LUMEN JA SUVEN MAA

Koneääneenkin tottuu, jos se lukee riittävän kiintoisan kirjan.
Emeritus-professori Kai-Veikko Vuoriston kirjoittama, otsikkoniniminen opus
on sellainen. Aivan valtava määrä kiehtovaa, hyödyllistä ja maisemina
korvien väliin siirtyvää tietoa Suomen matkakohteista. Vuoriston teksti on
yhtaikaa eloisan leppoisaa ja jämäkästi tiedon polulla pysyvää kerrontaa.
Kuunnellessa tuntee itse laskevansa Ruunaankoskia Lieksassa, ottavansa
karjalaisen kylyn löylyt Kuhmon Kalevala-kylässä tai vaikkapa kalastavansa
kyrmyniskoja ahvenia Juhani Ahon kanssa Viitasaaren Huopanankoskesta. Näin
siitä huolimatta, että noista vain viime mainitussa paikassa olen tullut
käyneeksi. Se ei ollut kalareissu.

Vuoristo antaa eniten tilaa Suomen suosituimmille kohteille. Kävijämäärien
perusteella ne ovat Linnanmäki ja Suomenlinna Helsingissä, Särkänniemi
Tampereella ja neljäntenä ehkä hieman yllättäen Sotkamon Vuokatti.
Tapahtumista eniten kävijöitä keräävät Seinäjoen tangomarkkinat, Pori
jazz-festivaali, Kotkan meripäivät ja Helsingin juhlaviikot. Luulemme ehkä
kuulleemme näistä kaiken, mutta se on harhaluulo.

Lumen ja suven maan ansioihin kuuluu vielä avartava, oivalluksille ainesta
antava katsaus maamme yleisiin piirteisiin matkailun kannalta. Mitä
nykyturisti tahtoo? Mihin Suomen kannattaa satsata? Mikä on juuri meidän
pohjoisen maamme omin tapa houkutella väki luokseen? Entä itse kunkin maa-
ja seutukunnan? On selvää, että niin koti- kuin ulkomainen matkailija etsii
eri elämhyksiä  Turusta kuin Kuusamosta. Yleensä hän etsii monenlaisia
elämyksiä. Ei tyydy yhteen mokoma. Nykyturistia ilahduttamaan on varta
vasten rakennettu matkailukeskuksia. Niissä voi tehdä tai olla tekemättä
vaikka mitä. Jämsän Himos, Kalajoen hiekkasärkät ja lapin
lasketteluparatiisit ovat sellaisia. Maamme ylivoimaisesti eniten
matkailijoita keräävä kohde löytyy keskusten joukosta, vaikka se alun perin
oli vain yksi rakennus. Arvatkaa, missä kävi kuusi miljoonaa matkailijaa,
tekisipä mieli sanoa, että asiakasta  vuonna 2007? Tämä ei  ole
visailu, joten kerron: se on Tuurin kyläkauppa eteläisellä
Pohjanmaalla.

Minulle  Vuoriston kirja antoi aiheen seuraavaan omaan opukseen. Sainhan
muutama päivä sitten valmiiksi käsikirjoituksen uuteen Yyteri-kirjaani.
Seuraava teos tottelee nimeä Pakenevan meren kaupunki. Satama- ja
kauppapaikkahan on täällä Kokemäenjoen suulla siirtynyt maan kohoamisen
tahdissa. Ensin olivat tarunhohtoiset Hahlo ja Ragvalda, sitten hieman
suuremmalla todennäköisyydellä Teljä, varmasti Liikistö ja Ulvila, lopulta
Pori. Tätä prosessia esittelen ensi vuonna. Kai-Veikko Vuoristo sanoi
puhelimessa kannattavansa ideaa. Uskokaa pois, että tulin iloiseksi.

Blogi: tiira-kirjat.blogspot.com
verkkokauppa: www.tiirakirjat.fi