Juha Sipilä toi poliittiseen viestintään käsitteen "tolkun ihmiset."
Sanaparia on ruvettu kylvämään ahkerasti someen, muuhun mediaan ja
väittelyihin. On ehkä aika sanoa pari sanaa aiheesta, ennen kuin ilmaisusta
tulee klisee. Kulumaanhan jokamiehen kielenkäyttöön levinneet toteamukset
tuppaavat.
Sipilä tarkoitti kotiseutunsa puheenparresta poimimallaan sanaparilla
henkilöitä, jotka noudattavat kohtuutta. He eivät kärjistä, eivät hauku
hallitusta eivätkä vaadi liikoja itselleen. Keskustelussa tolkun ihminen
ilmaisee kärsivänsä ääripäiden riitelystä. Hän voi jopa vaatia vastakkaisia
leirejä lopettamaan hyödyttömän jankkaamisen. Itsensä tolkun ihminen laskee
ilman muuta kuuluvaksi, niinpä niin, tolkun ihmisiin. Ah miten hyveellistä.
Muodostuu uusi vastakkainasettelu: hyvät hillitsijät kontra pahat
kärjistäjät. Riita osapuolten välillä menee joskus kovin katkeraksi eikä
sanansäilää säästetä. Tolkun ihminen ei huomaa tehneensä juuri sitä, mistä
hän toisia syytti: kahtiajaon aiheuttajaksi. Hän on omahyväisen varma
mielipiteensä paremmuudesta toisinajattelijoiden näkemyksiin verrattuna.
Tunnistan itsessäni enemmän kärjistäjän kuin tolkun ihmisen piirteitä.
Verbaalista väkivaltaa on tullut harjoitetuksi häpeällisen paljon. Tapani
pyrkiä eroon kiivailusta on eri kuin tolkun ihmisten. Olen viimeinen
hillitsemään keskustelua ja varsinkin vaatimaan pelin loppuvihellystä. Jos
sen sijaan oppisin kuuntelemaan vastapuolen ajatuksia ja olemaan hieman
epävarmempi omistani, ei keskustelu enää menisi sekä häntä että itseäni
haavoittavaksi miekkailuksi. On nimittäin mahdollista, että vastapuoli on
oikeassa ja minä väärässä. Todennäköisimmin olemme kyllä molemmat sekä
oikeassa että väärässä. Totuus on niin iso sana, että se tuskin lepää
puhtaana kummankaan käsissä.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti