JUHA SIPILÄ

Sosiaalisempi kuin sosialistit, kristillisempi kuin kristillisdemokraatit,

vihreämpi kuin vihreät, yrittäjähenkisempi kuin kokoomus. Uskoako näihin

Puolanka-lehden päätoimittajan ylisanoihin Juha Sipilästä? Sanoja on

puolankalaissyntyisen pääministerin hyvä ystävä ja tietysti kepulainen.

Lausunto taas löytyy Risto Uimosen Sipilä-kirjasta, ilmeisestä tilaustyöstä,

jossa ei sen aiheesta pahaa sanaa kirjoiteta. Kokoomuslaisten kehumisen

lomassa Uimonen valottaa Sipilän hyviä puolia tavalla, joka lähentelee

epäuskottavuutta.

Mutta kuitenkin: Minnamaaria ja Juha Sipilän säätiö, ekokylä Kempeleessä,

kotimaista polttoainetta nielevä häkäpönttöauto, lupaus antaa Kempeleen-koti

turvapaikanhakijoille, katumiset kaikkein kovimpien leikkausuhkausten

jälkeen, yhteistyö seurakuntien kanssa, miljonäärin nöyrä vaatimattomuus:

tuo kaikki on todistetusti totta. Tuollaisesta on kaltaiseni punavihreän

kristityn helppo pitää. Onkin aivan ilmeistä, että Sipilää toisin kuin hänen

hallituksensa muita ministereitä leikkaukset hirvittävät. Kristittynä

pääministeri ei saa omantunnon rauhaa joutuessaan esittämään uusliberaaleja

keinoja valtiontalouden tasapainottamiseksi. Uusliberalismihan on

sielunvihollisen keksimä ajattelutapa, aatesuunta, jonka edustajat palvovat

jumalanaan mammonaa. Sen vallassa melkein kaikki kokoomuslaiset ja osa

kepulaisista voi hymyssä suin ottaa köyhältä ja antaa rikkaalle. Juha Sipilä

ei näin voi tehdä, sillä hän tuntee omantunnon tuskia nähdessään lähimmäisen

hädän ja kurjuuden.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

KIINNOSTAVASTI KIUSATUT

Rovaniemen hovioikeus sai käsiteltäväkseen Oulujoen ev.-lut. seurakunnassa

todetun työpaikkakiusaus-jutun. Lapsityön johtajaa syytetään siitä, että hän

on vuosikausia kiusannut yhtä lastenohjaajaa. Kirkkoherraa, joka ei enää

toimi Oulujoella, syytetään liian välinpitämättömästä asenteesta tässä

tapauksessa.

Työpaikkakiusausta esiintyy kaikilla aloilla. Kun sitä havaitaan

seurakunnassa, repivät lehdet ja muu media isoja otsikoita. Kiintoisaa olisi

edes joskus lukea kohu-uutisia lääkäreiden, rehtoreiden,

urheiluvalmentajien, yli-insinöörien poliisien tai toimitusjohtajien

harjoittamasta työpaikkakiusauksesta.

Suomessa on kuutisen sataa ev.-lut. seurakuntaa. Maalliseen oikeusistuimeen

asti on menty käräjöimään yllä selostetun tapauksen lisäksi pari kertaa.

Prosentti on 0,5:n luokkaa. Tuomiokapituleissa käsitellään

työpaikkakiusaustapauksia aina silloin tällöin. Yleistä se ei sielläkään

ole.

Harmittavaa tässä on se, että yksipuolisen uutisoinnin seurauksena ihmiset

saavat väärän kuvan yleisestä menosta seurakunnissa. Tunnen varsin hyvin

Porin kuuden ev.-lut. seurakunnan tilanteen. Niistä ainoassakaan ei

nykyään esiinny työpaikkakiusausta. Ilmapiiri on lämmin ja työtä tehdään pienistä palkoista

huolimatta suurella sydämellä.

MINÄ USKON - AUTA MINUN EPÄUSKOANI!

Muuan epäilevä Tuomas kyseli, saako uskoon tullut rauhan vai jatkuuko

myllerrys. Vastasin hänelle näkövammaisten sähköpostipalstalla näin:

Emme ole Tapion kanssa kaksistaan kipuilemassa noiden isojen ja tärkeiden

kysymysten äärellä. Luulen ja jopa toivon, että jokainen kristitty joutuu

kasvotusten omien epäilystensä, myllerrystensä ja sielun rauhattomuuden

kanssa. Uskoontulo toki antaa perusturvallisuutta, mutta levoton sielumme

joutuu hyökkäysten kohteeksi. Hyökkääjä on Saatana, se vanha viekas

vihtahousu, joka askartelee erityisesti ajatustemme kimpussa. Kuten

syntiinlankeemuksessa myös kristityn elämässä vihollinen kysyy: onko Jumala

todella sanonut niin? Näin se kylvää epäilyksen siemeniä meihin. Sanotaan,

että minne Jumala tekee temppelin, sinne sielunvihollinen rakentaa kappelin.

Epäilysten tullessa yksi hyvä keino auttaa asiaa on huutaa kuin se muuan

mies Jeesukselle: Minä uskon, auta minun epäuskoani. Tähän rukoukseen Jumala

vastaa mielellään. Hän antaa meidän, ei useinkaan järjen vaan nimen omaan

tunteen tasolla kokea voimansa, armonsa ja rakkautensa. Meitä rakastetaan

epäilyksistämme huolimatta. Jumala sallii epäilyksen, muttei salli sen

siementen itää. Jos järjen todistuksen johdosta hylkäämme uskon, olemme

tuhon tiellä. Sitä ei Jumala päästä meitä tekemään, sillä Hänen korkein

tahtonsa on pelastaa syntisparka.

Erityisen koviksi käyvät järjen kysymykset kuoleman edessä. Myönnän, että

minunkin on toisinaan vaikea uskoa iäiseen elämään. Silloin tuntuu aina

kamalan pahalta, tyhjältä ja tarkoituksettomalta. On vain yksi keino selvitä

kurimuksesta, rukous. Vaikka usko on vastoin järkeämme, saamme sydämissämme

kokea, että totta se on. Olemme kuin opetuslapsi Tuomas, jonka Jeesus antoi

panna sormensa naulan reikiin. Hieno on virren 513 sana: epäilevät Tuomaat

huomaat parhaiten.

Hannes-pappi

NORSSEJA

Minä pidän tapanani vastata aina lempikalaa kysyttäessä, että se on se kala,

jota viimeksi söin. Vielä ei lautaselleni ole uinut pyrstökästä eväniekkaa,

josta en olisi tykännyt. Syön mielelläni kaloista myös silmät, poskilihat ja

sisäelimiä.

Tänään saatiin Porin torilta kuoreita eli norsseja. Sana "saatiin" on

lähellä totuutta, sillä kilo maksoi kolme euroa. Joskus pilkkivä naapurimme

Markku tuo niitä oikeasti ilmaiseksi. Silloin voita pannulle vain, paista

kokonaisena ja pääset herkuttelemaan. Etenkin pienikokoiset yksilöt voi

syödä ruoteineen, evineen, kaikkineen, niin pehmeiksi kovatkin osat

kypsyvät. Virheen tekee se pilkkijä, joka heittää norssit lokeille. Lokkien

mielestä teko tosin ei ole moka.

Toteaa Hanski ja menee popsimaan niitä, siis norsseja, ei lokkeja, taas.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

YYTERI ON EUROOPAN PARHAITA PERHERANTOJA

Ahneita ajatuksia herätti minussa tieto, että arvovaltainen ja tunnettu

brittilehti The Guardian rankkasi Yyterin Euroopan kymmenen parhaan

perherannan joukkoon. Kirjani: Yyteri - beauty of dunes on nimittäin ainoa

rannasta vierailla kielillä kirjoitettu opus. Se on käännös Yyteri - dyynien

kaunotar-kirjastani. Jospa tekele vihdoin lähtisi niin sanotusti lentoon.

Kovin nihkeää on brittiversion myynti ollut tähän mennessä, suomenkielinen

on myyty miltei loppuun.

The guardian moitti ainoastaan rannan palvelujen vähyyttä. Toisaalta

luonnonkauneus kärsii, jos Yyteriin aletaan hilata Kalajoen tapaan kaiken

maailman huvivehkeitä ja härveleitä. Myymälä, WC-, pukeutumis- ja

suihkutiloja voisi toki lisätä. Tänä keväänä avataan lähellä vesirajaa

laivaan laitettu ravintola. Laiva lepää dyynillä, ei meressä. Tervetuloa

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

SANARISTIKOT ESILLÄ PORIN PÄÄKIRJASTOSSA 16. - 27. 2.

SANARISTIKOT ESILLÄ PORIN PÄÄKIRJASTOSSA 16. - 27. 2.

Puolitoista miljoonaa suomalaista ratkoo ristikoita. Olemme löytäneet niitä

sanoma- ja aikakauslehdistä yli 80 vuotta. Piilosanoja on ratkottu vuodesta

1975 alkaen kuvaristikoiden ollessa yhtä vanhoja kuin minä. Alan

ammattilaisten eli laatijoiden ja ratkojien yhdistys on Sanaristikkoseura

Sanasepot ry. Toimin 2000-luvun alkajaisiksi kuusi vuotta seuran

puheenjohtajana.

Ylihuomenna saamme Porin pääkirjastoon ristikkoaiheisen näyttelyn. Vanhoja

ja uusia tehtäviä, ristikkolehtiä, kirjoja, erikoisristikoita ja valokuvia

esittelemässä on Porin sanaseppokerhon jäseniä. Kerho muuten kokoontuu

Satakunnan museossa periaatteella joku toke eli joka kuukauden toinen

keskiviikko klo 18 - 20. Voitte tuoda peijakkaan hankalia ristikoita meidän

päivystäjien tutkittavaksi. Autamme ainakin pääsemään alkuun sen kaikkein

kiperimmän nurkan kanssa. Voitte halutessanne ratkoa yleisötehtäviä. Niitä

ovat laatineet ammattilaisemme Pekka Joutsi, opettaja Heli Tyynysniemi ja

Tiiratorpan isäntä. Tässä laatimani tehtävä förskottiin pähkäiltäväksi:

PORI SEKAISIN

Sanatehtävä

Kaupunginosamme näyttävät hassuilta. Samat kirjaimet mutta oudot "nimet."

Nämä ovat siis anagrammeja.

1. Samu

2. Airin lahja

3. Manilan raha

4. Mikä poni?

5. Mikä soi?

6. Veräjäni

7. Rooliasu

8. Paras oire

9. Pomo tullaa

10. Utu on ilo

11. Heli anna!

12. Lätyn muoto

13. Nestori Palomurto

14. Teijoko?

15. Outo lattia

16. Tekohiiri

17. Hannani kakkua

18. Ota Riku!

19. Huoltaako?

20. Rokin rujo tuli

21. Yllätyt!

22. Kartan raja

23. Vai kahvin osto?

24. Voi kun olis toto!

25. Minna keinuu

26. Raikas äly

27. Nuori mies

28. Sian otsa

29. Rantalan kuski

30. Se on jo tarina

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

BLOGIT KESKUSTELEVAT - MINÄ EN

En vielä. Syy: en osaa hakea toisten blogeja enkä kommentoida niitä.

Tilaisuus oppia oli vähällä tulla, kun tunnettu bloggaaja, Namibiassa asuva

Veera Virmasalo ryhtyi pitämään blogi-kurssia näkövammaisille. Ilmoittauduin

kurssille. Sain ensimmäisen luennonkin, mutta sitten nousi eteen iso, ihana

este. Syyllinen on kirjankustantamo Kirjakaari, joka pyysi minulta tekstiä

suunnittelemaansa Satakunnan kuvakirjaan.

Ettäkö oikein pyysi? Näen sinun, arvoisa kolleega tietokirjailija avartavan

epäuskoisena silmiäsi, tarkentavan kuuloasi ja ojentavan vain hieman

kateellista kättäsi onnittelun sanat huulillasi. Sokea kana (kukko) ei

löytänyt jyvää, mutta se pantiin sille nokkaan. Näin harvinaisista herkuista

ei kieltäydytä.

Toisaalta: teksti täytyy kirjoittaa. Ilmoittivat aika ison kirjainmäärän. Se

yhdessä Meripori- ja Oura-projektien kanssa työllistää tämän bloggaajan niin

täysin, että jouduin vetäytymään kurssilta. Blogini pysyy tällaisena

keskustelemattomana ainakin toistaiseksi. Jospa tekninen toteuttaja Juha

vähemmän kiireisenä aikana opettaa vuorovaikutuksellisen bloggauksen alkeet.

Silloin saanen enemmän lukijoita. Nyt kiitän teitä molempia, jotka luitte

ylläolevan. :)

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

OLISINKO OLAVI PAAVOLAINEN?

OLISINKO OLAVI PAAVOLAINEN?

Jos kuolen samanikäisenä kuin Olavi Paavolainen, on minulla jäljellä pari

kuukautta elinaikaa. Siihen taitavat yhtäläisyydet rajoittuakin, eikä

tämäkään yhtäläisyys toivottavasti toteudu. Paavolainen oli komea dandy,

minä paksu pallero. Paavolaista naiset janosivat kuin kaktus vettä

erämaassa, minä sain ensimmäisen tyttöystävän 21-vuotiaana. Paavolainen

ihaili sotilaallista uljuutta, minä olen c-mies ja sieluni sopukoita myöten

pasifisti. Siinä missä Paavolaisen rooleihin kuului olla kulloisenkin

tilanteen mukaan kommunisti tai fasisti, olen minä tyypillinen punavihreä,

radikaali vain suhteessani vääryyteen.

Kun jeremiadiini lisätään naulaksi arkulle vielä huonommuus ainoassa

asiassa, jota jotenkin osaan, kirjoittamisessa, ette ihmetelle kateuttani.

Luettuani viisitoista sivua Panu Rajalan teosta "Tulisoihtu pimeään - Olavi

Paavolaisen elämä" pidin otsikkoa "Olisinpa Olavi Paavolainen" vielä

sopivana tälle vuodatukselle. Rajala sai vaihtamaan pa-päätteen ko-lopuksi.

Kaukana kas seisoo Rajalan teos Matti Kurjensaaren klassikosta "Loistava

Olavi Paavolainen." Mahtunevatko samaan kirjahyllyynkään? tietoteoksina

arvostan molempia. Miesten tapa kohdella tekstinsä aihetta vain poikkeaa

toisistaan jyrkästi. Rajalan Paavolainen on kyllä loistava muurien murtaja,

henkisen ummehtuneisuuden raikastaja ja kirjallisten lahjakkuuksien

haistaja. Hän lähes runnoi Katri Valan ja Helvi Hämäläisen yli

kustannuskynnyksen. Ilman tulenkantajien keulamiestä ei meillä kenties olisi

eräitä kirjallisuuden helmihenkilöitä.

Paavolaisen suhtautuminen ihmisiin vaihteli Rajalan mukaan ihailtavasta

huomaavaisuudesta törkeään loukkaamishaluun. Naisiaan hän petti

estottomasti, loukkasi muutenkin ja särki varmaan satoja sydämiä. Jos on

ollut naisasioissa Panu Rajala suuri porsas, niin vielä isompien sikojen

pahnoilta löydettiin Paavolainen, Helvi Hämäläistä hän jopa löi.

Panu Rajala viittaa tuon tuostakin kirjansa päähenkilön epävakauteen. Hän

tekee sen niin vankoin todistein, että epärehelliseksi ristiriitojen

mieheksi ja tuulten suuntia nuuhkivaksi opportunistiksi lukija tämän

mielessään tuomitsee. Aitoa taisi olla vain elämän lopun synkkä pessimismi,

se pettymyksen sekainen. Tuollaista henkilöä on vaikea pitää

kurjensaarilaisittain loistavana.

Kyllähän minussakin omat harlekiinin piirteeni asuvat. Monikasvoinen lienen,

en tasainen puurtaja. Noin äärevässä hahmossa kuin Paavolaisella tuo

labiilius ilmeni, en niitä itsestäni löydä. Meidän suurin eromme lieneekin

siinä, että Olavi Paavolainen kaikkine röyhkeyksineen oli suurmies, minä

pienmies. Suuren taiteilijan puutteetkin ovat eri tasoa kuin vähäpätöisen

persoonan.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com

verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

YYTERI ON KAUNIS

YYTERI ON KAUNIS

Huomasin kauhukseni, että olen sekaantunut kolmeen kirjaprojektiin.

Kirjoitettu, kuvattu ja kustantajalla painettavana on se Montenegro-kirja,

keskeneräisin kahden Mäntylän kanssa kirjoitettava teos Ouran Saaristosta.

Ensimmäisenä taitaa pöydillenne luettavaksi ehtiä Manu Toivosen ja

meikäläisen kuvateos nimeltä Yyteri on kaunis. Haluamme saattaa sen

myyntivalmiiksi kesään mennessä.

Yyteri on kaunis -kirjasta tulee täysin erilainen opus kuin kahdesta aiemmin

kirjoittamastani, kuuluisaa hiekkarantaa esittelevästä tietoteoksesta-

Tekeillä on nimen omaan kuvakirja. Manu Toivonen on paitsi tunnettu

liikemies ja kouluttaja myös erinomainen valokuvaaja. Hän on ottanut 25000

kuvaa, joten melkoinen urakka on sieltä valita ne 60, joista kirjamme runko

rakentuu. Kunkin foton viereen (tai taitosta riippuen alle) tulee

Tiiratorpasta n. tuhannen merkin mittainen teksti.

Yyterillä ymmärretään kirjassamme varsinaista hiekka- (oikeammin

hieta)rantaa isompaa aluetta. Manu lanseeraa komeita kuvia myös Uni- ja

Mäntyluodosta sekä Reposaaresta. Loistava kahlaajalintujen levähdyspaikka,

Yyterin lietteet saa osansa sekin ja tietysti kirkasvetinen Fatijärvi. Tässä

yksi kuvateksti maistiaisiksi:

Sinisen sielussa huhtikuun lupaus. Lumen ja jään maisema huokaa vielä talven

otteessa. Vain tuulen tuivertama mänty ja viluinen rantavehnä paljastavat

salaisuuden: me olemme Yyterissä.

Yksinäinen vaeltaja näkyy etsineen kevään ensimmäisten merkkien maisemasta

meren, hiekan ja auringon idylliä, edes kalpeaa aavistusta kuuluisan rannan

kesästä. Hänen askelensa lumessa. Liekö sellaista löytänyt... onko

tahtonutkaan? Jospa hänelle tämä sinivalkea Yyteri on itsenään kaunis.

Kenties dyynin harjalle juurtunut puu tuo mieleen eteläisemmän Euroopan

pinjat, talven törröttäjäksi kammitsoitu kasvi kodin kukkahaat. Ovathan jäät

jo pirstoutuneet. Lasinkirkas kenttä ei enää verhoa vesiä, joissa pian, niin

tosiaan, melko pian lapsemme polskivat ja sinä itse heität talviturkin

harteilta. Muutama aurinkopäivä ja kas: pakkasen jähmettämä dyyni murtuu.

Näetkö tämän kylmän ja hyyn alta muovisen lapion ja punaiset bikinit? Malta

vielä. Tämä on vasta huhtikuun lupaus.

Luot katseen kauemmas. Lahden takana häämöttää Kuuminainen, kaunis piikki

Selkämeren kyljessä, haurun, hylkeen ja huviloiden Kuuminainen. Etäällä

ehkä hallien laulu. Lintujen laulua ei. Jossain sisempänä jo, mutta dyynien

kainalossa vallitsee vasta valkeus. Pilvien raosta kurkistaa Yyterin

aurinko.