Ei tullut seuratuksi jääkiekon MM-kisoja sen vertaa, että olisin tiennyt
lähetysten puuttuvan radio puheen taajuudelta. Ainakaan selostus ei alkanut
klo 20.40. Ottelun kai piti alkaa sillä sekunnilla. Töllötintä ei ole ja
muutenkin olisin jättänyt kekkerien seurannan korkeintaan loppuotteluun.
Sinä kysyt, mistä moinen penseys. Huippu-urheilu kiinnostaa kyllä sinänsä.
Aion seurata esim. olympialaiset alusta loppuun hyvin tiiviisti.
Yleisurheilun arvokisoissa käyn mahdollisuuksien mukaan jopa paikan päällä.
Jalkapallon Mm-kisojen aikana minua ei saa rankaisematta häiritä. Jukolan yö
on tiheänä tunnelmaa. Ah ne huudot ja kuiskaukset suomalaisen suviluonnon
salomailta.
Kaksi urheilumuotoa, jääkiekko ja moottoriurheilu tekevät kohdallani
poikkeuksen. Niitä en seuraa. Ei niissä enempää eettisesti väärää ole kuin
monessa muussa urheilumuodossa; iso raha määrää tulokset myös rakastamassani
jalkapallossa, vaarallista on laskettelu, nyrkkeily ja moni muu kiinnostava
laji siinä missä moottoriurheilukin. Jääkiekossa on väkivaltaa ja siihen
uppoaa perheiltä paljon fyffyä, mutta eiväthän ole halpoja harrastuksia
myöskään purjehdus ja ratsastus. Jäljelle jää yksi syy: jääkiekon ja
moottoriurheilun ylihallitseva asema suomalaisessa huippu-urheilussa. Liian
moni lahjakkuus menetetään näihin lajeihin. En sitä paitsi yleensäkään tahdo
tehdä samaa mitä kaikki muut tekevät. Jos jostain asiasta tulee ylen
suosittu, alan ottaa siihen etäisyyttä. On paljon kiinnostavampaa tietää
sellaisesta, mistä harva tietää. Samoin on hauskempaa kisailla itse kuin
seurata toisten kilpailua. Lajit pitää valita niin, että on edes jokin
mahdollisuus menestyä. Nämä lajit ovat minulla linturalli eli pinnakisa,
kirjoituskilpailut, sanatehtävät ja nuorempana shakki.
Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti