Pablo Picasso kuuluu olleen vanhemmiten varsin hankala luonne. Kun nuori
vaimo toi aamuisin kahvit ja churrot ttaiteilijalle vuoteeseen, äijä lähinnä
ärisi. Paha oli miehen olla, sairaaksi itsensä koki ja koko maailma oli muka
hänet hylännyt. Taustalla häälyi hirviönä kuoleman pelko.
Picasso joutuikin kuvittelemaan kuolinkellojensa kumahtelua kauan, sillä hän
eli 91-vuotiaaksi.
Kenties hieman yllättäen askarteli Nobel-kirjailijamme F. E. Sillanpää niin
ikään sairauden- ja kuolemanpelon ajatuksilla paljon. Monissa nuoruuden
novelleissaan hän suoraan tunnustaa hypokondriansa. Ensimmäiset luulotaudin
oireet tavoittivat ylioppilas Sillanpään parikymppisenä. Novellin "Elon aamu
varhainen" kuolemaa pelkäävä mies on mitä ilmeisimmin kirjailija itse. Minun
on helppo samastua Picassoon ja Sillanpäähän, vaikkei taiteellinen tasoni
yllä lähellekään mestariluokkaa. Rapistuvan kroppani liikahduksia,
tuntemattomia tuntemuksia, outoja oireita yms. osaan kyllä säikähdellä.
Tarkkailen aidon hypokondrikon tavoin Tiiranpojan terveyttä tunnein
tuhansin. Picasso ja Sillanpää eivät jääneet kauhujensa vangeiksi. Annas
olla, kun Pablo pääsi maalaamaan ja Fransu kirjoittamaan, niin jo tuonen
varjo väistyi pois. Kirjailija toki auttoi asiaa alkoholilla. Liekö
helpotusta hakenut samasta, mistä Hector paljon myöhemmin: "Yhtenä iltana
paljon jos viiniä jois, yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois." Aika
epäterveelliseksi runsas viinanviljely toki taatalle sekä mielen että
ruumiin kannalta osoittautui.
Minä en pakene ongelmaani viinahuuruihin. Kirjoittaminen on toiseksi paras
turvapaikkani. Ylivoimaisesti paras on rukous. Koen etuoikeudeksi saada
keskustella Sen kanssa, joka viime kädessä kuolemasta päättää ja noutajan
luokseni lähettää. En puhu rukouksessa paljon, kuuntelen. Taivaan suurta
lohduttajaa kuunnellessa oppii monia asioita. Nykyään yhä useammin valtaa
mielen rauha, jonka kaltaista ei voi edes verrata työn eikä viinan tuomaan
unohdukseen. Se on Hengen voitto tutisevasta ruumiista.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti