puheessaan lainauslukujen

nousseen 20 % sitten edellisen kirjastoauton käyttöönoton. Pelot kirjan

kuolemasta lukemisen luhistuessa näyttävät siinä valossa turhilta. Auto on

kerrassaan mainio väline viedä kulttuuria joka niemen notkoon, saarelmaan.

Porissakin sillä on 115 pysäkkiä, lähin parin sadan metrin päässä

Tiiratorpasta. Monissa kylissä ainoa kulttuuripalvelu onkin juuri

kirjastoauto.

Muuta mukavaa kuuluu täkäläisen kirjoittamisen tontilta. Lasten

tietokirjoista tietopöllö-palkinnon saanut ystäväni Suvi Vehmanen soitti

loppiaisena. Sain kuulla Mu Pori on onnelline -kirjoituskilpailun tulokset,

lukaisipa Suvi puhelimessa aikuisten sarjan voittajan tekstinkin. Taso

osoittautui erittäin korkeaksi. Uskallan toivoa, että saamme lähivuosina

uusia kirjailijoita vahvistamaan Juha Seppälän, Simo ja Soile Ojasen, Taina

Teerialhon, Suvin itsensä ja Pauli Karmalan liian suppeaa valiokaartia. On

iso ilo jakaa viikon kuluttua palkinnot lupaaville lahjakkuuksille.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

PARI SANAA SAULIN PUHEESTA

sauli-pressan toivotus "Jumalan siunausta" miellytti ja jopa sykähdytti

tällaista kristittyä demariakin. Puhe oli kaikin puolin muutenkin hyvä.

Erityisesti ehdotus, että työnantaja sitoutuisi käyttämään sille leikkausten

avulla lapioidut varat työllistämiseen eikä veisi kaikkia voittoja

osingonomistajien salaisille pankkitileille, kuulostaa oikealta.

Polttopullojen heittely turvapaikan hakijoiden vastaanottokeskuksiin on

murhapolttoa. Senkin Sauli sanoi suoraan. Oivallisesti kiteytetty. Ollapa

muut kokoomuslaiset yhtä viisaita, niin yhteiskuntarauha taidettaisiin saada

aikaiseksi.

Minä muuten olen keksinyt uuden urheilulajin: Syöksylaskua kodin portailta

ilman suksia. Mätkähdin vasemman käteni päälle. Siksi näin lyhyt kommentti

vuoden alkajaisiksi. Luita ei tosin murtunut.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi