lauantai 15. joulukuuta 2012

  AMERIKASSA AMMUTTIIN

Tätä ei saa pitää puolustuspuheena joukkomurhaajalle. Yhdenkin ihmisen surma on aina tuomittava teko, saati sitten useamman. Voi vain kuvitella sitä kauhua ja paniikkia, joka paikalla nousee murhaajan ryhtyessä toteuttamaan suunnitelmaansa. Vai onko sentään parempi olla liikaa eläytymättä?

Puolustuspuheen sijasta pyydän hieman ymmärrystä surmaajillekin. He ovat lähes poikkeuksetta 19- 25-vuotiaita ja, ellen väärin muista, aina miehiä. Hirmuteon takaa löytyy syrjäytymistä, koulukiusausta, jatkuvia tappioita ja pettymyksiä elämän poluilla. Ajatus kostosta maailmalle, joka noin murjoo, ei synny hetkessä. Se muhii vuosikausia, kunnes puhkeaa julmalla tavalla järkyttäväksi verityöksi. Silmitön viha suunnataan sekä niihin, jotka ovat syrjäytymiseen syylliset että viattomiin. Kaikki joukkomurhaajat ovat ampua präiskytelleet summa mutikassa.

Vavahduttavaa ja asiaan syvästi vihkivää oli lukea Jodi Picoultin kirja nimeltä 19 minuuttia. Tehkää te samoin ja miettikää.



Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti